SuSurvival jakso 6: Vihreä

Voimakasta vihreää!

Vihreiden merkityksestä tulee usein puhetta terveystyyppien keskuudessa. Useimmat ovat yhtä mieltä, että tuoreosastolla greenssit on se #1 juttu, kun haluaa lisää energiaa, fiilistä ja kapasiteettia – luonnollisesti.

Kehossa lihas on happamampi kuin vaikkapa luu. Kasveissa vastaavasti siemenet ja juuret keräävät enemmän happamoittavia alkuaineita, emäksisöivien elemettien rikastuessa lähinnä lehtiin ja varsiin. Mitä syömme nykyään? Lihaksia, juuria ja siemeniä – eli happamoittavinta mahdollista ruokaa. Ennen soppakattilassa olivat myös luut mukana, tasapainottamassa lihan happamoittavuutta – ja kasvitkin käytettiin kokonaisempina, koska ei ollut vielä varaa heittää ruokaa pois. “Kärsästä häntään ja juuresta latvaan”. Nykyään olemme niin “rikkaita”, että meillä “on varaa” heittää arvokkaimmat osat pois. Nyt lähdetään tuomaan niitä takaisin!

Vihreä tasapainottaa, energisoi, lääkitsee tai ratkaisee monta ongelmaa kerralla: tukee kaupunkielämän ylikuormittamia puhdistusmekanismeja kehossa, parantaa positiivisten bakteerikantojen elinoloja vatsassa, helpottaa ylihappamuutta, tehostaa ruuansulatusta ja rauhoittaa kaikenlaisia pikkutulehduksia kaikissa kehon osissa.

Ehkä vieläkin isompi vaikutus tulee sen myötä, miten muu ruokailu muuttuu vihreän vaikutuksesta. Ruokahalu alkaa ohjautumaan kohti vahvempia värejä, aidompia makuja ja vierastamaan raffinoitua höttösokeria tai muuta ravinnetyhjäksi putsattua teollisuusruokaa. Sitä mukaa, kun keho tottuu tujumpiin viherannoksiin, alkaa köyhempi karkki menettämään viehätysvoimaansa.

Jos voimakas vihreä on niin ihmeellinen yleislääke, miksei lääkäri määrää tai ravitsemusterapeutti mainitse?

Vihreä on kasvattanut suosiotaan sitä mukaa, kun kommunikaatio ihmiseltä toiselle toimii yhä suoremmin sosiaalisessa mediassa, eikä vaadi enää kaupallista tai virallista välikättä valitsemaan mikä on “totta”. Vahva vihreä oli pitkään se tärkein pala, joka puuttui mainoksista ja terveysvalistuksesta lähes täysin. Harva voi työkseen puhua sellaisen puolesta, joka ei tarjoa puhujalle merkittävää elantoa – joka vain on, kaikille tarjolla, kaikkialla luonnossa. Kaikkialla missä on maata, aurinkoa ja ihmisiä, siellä kasvaa jotain vihreää.

Maailmaa kiertäessäni huomaan, kuinka kulttuureissa, joissa kansalaisten ruokavalinnat eivät vielä perustu kaupalliseen viestintään ja elintarpeita kasvatetaan yhä omin käsin, syödään valtavasti vahvaa vihreää. Siellä missä ihmisenkokoista yhteisöä isompi liiketoiminta rahoittaa median, mainonnan ja ohjaa virallistakin keskustelua, kaikkialla läsnäolevat vihreän terveyden avaimet jäävät brändituotteiden sekä teollisuusrahoitteisen ravintotieteen jalkoihin. Vihreä menettää suosionsa, kun ihmiskehoa huijaavilla e-koodinaksuilla tienaa teollistumisen myötä paremmin. Vihreä saavuttaa jälleen suosion, kun ihmiset itse huomaavat, että sitä tarvitaan sittenkin. Teollisuuden rahoittama massamedia myy kansalle ensin ravinnetyhjät elintarvikkeet, kunnes tieto alkaa jälleen liikkua verkostoissa ilman keskuskontrollia tai teollisuusrahoitusta. Silloin ihmiset jälleen huomaavat, miten hyvin vihreä auttaa jaksamaan myös kaupungissa, palautumaan elämän rasituksista, ja tuomaan hyvää fiilistä sosiaaliseen verkostoon. Tarve korporaatioista ja muista keskusjohtoisista rakenteista tutuille dominokekseille vähenee, kun tilalle tulee jotain elävää.

Suomessa vihreä alkaa olla vihdoin trendikästä, ja tämä kehitys tulee jatkumaan. Maailman metropoleissa uudelleenvihertyminen on jo monin paikoin jopa Etelä-Helsinkiä pidemmällä. Onneksi Suomesta saa jo luomuvihermehun, viherjauheen, luomulaatuisen vihersmoothien, ja yhä useammasta paikasta jo ihan siedettävän salaatin. Mitä syödä matkoilla, sosiaalisissa tilanteissa, kahviloissa? Tilaa salaatti, sinun lemppari täytteillä, runsaalla öljyllä, viinietikalla, ja extra-kastikkeella tai -mausteilla.

Superfood-tyyppinä minulta usein kysytään mikä on tärkein superfood?. Vastaan viherjauhe. Jos saisin valita koko maailman superfoodvalikoimasta käyttööni vain yhden tuotteen, valitsisin makuuni sopivan monipuolisen viherjauheen. Kaikki kansat eivät ole nauttineet gojimarjaa, ja moni on pärjännyt jopa ilman mehiläisen siitepölyä – mutta ihan kaikki ovat syöneet vihreitä, enemmän ja vahvemmin kuin voisimme ehkä ymmärtää. Jopa Grönlannissa on kesä, ja villivihanneshapatteet on keksitty kauan ennen kuin ne unohdettiin.

/ /

susu_yrttiopas