SuSurvival jakso 5: Marjat ja hedelmät

Makea ei ole vihollinen. Makea, josta on poistettu kaikki arvokkaat ravintoaineet, on terveyden kannalta kehno ajatus. Karkki sopii kyllä hyvin marketin hyllylle, mutta heikosti ihmiskehoon. Markettien ja keskuskeittiöiden hallitsemassa nykyruokakulttuurissa syömme juurikin sitä ravinnetyhjää makeaa päivittäin. Ei hätää! Suomalainen ruokakauppa tarjoaa parantavat lääkkeet kaikkiin makeanhimoihin, jopa jokaisessa lähikaupassa!

Joskus kuulee sanottavan, ettei pitäisi syödä hedelmiä, koska niissä on liikaa sokeria – ja monien keholle tämä voi ollakin hyvä ohje! Eivätkä perus tuontihedelmät aina ihan priimaa ole. Kuitenkin samaan aikaan marketti on täynnä keksejä, limppareita ja muita raffinoituja eli äärimmäisen ravinnetyhjäksi putsattuja hiilihydraattinaksuja. Onko hedelmä todella se merkittävin kansanterveysongelma? Näkisin hedelmän pikemminkin huikeana laadunparannuksena siihen makeaan, mitä suomalaiset normaalisti syövät ja juovat.

Hedelmissä on kuitenkin yksi iso ongelma: viime vilkaisulla Eviran tilastojen mukaan peräti 94% suomalaisten vuosittaisesta torjunta-ainekertymästä tuli tuontihedelmistä! Ja sille perus markettiomena minun suussa maistuukin: taidan sittenkin pitäytyä karkkihyllyllä!

Onneksi marketissakin on nykyään luomuosasto – kiitos sinun, joka panostat aidompaan nautintoon. Luomuosaston ulkopuoleltakin löytyy toisinaan ihan hyviä hedelmiä: joskus vaikkapa perulainen perusmango saattaa olla ihan herkullinen, kun ei nyt ihan kuorineen syö. Hedelmäosastolla kiinnitän huomiota alkuperämaihin; painan mieleen hitit ja hudit. Usein mitä harvinaisempi, epätyypillisempi kasvatusmaa, sitä useammin on ollut hyvää. Tyypillisimmissä tuontimaissa, kuten Espanjassa, vientiteollisuus on yleensä normaaleinta eli heikointa laatua. Tottakai löytyy hyviäkin espanjalaisia kasviksia myös Suomen marketeista, mutta huomaan suosivani harvinaisempia alkuperämaita jos sellaisia on tarjolla.

Hedelmissä pätee simppeli muistisääntö: jos lajike on niin pitkälle jalostettu, ettei siinä ole enää edes siemeniä jäljellä, se on sisällöltään laimea ja ravinneköyhä sokeripommi, joka tarvitsee ehkä sitten myös enemmän torjunta-aineita – ja silti saattaa haista hieman homeiselle. Siemenettömistä hedelmistä saan isomman sokerihumalan – vähän ravinteita suhteessa makeuteen – ja enemmän torjunta-aineita. Esimerkkinä banaani: moni huomaa, että jätettyään smoothieissa lopulta luomubanaanitkin vähemmälle, korvaten niitä vaikkapa vahvemmilla taateleilla tai luomu- /puutarha-päärynällä ja avokadolla, alkaa keho voida paremmin.

Okei, nyt meni hifistelyksi! Tottakai kannattaa ostaa mieluummin herkullinen luomubanaani, ja dipata se vaikka juoksevaan hunajaan kuin tyytyä kemikaalinmakuiseen karkkipussiin. Tottakai syön banaaneja yhä itsekin – mutten hirmu paljoa, koska en enää kuvittele sen olevan parasta, mitä kaupasta saa.

Hedelmissäkin kannattaa seurata satokausia ja suosia kotimaista puutarhatuotantoa tehotuonnin sijaan silloin, kun mahdollista. Tuontitavaran kanssa suosin luomua. Kotimaiset hedelmät ovat hyviä ilman sertifikaattiakin, usein jopa luomua parempia. Silloin kun Suomessa on vaikkapa omenien satokausi, en edes vilkaise ulkomaiseen luomuun.

Olen ostanut hurjan hyvää vesimelonia etnisistä kaupoista: sen hedelmäliha on tumman punaista, täynnä kookkaita, kovia, voimakkaita siemeniä! Vahvasta väristä ja runsaista siemenistä tiedät löytäneesi hyvän hedelmän – jopa niin hyvän, ettei luomusertifikaattia tarvitse siinä vaiheessa juurikaan kysellä. Torjunta-aineita tarvitaan sitä enemmän, mitä heikompia, laimeampia, mauttomampia ja siemenettömämpiä tehotuotanto-lajikkeita koitetaan kasvattaa. Vinkki puutarhureille ja hifi-viljelijöille: älä yritä kasvattaa tehotuotantolajikkeita ilman väkilannotteita ja suojamyrkkyjä. Valitse vahvempia maatiais- eli perinnelajikkeiden siemeniä.

Puutarhaakin parempi?

Voiko olla jotain vielä kotimaista puutarhaomenaakin parempaa? Tottakai! Ja Suomessa erityisen hyvin: tervetuloa pakkasmarjaosastolle! Marjojen väristä ja maun voimakkuudesta voi jo heti huomata, että kyseessä on hedelmän pippurisempi pikkuveli.

Totta kai hedelmiäkin saa edelleen syödä, vaikka marjat veisivät voiton jalostamattomuudellaan ja ravinnetiheydellään. Jos marketissa tekee mieli saada karkkia juuri nyt eikä vasta kotona, ostan ehkä mieluummin mangon kuin mustikkapussin.

Siltä osin kuin tuntuu tarpeeksi kätevälle, kannattaa Suomessa hyödyntää meidän huikea marjatarjonta! Katso, että pussin takana lukee “Alkuperämää SUOMI”. Virolaisetkin pakkasmarjat olen kokenut toimiviksi, ja etenkin tyrnimarjan tapauksessa houkuttelevan edulliseksi. Kun ostat kotimaisen mustikan, Luomumarjasekoituksen, ja ehkä vielä tyrninkin, sinulla on jo sateenkaaren väreistä suurin osa. Päivään, tai viikkoon, on hyvä saada paljon eri värejä. Marjoissa niitä on ihan ylivoimaisesti <3

Biohakkerin käsikirjassa on varsin fiksulle kuulostava ohjenuora: 1 osa hedelmiä, 2 osaa marjoja, ja 3 osaa vihanneksia. Ei sillä, että sekään olisi mikään tarkka sääntö, jota tulisi noudattaa – mutta antaa osuvan mielikuvan kasvilajien välisestä painoarvosta. Minullakin menee hedelmiä ehkä pari tai muutama viikossa, marjoja usein useammin, ja ei-makeita kasviksia olisikin hyvä haalia jopa päivittäin. Eron huomaa heti olossa ja mielialassa, jos päivittäin blendaa, mehustaa, höyryttää tai muuten onnistuu nauttimaan reippaan annoksen todella hyviä kasviksia! Läheltä, luonnosta tai luomuna. Parhaassa tapauksessa biodynaamiselta tai muulta monimuotoiselta pientilalta.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *