Supermarket Survival -kirja

Kirja on vihdoin kaupoissa!

Tästä voit tutkia tarkemmin kaikkia Supermarket Survival -kirjan aiheita:

SupermarketSurvival.fi/Kirja

Kirjan tärkeimpiä oivalluksia, joiden toivon saavuttavan suomalaisen ravitsemuskeskustelun:

– Ravinnossa on aina ollut mukana suojaravinteet eli monenväriset mikroravinteet, kuten vitamiinit ja fytoravinteet, jotka tekevät meille hyvää. Vasta teollistuminen toi käyttöön teknologiat, joilla ravinteet, värit ja maut voitiin poistaa ruoasta.

Miksi ihminen alkoi poistamaan ravinteita omasta ravinnostaan? Koska tyhjäksi käsitelty raaka-aine, kuten valkovehnä ja valkosokeri, säilyy paremmin kaupan hyllyllä kuin kokonainen raaka-aine. Tyhjät kalorit ovat niin toksisia biologialle, etteivät edes mikrobit koske niihin. Ikävä kyllä me ihmisetkin koostumme biologiasta, ja ruoansulatuksemme koostuu mikrobeista, jotka tarvitsevat ravinnokseen oikeaa ruokaa.

Riisutumpi raaka-aine on helpompi standardoida tasalaatuiseksi teollista tuotantoa varten. Valkosokeri on aina lähes tarkalleen samanlaista, kun taas hunajan ominaisuudet vaihtelevat erästä toiseen, ja tämä tekisi kansainvälisen keksivalmistajan elämästä liian vaikeaa. Vaikka olisit mitä mieltä suuren pikaruokaketjun ruoan laadusta, ainakin saat aina lähes täysin samanlaisen hampurilaisen, koska kyseessä on tarkoin hiottu koneisto, ja jokainen tuotannon osa-alue on tarkasti standardoitu.

Teollistumisen ja massatuotannon myötä ravitsemusalan sananvalta keskittyi niille firmoille, jotka pystyivät hyödyntämään suurtuotannon mittakaavaetua. Suurtuotannon elinehto oli saada käyttöönsä standardoituja ja hyvin säilyviä raaka-aineita – eli ravinnetyhjiksi prosessoituja aineksia kuten valkosokeri. Standardoidun suurtuotannon mittakaavaetua hyödyntävät isot firmat rahoittivat suurelta osin alan mediat, tutkimukset, tapahtumat ja konferenssit, käyttäen samalla merkittävää lobbausvaltaa myös alan lainsäädäntöön. Nyt onneksi yhä useampi kansalainen on kiinnostunut ostamaan ruokaa, jossa ravinteet ovat tallella. Tieto ja innostus aidosta ruoasta on levinnyt ruohonjuuritasolla, sosiaalisessa mediassa ja lopulta myös valtamedioissa, muun muassa huippukokkien myötävaikutuksella.

 

– Saadaksemme ruoasta aidosti maukasta ja hyvää tekevää, meidän on suurelta osin vaihdettava kemikaalit takaisin luonnon luomiin makuihin ja väreihin. Jos tahdomme lopettaa elintasosairaudet, meidän on ajateltava muutakin kuin hiilihydraatin oikeaa prosenttimäärää tai vähärasvaisuutta.
Meidän on palautettava ravintoon se, mikä siitä katosi tehotuotannon, suurteollisuuden ja halpojen kalorien myötä. Lisäksi meidän kannattaa hyödyntää teknologian ja teollisuuden kehittyneimpiä mahdollisuuksia, jotta saamme aidosti ravitsevaa ja herkullista ruokaa kaikille. Mitään tähän asti keksittyä ei tarvitse heittää hukkaan. Nyt elämme aikaa, jossa isotkin firmat alkavat käyttää valtavia resurssejaan laadukkaampien tuotteiden tuomiseen markkinoille ja jopa hyvän tiedon levittämiseen. Ennenhän firmat yrittivät lähinnä mainostaa margariinia, valkosokeria ja huonoja eineksiä. Tässä ajassa jättifirmoistakin tulee kunnon kansalaisia. Bisneksen ja filantropian raja hämärtyy.

 

 

Mennyttä ja tulevaa

Ruokasysteemissä asiat ovat jo vähintään vuosikymmenen verran kulkeneet toivottuun suuntaan. Laadukas valikoima laajenee ja moni markettihylly, missä vielä viime vuosikymmenellä oli vain muutama keskinkertainen vaihtoehto, on saanut ilahduttavaa täydennystä. Kuitenkin edelleen meillä on kioskit ja kassat täynnä valkosokeria E-koodeilla, eltaantuneella maitojauheella ja halvimmalla teollisuusrasvalla kuorrutettuna. Suurin osa meistä sairastaa edelleen flunssaa, minkä ei tarvitsisi enää olla tarpeellista, tai kärsii toistuvista päänsäryistä. Arkielämän tyypilliset tilat ja tapahtumapaikat – työpaikka, neuvotteluhuone, ruoka-automaatti, juomatiski, lentokenttä, bussipysäkki, juna-asema, kutsutilaisuus tai kahvipöytä – ovat yhä täynnä tyhjää raffinoitua sokeria, halpoja lisäaineita, ultraprosessoituja rasvoja ja muita tyhjiä kaloreita, jotka pilaavat päivää ja terveyttä, eivätkä anna keholle juuri mitään, mitä voisi ravinnoksi kutsua.

Yhteiskunnan arki, ja keskimääräinen ostoskori, pursuaa edelleen ultraprosessoitua roskaa, joka tuskin minkään teorian mukaan tekee hyvää kellekään. Kaloreita siitä saa, muttei juuri muuta, ja kaupan päälle tulee ennen pitkää erinäisiä tulehdusoireita milloin mihinkin kehon osaan. Tahdon elää maailmassa, jossa kaikki tuo on jo osattu päivittää parempaan ja samalla aidosti herkullisempaan suuntaan. Silloin meistä jokainen voi elää vapaammin ja halutessaan vaikka unohtaa ravitsemusteorioiden monimutkaisuudet. Pian voi ilman omaa panostustakin säästyä flunssalta, kurkkukivulta ja puolikuntoisilta päiviltä, ja saada valtavasti lisää energiaa, hyvää oloa ja luovuutta – kiitos kaikkien muiden jotka tekivät jo paremmilla valinnoillaan valikoiman valmiimmaksi.

Jopa ensimmäiset urheiluhallit ovat viime vuosina alkaneet kehittää tarjoiluansa suorituskykyä tukevaan suuntaan. Elokuvateatterista saattaa saada vihersmoothien ja kahvilasta kurkumajuoman.

Tässä ajassa tieto liikkuu tehokkaammin kuin koskaan ja muutosten nopeus kiihtyy. Yhä useamman lähtiessä mukaan positiiviseen kehitykseen, meillä voi olla jo muutamassa vuodessa maa, jonka kassoilta, kioskeilta ja automaateista saa jotain, mikä jättää olon hyväksi eikä aiheuta kurkkukipuja tai mielialahäiriöitä, kuten tämänhetkinen karkkitarjonta tekee. Koko maailmassakin sama muutos voi toteutua alle kymmenessä vuodessa. Laadun merkitys ei ole enää salaisuus; nyt riittää, kun kaikki kuulevat sen.

Ravitsemuksen laadussa vallitsee ehkä valtavin polarisaatio koskaan: samaan aikaan samassa kaupungissa on mahdollista syödä huonoimmin ikinä, ja myös paremmin kuin koskaan. Osa ihmisistä voi paremmin ja suoriutuu töissäkin tehokkaammin aiemmin olisi ollut mahdollistakaan – ja toinen puoli kansasta masentuu mikropitsan ääressä. Äänestäkäämme euroillamme hyvän puolesta, kuten yhä useampi jo tekee. Näin ravitsevampi laatu tulee vuosi vuodelta helpommin kaikkien saataville. Hinnatkin tulevat lopulta alas kysynnän kasvaessa riittävästi. Pian laadukas ruoka ei ehkä olekaan enää ylikallista erikoisruokaa, vaan uusi perustaso.

Hyvinvoinnista voi tulla koko kansan juttu.

 

Voiko tyhjäksi käsiteltyyn ruokaan lisätä ravinteita jälkeenpäin?

Tehdään ajatusleikki: poistetaan mustikasta kaikki ravinteet ja laitetaan ne yhteen pinoon. Toiseen pinoon jätetään ainoastaan mustikan sisältämä sokeri, valkoiseksi puhdistettuna. Jos nämä pinot laitetaan takaisin yhteen, onko lopputulos yhtä hyvä kuin mustikka? Teoriassa kyllä: siinä on edelleen kaikki samat aineet.
Käytännössä ei.
Miksi ihmeessä? 
Koska ravinteiden poistaminen mustikasta ei ole mikään helppo prosessi. Siihen tarvitaan aikamoisia kemianteollisia taikatemppuja. Siihen voi liittyä korkeaa lämpötilaa, kovaa painetta, myrkyllisiä liuottimia, hapelle ja hapettavalle metallille altistumista, ja paljon muuta mitä minun kaltainen maallikko ei osaa arvatakaan. Jos rakennus hajotetaan alkutekijöihinsä ja jätetään viikoksi mädäntymään syyssateeseen, ravitsemusteorian mukaan se on edelleen sama rakennus. Käytännössä siitä ei saa entisen veroista enää tekemälläkään.

Teollinen prosessointi muuttaa ruokaa peruuttamattomasti. Mitä voimakkaammin ruokaa prosessoidaan, pilkotaan osiin, käsitellään niitä osia, liitetään uudelleen yhteen ja korjataan virheet halvoilla lisäaineilla… sitä voimakkaammin käsiteltävä raaka-aine muun muassa hapettuu, ja sen ravintoarvo vähenee.
Tapahtuu kaikenlaisia lähes lukemattomia laatua pilaavia kemiallisia, sähkömagneettisia ja fysikaalisia reaktioita, joita ei voida palauttaa millään teknologisella käsittelyllä. Lopputuote pitäisi syöttää elinvoimaisen maaperän mikrobeille, ja niiden kautta kasvien juurille, ja siitä tuoreena eläimille tai elintarvikkeen valmistajille, jotta siitä voisi saada uudelleen todella elinvoimaista ruokaa. Teknologia tai teollisuus ei vielä osaa tehdä samaa mitä biologia tekee.

Lukemattomien rajujen teollisten käsittelyiden jälkeen ruoka ei ole enää alkuperäisen kaltaista, vaikka jonkin yksittäisen mittauksen mukaan siinä olisikin “oikeat” määrät proteiinia, normien mukainen annos hiilihydraattia ja kohtuullisesti kaloreita. Syitä laadun huononemiselle voidaan spekuloida ja arvailla vaikka kuinka tarkasti. Suomalaisten vatsavaivat eivät kuitenkaan johdu yhdestä syystä, eivätkä siten yleensä myöskään parane yhdellä ratkaisulla kuten homogenoimattomuus, laktoosittomuus, FODMAP, tai edes sokerittomuus. Tarvitaan oikeasti hyvää ja raikkaan mehukasta tuoretta ruokaa – tai ruoan laatua pilaavien prosessointitapojen päivittämistä parempiin.

Ruokaa voi onneksi prosessoida myös tavalla, joka parantaa sen ravitsevuutta ja ravinteiden määrää ja saatavuutta keholle. Esimerkkinä vaikkapa perinteinen hapatus, tai yrttien uuttaminen valmiiksi hunajaan ja tinktuuraan. Kokkauskin on tapa lisätä ravinteiden biosaatavuutta – kunhan ateriaa ei jätetä liian pitkäksi aikaa lautaselle jäähtymään. Jo tuhansia vuosia sitten ruokaa on osattu säilöä ja prosessoida lukemattomilla eri tavoilla, jotka samalla parantavat sen ravitsevuutta, sulavuutta ja ravinteiden biosaatavuutta. Nyt voimme opetella kaiken sen uudestaan, ja päivittää koko ruokasysteemimme hyvinvointia tuhoavasta hyvinvointia rakentavaan versioon.

 

 

 

Mitä, jos minä olisin tekemässä virallisia ravitsemussuosituksia?

Julkisten suositusten tekeminen on vaikeaa. Kuvittele itsesi tilanteeseen, jossa sinä vastaisit kansallisista ravitsemussuosituksista – maassa jossa myydään ja tuotetaan paljon vaikkapa maitoa. Mitä jos sanoisit, että maito on pahaa? Miten maitotilallisille kävisi?

Vielä vaikeampaa virkailijoiden on ottaa kantaa laadun puolesta. Ei mikään virasto voi sanoa, että sinun kannattaa ostaa näitä tuotteita eikä noita brändejä. Sehän olisi epäreilua! Siksi ravitsemussuositukset ovat niin ympäripyöreitä: niiden on pakko olla. Ja siksi kirjoitin SuSu-kirjan. Otan suoraan kantaa siihen, mitä sinun kannattaa ostaa ja mitä ei. Tulen sanomaan suoraan, että valkosokerilimu on huonoa – enkä välitä miten se vaikuttaa jonkun bisnekseen, kansantalouden verokertymään tai muuhun taloudellispoliittiseen päämäärän.

Viralliset suositukset ovat niin hyviä, kun ne voivat olla – huomioiden ne taloudelliset ja poliittiset realiteetit, joiden rajoissa niistä päättävät tahot joutuvat toimimaan.

Onneksi me ihmiset voimme valita paremmin, ja jakaa toisillemme parempaa tietoa, kuten esimerkiksi Juhana Harju tekee:

Suomen terveysravinto: Näin voit syödä ravitsemussuosituksia terveellisemmin

Minun ostoskorista löytyvät myös ne maut ja mausteet, jotka poliittisesti korrektissa yleissuosituksessa on paras jättää mainitsematta.

 

Entä kaikki valvovat virastot, eivätkö ne varmista että suomalainen ruoka on hyvää?

Taloustieteessä on termi Regulatory Capture, suomeksi “sääntelijän kaappaus”. Se tarkoittaa tilannetta, jossa tiettyä teollisuudenalaa valvovasta virastosta tuleekin valvottavan teollisuudenalan edunvalvontaelin. Tämä on viime aikoina näkynyt esimerkiksi Sote-uudistukseen liittyvänä pyöröovi-ilmiönä:  https://yle.fi/uutiset/3-10135001
https://www.libera.fi/blogi/kokoomuksen-sote-pyoroovi

Kun teollisuus on tarpeeksi suurta, sen on joissain tilanteissa kannattavampaa käyttää panoksiaan politiikkaan ja lobbaamiseen, kuin markkinointiin, innovointiin ja kuluttajien palvelemiseen. Lopputuloksena koko alan kulttuurista tulee varsin väsynyttä valehtelua, koska koko alalla työn tekemisen todellinen tarkoitus lähtee eriytymään siitä mitä työn tarkoitukseksi väitetään. Sellainen ala lopulta romahtaa, koska tällainen valheessa eläminen vähentää ihmisten aitoa sisäsyntyistä motivaatiota tehdä, oppia tai kehittyä.

Jos kysyisin suuren elintarvikefirman työntekijältä, mikä on hänen työnsä tarkoitus, hän saattaisi vastata “tietenkin tuottaa ja tarjota suomalaisille mahdollisimman laadukasta ruokaa” – ja sitten kuitenkin käytännössä työ on jotain e-koodatun jauhomakkaran myymistä tai Coca-Colan edunajamista. Kertokaa minulle, mitä tekemistä Coca-Colan myymisellä on suomalaisten hyvinvoinnin edistämisen kanssa? Silti ravitsemusalalla moni tekee sitä tai jotain vastaavaa työkseen. Moni masentuu tai ahdistuu sellaisessa työssä, jossa täytyy kumartaa liian moneen ristiriitaiseen suuntaan, eikä ole mahdollisuutta toteuttaa omia arvojaan, ja vielä vähemmän unelmia.

Tiesitkö, että ravitsemusala on yksi koko maailman suurimmista? Kyllä: ruokaa myydään ja ostetaan euromääräisesti enemmän kuin tietokoneita, ohjelmia ja älypuhelimia yhteensä. Ravitsemussektori on isompi kuin koko IT-sektori: https://youtu.be/iUU1BffGon0?t=9
IT-alalla on ollut innovatiivinen meininki, ravitsemusalalla “innovaatio” on tarkoittanut Mifua ja Rahkariinia: https://youtu.be/blDtwmAnpoo?t=108

Miksi SuSu-kirja on kirjoitettu? Aluksi kirjoitin sitä vauhdittaakseni muutosta kohti parempaa. Pois teollisuustehoruoan maailmankuvasta kohti monimuotoista mosaiikkia joka ilahduttaa niin makunystyröitä, terveyttä kuin alkutuottajaa ja koko planeettaa.
Julkaisun lähestyessä iso osa tekstistä meni uusiksi, koska niin suuri osa unelmista on jo toteutunut ja muutos on jo niin pitkällä. NYT JO ravitsemusalasta on tullut ihan oikeasti innovatiivinen, sanan positiivisessa merkityksessä. Jo nyt yhä isompi osa ruokakaupan ruokauutuuksista ja -ilmiöistä on ihan oikeasti hyviä. Yhä useammassa kaupassa Kombucha myy jo paremmin kuin Coca-Cola – eikä edes JVG saa enää Spritea liikkumaan hyllyistä. Internetin aikakaudella ei valheellinen mainonta enää toimi. Alamme olla liian fiksuja sellaiseen, koska meillä on mahollisuus hakea tietoa ilman sensuuria tai omaa agensaansa ajavia välikäsiä.

Ala ei ole enää isojen ruokajättien ja monopolia pelaavan massamedian käsissä, vaan valta siirtyy koko ajan yhä vahvemmin ruohonjuuritasolle ja ruokakulttuurille. Kukaan ei enää johda, määrää tai määrittele mihin suuntaan kehitys kehittyy, vaan luomme sen yhdessä.

SuSu-kirjan ei tarvitse enää juurikaan puhua alan epäkohdista, koska niillä ei ole enää juurikaan merkitystä. Fazer uskoi vielä hetki sitten valkosokeriin, e-koodeihin, vaihtoesteröityihin keinorasvoihin ja RoundUpilla kasvatettuun valkovehnään. Nyt jopa Fazer mainitsee Ayurvedan:
http://news.cision.com/fi/fazer-group/r/tulevaisuuden-ruokatrendit-2019–raportti–suomalaiset-ovat-tietoisia-kuluttajia,c2626883
http://www.surya.fi/kahdeksan-syyta-miksi-ayurveda-on-ruokatrendi-vuonna-2019

Maailma muuttui jo. Nyt riittää, että ne miljoonat suomalaiset jotka eivät vielä ole muutosta huomanneet, saavat kuulla tämän vapauttavan uutisen.