SuSurvival jakso 4: Kasvikset

Kaikkihan tietävät, että kasvikset ovat terveellisiä?

Kuitenkaan en kovin usein edes osta markettikasviksia. Jos ostan, pysyttelen luomuosastolla, tsekkailen pientuottajien tuoretarjontaa… ja ennen kaikkea käytän aistejani. Moni ihmettelee, että “Olli haistelee ruokaansa”. Itse taas ihmettelen, miksi muut syövät ruokaa jonka laatua ei ole testattu aisteilla ensin. Liian usein Suomessa suostutaan syömään jopa täysin tuoksutonta “ruokaa”. Onneksi nykyään on kaikenlaiset versot ja minivihreät. Niissä on poweria, myös marketissa.

Joskus on ollut olemassa ruokakulttuureja, joissa kasviksista on osattu tehdä todella maistuvia. Meidän suurtalouskeskuskeittiökulttuurissa tehotuotettu kaukaa tilattu kasvis raastetaan valmiiksi hapettumaan. Ei väljähtäneestä porkkanaraasteesta niin kiva olo tule, vaikka sillä saisikin suosituksen mukaiset 500 kasvisgrammaa täyteen.

Muistan, kun joskus lukiolaispoikasena luin Jari Sarasvuon Sisäinen Sankari -kirjan. Inspiroiduin siitä isosti, ja halusin kokeilla myös parempien terveystapojen opettelua. Yritin syödä paprikaa ja muutenkin lisätä kasvisten osuutta – ja ihmettelin, kun ei tullut niin hyvä olo kuin toivoin. Kasvistenhan piti olla ainakin terveellisiä, vaikkei niiden maku ehkä kuulukaan miellyttää?

Nyt ymmärrän, että se perus tuontipaprika olikin aika kehno valinta: kasvatettu ihan muuta kuin makua tai ravinnetiheyttä varten – ja kyllästetty torjunta-aineilla, jotka eivät todellakaan tee kovin hyvää keholleni. Lisäksi söin sen ihan väärin! Kasviksia arvostavissa kulttuureissa on, etenkin vihannesten kanssa, osattu auttaa ruoansulatusta niin, että kasvisten huipputerveelliset ainesosat saadaan soluihin saakka jopa kymmenen kertaa tavallista tehokkaammin! Tarkoitan tietenkin hyvää ruoanlaittoa – tai miksei myös jotain pikakeinoa, jolla saadaan lähes samat vaikutukset.

Mitä jos sanoisin, että voisit saada tomaatista tuhat kertaa enemmän sitä, mitä kehosi siitä eniten haluaa? Kyllä. Sesongin mukaisen puutarha- tai Demeter-tomaatin lykopeeni- ja muu fytoravinnesisältö saattaa olla monilta osin jopa monisatakertainen, verrattuna marketin helmikuiseen perus tuontitomaattiin – joka on kasvatettu niin runsailla torjunta-aineilla, että poimijaraukat joutuvat käyttämään hanskoja, ja silti saavat usein ihottumaa käsivarsiin. Terveellistä?

Ja siitä se vasta alkaa. Harva kasviksia arvostava kulttuuri on nauttinut vihanneksia vain sellaisenaan. Hyviä kasviksia todella tekee mieli – varsinkin oikein laitettuna! Parsakaali voi olla varsin jäykkää raakana mutta väsynyttä ylikypsänä – ja sitäkin parempaa kun se on juuri sopivan rapsakka,. Voita päälle.

Salaatinkastikkeen idea on tarjota rasvaa, usein myös happoa ja suolaa, ehkä mausteita, makeutta ja entsyymejäkin, joilla vihannesten arvokkaat ainesosat voidaan saadaa imeytymään miltei kymmenenkertaisesti. Salaatinkastikekin toimii paremmin, kun se on herkullinen – ja sama pätee koko ateriaan. Monien ravinteiden imeytymisessä tehokkaimmin toimii lämmin, rasvainen, mausteinen, ihanan suolainen ja sitruunaisen hapokas kasvissosekeitto, kun sen nauttii lämpimänä tuoreeltaan.

Hankkimalla hyviä kasviksia, vaikkapa marketista satokauden mukaan, ja laittamalla niistä hyvää ruokaa, alkaa kasviksista saada jo kirjaimellisesti lääkinnällisiä vaikutuksia!

Entä jos ei jaksa laittaa ruokaa? Nykyään kasvikset voi tehosekoittaa! Voileivän valmistamiseen verrattavassa ajassa saa hankalastisulavat kasvikuidut pilkottua riittävän pieneksi, ja avokado sinne sekaan tuomaan rasvaisuutta, ehkä ripaus hyvää suolaa, kivoja mausteita ja sitruunaa täydentämään pika-aterian makuelementit. Näin optimoituu sama ihana maistuvuus, vesikielellä-tunne ja siten lopullinen ravitsevuus kun ruoanlaitossa parhaimmillaan. Aijai, kun alkaa maha kurnimaan jo pelkästä ajatuksesta! Moni ystävä juo päivällä smoothien ja nauttii perusruokaa vasta iltapäivällä ja illalla, ja homma toimii hyvin.

Taikasanoja, kun metsästetään kelpo kasviksia

  • satokaudet, sesonkiajattelu
  • pienet lähituottajat, Single Origin eli tiedossa oleva alkuperä – verrattuna mistälie jämäeristä koostuvaan bulkkikamaan
  • kotimaisuus (kesällä ja syksyllä)
  • sertifioitu Luomu on perus varma valinta, vaikka hintavaahan se on!

Laadun tunnistat

  • vahvasta väristä, rikkaasta tuoksusta, aromikkaasta elinvoimaisuudesta!

Ruoanlaitossa muista kasvisten kanssa:

  • etenkin rasva. Kasviksiakin voi marinoida!
  • myös suola sopii kasvisten kanssa
  • suosittelen sitruunaa tai jotain hapanta
  • suosittelen myös mausteita tai yrttejä
  • kuulostaako työläälle? Hanki blenderi, ja mitä tehokkaampi, sen nopeammin saat kasvikuidut hajalle – ja oikein tehokkaalla vekottimella syntyy jopa lämmintä kasvissosekeittoa viidessä minuutissa, ilman kattilaakin.

Raasteita ei kannata raastaa valmiiksi. Nauti raasteet tuoreeltaan, tai säilö marinadiin, öljyyn tai etikkaan – eli heitä jotain siihen päälle, ettei paljaaksi raastettu pinta pääse hapettumaan ja aromit haihtumaan. Aromit ovat Se Juttu. Fytoravinteet, elinvoimaisuuden essenssi tiivistettynä. Sama pätee smoothieihin tai keittoihin ja ruokaan yleensäkin: tuoreena valmistettu on oma juttunsa. Totta kai uudelleenlämmitettykin voi olla ihan hurjasti parempi kuin pakastepitsa, joten voi ottaa rennosti! Ainakin minulle maistuu myös uudelleenlämmitetty kasvissosekeitto ihan koska vain. Buustaan sen sulavuutta ja elinvoimaisuutta sitten vaikkapa hunajalusikallisella, viinietikalla, hapankaalilla tai muulla entsyymilisällä.

Olen saattanut tehdä smoothien, nauttia tuoreeltaan sen mitä jaksan ja jättää loput jääkaappiin. Illalla maku ei ole enää yhtä hyvä – mutta ainakin se on valmis, ja varmasti parempi kuin moni muu huolimaton pika-välipala, mitä muuten olisin väsyneenä syönyt – joten lusikoin sen mieluusti alas, vaikka sitten pienellä extra hunajalla ja ripauksella kookosmaitoa.

Monia kasviksia kannattaa perusruuanlaitossa käyttää pikaisesti pannulla. Se on yksi tapa “pehmentää”, avata kasvisten tiukkoja soluseinämiä ja saada vihannesten ravinteista enemmän irti. Näin saat nauttia vihannekset lämpimänä, mikä myös parantaa ruuansulatusta. Lämmin safka sulaa ja imeytyy yleensä vähän paremmin kuin jäähtynyt.

Lämpimän rasvaisen perusaterian lisukkeena toimii erinomaisesti myös kylmä salaatti, vastaraastetut tai liemeen säilötyt raasteet. Tai sama ajateltuna toisinpäin: salaatin lisukkeena lämmin ja rasvainen, ihanan suussasulavasti maustettu “kunnon ruoka”.

Oletko kuullut ohjetta, jonka mukaan puolet lautasesta olisi hyvä olla raakoja kasviksia? Minusta se on hyvä ohje! Oletan että se toinen puoli sisältää rasvaa, ja mieluusti muitakin makuelementtejä, jotka saavat kylmätkin kasvikset maistumaan ja sulamaan: suolaa, makeaa, hapanta, mausteita… Makua, herkullisuutta! <3 Moni herkuttelija vaihtaa ravinneköyhät lisukkeet, kuten pastan tai perunan värikkäisiin kasviksiin – oli se sitten salaattiin, tai vaikka kukkakaalimuusiin! Päivitetty lautasmalli saattaisi sisältääkin vähintään puolet kasviksia, raakana ja kuumennettuna, miksei vaikka hapatettuna tai marinoitunakin…. keskittyen nimenomaan värikkäsiiin, maukkaisiin, vahvoihin kasviksiin, eikä kaikkein hajuttomimpiin tehotuotantolajikkeisiin, kuten tehovehnään ja vaaleimpaan perunaan.

Mehustaminen

Rakastan nauttia kasvisten mehua puristettuna. Selleri-kurkku-porkkana taitaa olla minun suosikkimehu – kaikki luomuna tai sadonkorjuuaikaan lähituotantona. Mehustuksessa olen tarkka laadusta: juissatessa luomu on minulle vähimmäisvaatimus, muuten saan monista tuontihedelmistä kurkun kipeäksi, kun ravinteiden lisäksi maatalousmyrkyt imeytyvät nopeammin ja tehokkaammin, ilman mehustuksessa poistuvia kasvikuituja. Itseasiassa jopa niin nopeasti, että ihonväri saattaa muuttua silmissä jo samana päivänä sen porkkana-selleri-kurkku-persilja-fenkolimehun seurauksena. Ihon väri kertoo kehon väriainetasoista eli kasviravinne-kylläisyydestä – tietenkin! Me suomalaiset voimme saada koko vuodeksi kauniin ihon, kyllästämällä kehoa sisältä päin toinen toistaan kauniimmilla kasvispigmenteillä. Perus perunasta niitä ei saa juuri lainkaan, mutta löytyy sitä vahvaa väriä onneksi supermarketistakin, kun käyttää kauppalapun tai olennaisia mutkia liian suoraksi vetävän tieteen lisäksi omia aistejaan. Usein sanotaan, että myös mehun kanssa tulisi ottaa rasvaa. Oman kokemukseni perusteella en usko tähän: rasvan tarve pitää paikkansa smoothiessa, salaatissa ja muutenkin silloin, kun kuituja on mukana, mutta tuorepuristettu mehu muuttaa nopeasti ihon väriä ilman rasvalisääkin.

 

Entä se peruna?

Peruna on vain yksi sadoista juureksista, ja usein vähiten värikäs, vähiten aromikas koko joukosta: laimein ja heikoin. Halvimmat nykylajikkeet ovat jalostettuja halpaan tehotuotantoon myrkyillä ja väkilannotteilla, ei niinkään kasviravinnekirjon maksimointiin.

Tätä kirjoittaessa söin violetinsinistä perunaa, joka sattuu olemaan suomalainen lähes kadonnut lajike. Olen löytänyt kauppahalleista hyvin voimakkaankin värisiä, jopa sinisiä perunoita. Terra Chips -perunalastuissa on kiitettävästi eri värisiä vahvoja juureksia – ja nykyään muutkin sipsibrändit ovat alkaneet lähteä mukaan värikkäämpiin lajikkeisiin. Hankkiessani marketista perunaa, päädyn useimmin Lapin Puikulaan, joka on hieman halvinta perunaa hintavampi, muttei liikaa, ja tuntuu jo selvästi peruspottua paremmalle.

Tehotuotanto on halpaa, muttei hyvää. Tehotuotannon halpuus tulee pitkälti erinäisistä maataloustuista; vapailla markkinoilla niin kehno kasvatustapa tuskin olisi koskaan saavuttanut kovin merkittävää asemaa. Kun suurtuotantoa suosivan tukisysteemin lisäksi virallinen taho kieltäytyy puhumasta laadun merkityksestä, eli kansalaiset opetetaan ostamaan sieltä, mistä minkäkin ruokalajin saa halvimmalla, vyyhti on valmis. Onneksi ongelmavyyhti on helppo purkaa ja korjata, pienillä vaihdoksilla ja maukkailla laadunparannuksilla – joita kovin moni ei vielä opeta, mutta onneksi yhä useampi aiheesta jo puhuu. Kristallipalloni sanoo, että virallisesti koulutetut terveysalan ammattilaiset tulevat olemaan viimeisiä, jotka suostuvat kertomaan sen yksinkertaisen totuuden, joka veisi heiltä työt ja asiakkaat. Jos kansalaiset ymmärtävät laadukkaan raaka-aineen merkityksen ja innostuvat syömään aidosti herkullista ruokaa, tarve asiantuntijoille vähenee, kun keho kertoo ja maku ohjaa oikeaan.

Joillekin peruna sopii oikein hyvin. Minun kehoni tykkää enemmän kukkakaalimuusista ja bataatista. Perunasta minulle tulee vähän väsyneempi ja tukkoisempi olo. Tätä voi jokainen tunnustella omassa olotilassaan. Leikkikoulussa teimme perunasta liimaa tai liisteriä, ja sille se joskus vähän tuntuukin suussani ja kehossani – mutta ainakin yhden ystäväni ruoansulatukselle ihan tavallinenkin peruna näyttää puolestaan toimivan bataattia paremmin.

Absoluuttisten suositusten sijaan tahdon tässä lähinnä muistuttaa, että juureksia on muitakin. Jos se vaan hyvälle tuntuu, nykynormaalia voimakkaammat värit ja aromit ovat meille useinmiten hyväksi. Haluan kannustaa sinua vahvempien valintojen ja uskaliaampien kokeilujen suuntaan. Tujummat kasvit pärjäävät vähemmillä homeenestoaineilla ja “kasvinsuojelu”kemikaaleilla, koska niiden oma luontainen immuniteetti on vahvempi. Fytoravinteiden, eli kasvin omien torjunta-aineiden, myötä myös sinun immuniteetista tulee monin verroin vahvempi. En minä sairastele ikinä, vaikka välillä teen ihan liikaa hommia liian vähillä yöunilla hurjan pitkään. Kehoni on rakennettu vahvoista lajikkeista.

Miksi nykyään niin monien kehossa on hiivaa, jota täytyy lääkitä hiivakuureilla? Varmasti monestakin syystä, mutta ainakin olemme valinneet syödä lajikkeita, jotka tarvitsevat kemiallista homeentorjuntaa.

Ravinneköyhällä ravinnolla meistä tulee ravinneköyhempiä. Syödessäni voimakkaita yhdisteitä, makuja, värejä – ja saadessani niitä myös imeytymään hyvän ruoansulatuksen, ruoanlaiton, blendauksen, mehustuksen kautta – on kehossanikin enemmän niitä vahvoja ja vastustuskykyisiä ominaisuuksia. Kun ajattelen kasviksia, ajattelen värejä ja makuja, joita haluan saada imeytettyä itseeni paljon ja monipuolisesti! Metsästän kasviksia, jotka pärjäävät vähillä lääkkeillä, joten pärjään itsekin vähemmillä kemikaaleilla.

Peruna on tuontikasvi, joka syrjäytti muut juurekset Suomessa vasta 1800-luvulla. Jos halutaan syödä perinteistä suomalaista lajiketta, kannattaa katseet suunnata kaskinauriiseen. Perunan etu oli, että siitä sai enemmän kaloreita halvemmalla. Tämä oli silloin tärkeää – kun kaloreista oli vielä pulaa. Nykyään ravinnetiheys on tärkeämpää kuin halvimmat mahdolliset kalorit.

 

 

Tämänkertainen SuSu-Radio saarnaa peräti puolen tunnin verran kasvisten laadusta ja käytöstä – sekä nykypäivään sopivista, aikaakin säästävistä valmistusmenetelmistä! Kuuntele tästä:

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *