Supermarket Survival jakso 8: Valmisjuomat

Kauhea jano keskellä kaupunkia!

Nykymaailmassa turvaudumme valmisjuomiin usein – siinä missä nappaamme ohimennen mukaan pikaruokiakin. Ja se on okei! Aika ja huomio maksaa nykyään enemmän kuin koskaan, joten valitsemme sinänsä ihan oikein arvostaessamme helppoutta ja hyvää palvelua.

Supermarket Survivalin idea ei ole tuomita tai edes muuttaa nykypäivän toimintamalleja – vaan uteliaasti tutkia modernin homo sapiensin ruokakäyttäytymistä. Kun näemme yhä selkeämmin, miksi valitsemme mitä valitsemme nykymaailman tilanteissa, voimme muuttamisen sijaan parantaa valintoja – ja samalla nostaa nautinnon tasoa!

Safkan tai juoman tehtävä on monissa tilanteissa palvella muutakin kuin terveysmallin noudattamista. Terveys tuskin on kenenkään ainoa prioriteetti; ruokaa ostetaan muihinkin tarkoituksiin. Laadukkaampien safkavalintojen täyttäessä tiedostamattomatkin tarpeet ja tehtävät, tulee terveellisemmistä tavoista vihdoin palkitsevia ja pysyviä. Ei koska täytyy, vaan koska saan, ja myös silloin kun miettii ihan muuta kuin Supermarket Survivalia.

Mitä vaihtoehtoja on olemassa janon sammuttamiseen kaupungilla, niin että halvan hapokkuuden tilalle saakin aitoa raikkautta eikä keinotekoista koukkukierrettä?

Limpparit

  • Kookosvesi: löytyy vihdoin lähes jokapaikasta: marketeista kahviloihin ja huoltiksilta jopa urheiluhalleihin. Nesteyttää tosi mukavasti ja makeudestaan huolimatta ei tee sokruhumalaa. Nykyään tykkään erityisesti Puhdistamosta ja Taste Nirvana -merkistä, ja Cocowell on edelleen tietynlainen kestosuosikki – oikeastaan kaikki yleisimmät ovat minulle ihan maistuvia, myös ne mitä löytyy jo huoltoasemiltakin ja jopa joiltain R-kioskeilta. Mahtavaa, että kookos on lyönyt läpi! Helppo vaihtaa limut kookosveteen – ja se on pelkkää voittoa. Maistele eri merkkejä ja löydä suosikkisi. Tunnustele, mikä olo tulee.
  • Luomulimppari. Ihan simppeli laadun parantaminen vie asioita tässäkin tapauksessa oikeaan suuntaan jo ilman sen isompaa vaihdosta. Positiivinen suunta ja suunnan vaivattomuus on usein tärkeämpää kuin täydellisyys. Laadun parantaminen missä tahansa valinnassa ohjaa koko kehityksen suuntaa ylöspäin – etenkin silloin, kun se on helppoa ja heti palkitsevaa. Suurin syy, miksi kaikki eivät sitä jo tee, on enää mainokset ja muu huonojen brändien rahoittama massaviestintä – ja jopa niissäkin suunta on vihdoin alkanut kulkea kohti laatua.
  • Oma suosikkini on kombucha tai vesikefiiri. Nykyään ostan ehkä eniten Equinox-kombuchoja ja Karma-kefiirejä; välillä taas olen tykännyt Kellaripanimon kombuchoistaisoimmin, ja uusimpana tulokkaana fanitan Captain Kombuchaa. Uusimpana suosikkina olen alkanut ostamaan Ekolosta tai Ruohonjuuresta Karma Kombuchaa isoissa litran lasipulloissa. Näitä ei vielä juurikaan löydä marketeista, mutta kotimaista Kellaripanimoa saattaa jo K-kaupoista löytääkin. Mahtia ruuansulatukselle ja energiatasoille, ilman merkittävää sokeri- tai stimulanttibuustia. Illan Susu-radiossa lisää poreilevaa asiaa!
  • Mango tai muu meloni? Suurin osa markettimangoista maistuu aika mauttomalle – mutta kokemuksella voi oppia löytämään niin maukkaan ja pehmeän, että sekin voittaa limpparit mennen tullen. Marketin vesimelonitkin ovat ihan hyviä kesällä ja alkusyksyllä: parilla eurolla voi saada toista litraa kelpo nesteytystä sesonkiaikaan. Mitä todella haluan, kun kroppa kaipaa Jaffaa? Ehkä appelsiinia tai inkkarisokerilla makeutettua sitruunavettä?

Limpparipullo on toki eri kuin hedelmä: ei sotke paikkoja, kätevämpi käsitellä, helpompi avata ja coolimpi nauttia. Siksi ostankin enemmän kombuchoja kuin hedelmiä. Mutta on myös tilanteita, joissa nautin hedelmistä, ainakin jos löydän erityisen hyviä. Jopa moniin sosiaalisiin tilanteisiin hedelmä toimii jo ihan yhtä hyvin kuin limu. Nyt kun terveys alkaa olla trendikästä, saattaa niinkin näkyvästi kantaaottava valinta olla jo muidenkin mielestä cool. Nykyään terveellisiksi mielletyistä valinnoista saa sosiaalisesti kiitosta, siinä missä ennen itsestään välittämistä pidettiin nolona tai pahana asiana. Outoa, millaisessa maailmassa ollaan eletty… onneksi hyvästä on vihdoin tulossa suosittua. Moni terveellisyydestä innostuja vaihtaa limun hedelmämehuun, mikä voi olla ihan hyvä idea, muttei oikeasti niin hyvä. Pastöroitu ja tiivisteestä uudelleenvalmistettu epätuoremehu ei niin kovin suuresti voita limpparia, paitsi terveellisyyden mielikuvassa. On se “tuore”mehu toki parempi, muttei lähelläkään tuorepuristetun mehun terveysvaikutuksia.

  • Valmissmoothiet: kuin hedelmä, blendattuna limpparipullomaiseen käyttövalmiuteen. Valmispirtelöissä suosin luomumerkkejä; muista tulee minulle hieman huono olo. Toki valitsen kehnoimmankin valmissmoothien mieluummin kuin Jaffan – jo ihan maun ja nautinnonkin puolesta. Parempaan tottuneessa kehossa Jaffa alkaa maistua omituisen kemialliselle – ja tässä siirtymäprosessissa voi marketin valmissmoothieista olla iloa. Etsi joku, jonka mausta tykkäät, ja josta tulee sinulle hyvä olo!
  • Vähän paremmat valmismehut: toisinaan saattaa ruokakaupan syrjähyllyiltä löytyä ihanhyviäkin valmismehuja, jotka voivat olla jopa luomulaatua, ja muutenkin arvokkaammista aineksista. Hinta on korkeampi, mutta mieluummin ostan enemmän laatua, vaikka se tarkoittaisi vähempiä määriä: saan jokatapauksessa rikkaamman nautinnon, enkä jää koukkuun tai kaipaamaan. Pikkuisen tasaisempi verensokerikin helpottaa elämää, verrattuna tavalliseen epätuoremehuun.
  • Huhujen mukaan Timo Jutila laihtui 40 kiloa vaihdettuaan kaljat ja limut vissyihin ja muihin mineraalivesiin! Ihan kiva brändi tuntuu olevan virolainen Värska. PorvarimerkkiPellegrinossa hapokkuuskin tulee osittain luontaisesti. Hartwall Vichya saa pienemmiltäkin bussiasemilta, ja tykkään siihen lisättyjen kivennäisten bikarbonaatti- ja kloridi-muodoista. Näitäkin voi tunnustella omassa kehossa! Ehkäpä happovedet ovat sinun juttusi, limpparin korvaajaksi. Itsekin olen tämän projektin myötä ostellut pitkästä aikaa hiilihapollisia mineraalivesiä.

Varmasti näitä “parempia limppareita” voisi keksiä ja löytää kaupasta enemmänkin. Minulle kombucha, kefiiri ja kookosvesi tuntuvat houkuttelevimmilta, kostuttamaan päivää ja täyttämään limpparinhimot niin, ettei feikkilimuihin päin pysty enää vilkaisemaankaan, kun keho pyytää jo paljon parempaa – ja muistaa mistä se sen saa.

Valmismehu

Valmismehuhimoon sopii suunnilleen samat kuin limppareihin: aito hedelmä, laadukkaampi valmismehu, luomusmoothie, kookosvesi… Usein poimin ohimennen Ruohonjuuresta takahuoneessa tehdyn tuoresmoothien, joita on tiskillä aina valmiina. Yritän valita sellaisen, jossa ei ole agavesiirappia. Nykyään markkinoilla olevista agavesiirapeista saan aika sokruhumalaisen olon. Toki monelle se kaikista agave-pitoisinkin pirtelö voi olla silti peruspastöroitua “tuore”mehua tasapainoisempi valinta.

Hedelmämehu saattaa ajatuksena kuulostaa terveelliselle, mutta kun hedelmästä tuhotaan entsyymit kuumennuksessa tai pastöroinnissa, ja kun hedelmä on alunperinkin tehoviljeltyä eli ylimakeaa ja ravinneköyhää… ja sitten vielä poistetaan mehustuksessa kuidut, saa siitä aikamoisen sokeripommin, joka on hyvin kaukana mistään, mitä luonnosta voisi tuoreeltaan löytää.

Ja toisaalta, vaikka kasvattaisi omalla takapihallaan parhaita mahdollisia hedelmiä ja puristaisi niistä ravinnetiheintä tuorenektaria, kannattaa kylmäpuristettuakin omenamehua tasapainottaa vähintään inkiväärillä tai millä tahansa makean vastaisella eli voimakkaalla maulla. Juissaamisessa eli mehustamisessa panostan aina enemmän vihreään ja vähemmän makeaan osastoon. Makeat hedelmät toimivat paremmin kokonaisina kuituineen, tai smoothieissa kuidut hajotettuina mutta silti mukana.

Entä kookosvesi? Eihän siinäkään ole kuituja; eikö kookosvesi ole vähän kuin hedelmämehu? Kookosvedessä on sokeria vain puolet tai kolmasosa hedelmämehujen sokerimäärästä, ja lisäksi kookoksen kivennäispitoisuus ja varmaan moni muukin tekijä tekee siitä hedelmämehua tasapainoisemman tuotteen. Luonnosta et löydä hedelmämehua – löydät kokonaisia hedelmiä kuituineen – mutta kookosvettä löytyy luonnosta sellaisenaankin: kookospähkinän saa rikki kivikautisillakin keinoilla (kokeiltu on). Kookosvesi on yksi harvoista valmisnesteistä, joka on niin “isotoninen” eli ihmis-yhteensopiva, että hätätilanteissa sitä on saatettu antaa jopa suoraan suoneen! Laadukas kookosvesi voi olla monen keholle valmiimpi paketti ottaa vastaan kuin huomattavasti prosessoidumpi hanavesi. Kannattaa kokeilla! Kookosvesi saattaa olla myös Sinulle se juttu, joka jättää limpparit ja valmismehut onnellisesti unholaan.

Kivennäisvedet ja vitamiinijuomat

Näissäkin löytyy eri laatuja: tuskin kannattaa ainakaan kaikkein keinovärjätyintä valita. Marketissa kannattaa valmisjuomissakin kiertää kaukaa niin kutsutut “funktionaaliset elintarvikkeet”, kuten räiskyvästi brändätyt vitamiinivedet, jotka tarjoavat halvimpia mahdollisia keinovitamiineja synteettisillä tai “luontaiseksi” väitetyillä lisäaineilla ylihintaan. Parempaa laatua löytyy simppelimmästä suunnasta ja luonnonläheisemmästä tuotefilosofiasta.

Terveysjuomissakin kaikkein kehnoimmat saavat vielä toistaiseksi marketissa parhaan ja näkyvimmän hyllytilan – koska niissä on korkeimmat katteet, eli korkein ylihinta, jolla mainokset ja muu menekinedistäminen maksetaan. Laatulähtöisemmät brändit löytyvät vielä toistaiseksi todennäköisemmin kauimmaisimmista nurkkauksista. Viimeistään sitten kun markkinoilla on tuhansia Supermarket Survivalin kaltaisia medioita levittämässä ihmisläheisempää tietoa, muuttuu myös tarjonta. Sitä ennen olemme vielä hetken aikaa massamedian ja teollisuustieteen armoilla, ja heillä on ikävä taipumus puhua sen puolesta, mikä rahoittaa tiedonjakoa Coca-Colan tavoin. Onneksi alkaa olla yhä coolimpaa sanoa suoraan se, mitä mainokset eivät mainosta ja puhua sen puolesta, mitä suositukset eivät suosittele.

Mineraalivesissäkin parasta saa, kun maksaa vähän enemmän, ja jättää lisäaineet pois.
Ja nyt kun tämäkin ajatus on jo hieman levinnyt, saattaa valmisjuomakaapissa olla pulloja, joissa lukee “ilman säilöntäaineita”. Älä anna sen hämätä. Tuote, jonka tarvitsee ylipäätään sanoa sellaista, kuuluu yleensä siihen kategoriaan ja tuotantotapaan, joka on alunperinkin tehty rumista tarkoitusperistä käsin. Vähän kuin makkara, jossa lukee “ei sisällä natriumglutamaattia”, mutta sisältää silti pelkästään huonolaatuisia raaka-aineita, tehden ison numeron siitä yhdestä laadunparannuksesta, johon osa asiakkaista osaa jo kiinnittää huomiota. Tuote, jossa lukee “ei säilöntäaineita”, sisältää usein miltei kaikki muut tyypilliset lisä- ja makeutusaineet.

Luonnostaan parempi tuote on luonnollisesti lisäaineeton, ilman että asiasta tarvitsisi luoda mainoslausetta. Ei joku Pellegrino koskaan tule mainostamaan säilöntäaineettomuutta, yhtä vähän kuin esimerkiksi Ferrarin tarvitsisi mainostaa toimivia ikkunoita ja ehjää pakoputkea. Hyville firmoille laatu on itsestäänselvyys; ikävä kyllä ravintoalalla suurin osa jättiyhtiöistä pyrkii tekemään tuotteesta huonoimman mahdollisen, mitä laki suurinpiirtein sallii – koska kuluttaja on opetettu ostamaan tuttua, turvallista, tutkittua – ja halpaa. Supermarket-seikkailulla opettelemme vihdoin ostamaan hyvää.

Siideri

Nykyään ostan samalla rahalla yhden parhaan, siinä missä vielä teinipoikasena olisin hamstrannut monta halpaa. Siiderissä hinta ja luomusertifikaatti kielii varsin luotettavasti laadusta. Suomen marketeissa sai ainakin vielä viime vuonna oivallista Kuulasaitosiideriä(Saimaan juomatehdas), joka taitaa nykyään kulkea Crafty-nimellä. Muuten suosin ulkomaisia. Luomuakin parempaa on tuo edellämainittu ns. aitosiideri. Niitä, mitä me mielletään tavallisiksi siidereiksi, eli keinovärjättyä alkoholisoitua sokerivettä lisäaineilla, ei kuulemma Ranskassa saa edes siideriksi kutsua. Sana siideri (cider) tarkoittaa luontaisten hiivojen fermentoimaa eli hapattamaa hedelmämehua (yleensä omenasta). Kun sellaista ei löydy, perus luomu “siideri” on ihan okei valinta.

Ehkä muutaman kerran vuodessa saatan ostaa illaksi pullollisen marketin parasta ja kalleinta luomusiideriä, jos siltä tuntuu, ja nauttia jotain hyvää ruokaa tai naposteltavaa sen kanssa. Palkitsevampi nautinto kuin kaikki maailman e-koodatut halpissiiderit yhteensä!

Baaritiskillä pyydän täyttämään luomusiiderituopin piripintaan jäillä ja soodavedellä. Hapokkuus ja nesteytys tasapainottaa teollisuussiiderin liiallista makeutta. Luomusiiderin happamuus, makeus ja jopa alkoholi parantaa myös tuopillisen nesteyttävyyttä verrattuna pelkkään mauttomaan hanaveteen.

Inspiroivia aitosiideri-artikkeleita:

“Kuluttajat arvostavat nyt raaka-aineiden alkuperää ja aitoa valmistustapaa”

“Käymme taisteluun suomalaisen siiderin puolesta”

Oluet

Minulle tulee kehno olo miltei kaikista kaljoista – myös laadukkaimmista. Ainoastaan humalattomista tai lähes humalattomista perinne-oluista pidän. Sellaisia on hyvin vaikea löytää Suomesta. Aiheesta voi lukea lisää englanniksi. Monille saattaa oluissa riittää, kun päivittää laatua luomumpaan tai käsityöläisempään suuntaan: siirtää saman hinnan pullojen lukumäärästä laatuun, mikä olisi ennen huvennut johonkin vähemmän ravitsevaan.

Viini

Suosin biodynaamisia viinejä ja etenkin sellaisia, joihin ei ole lisätty sulfiitteja, tai jos on, niin mahdollisimman vähän. Jos näen ravintolan listassa sanan alkuviini, tilaan sen heti. Alkuviini on vähän sama kuin aitosiideri tai historiallinen perinneolut: se on sitä, mitä sen tulisi olla; muu on vähemmän tai enemmän nykyteollista feikkiä. Viineissäkin saa rahalla hyvää: jos pullo maksaa useita kymmeniä euroja, sen huomaa sekä maussa että olotilassa – ja myös parillakympillä tai jopa viidellätoista eurolla voi löytää ihan hyviä. Jos englannin kieli taipuu, tässä ihanaa asiaa alkuperäisemmistä viineistä. Suomessa olen joskus tilannut viinejä suoraan pientuottajiin panostavilta maahantuojilta:

Viineistäkin lisää pohdintaa päivän SuSu-radiossa!

Me ihmiset saamme tykätä kaikista niistä tavoista, joista me tykkäämme. Elämän nautinnot ovat arvokkaita! Laatuun panostamalla niistä saa sekä herkullisempia että koko laiffin laatua ajatellen palkitsevampia. Laatua ei juuri koskaan mainosteta missään, kaikkein vähiten massamedioissa tai keskivertosuosituksissa. Supermarket Survivalissa meidän ainoa tehtävämme on metsästää huippulaadun neulaset massamarketin heinäkasasta – joka on onneksi kehittymässä kovaa vauhtia hifimpään suuntaan, jokaisen paremman ostoksen myötä! Etsitään keinot maksaa hyvistä raaka-aineista ja investoida tukemisen arvoiseen tuotantoon.

SuSu-audiossa tänään peräti tunnin verran puhetta nesteytyksestä, valmisjuomien merkityksestä sekä siitä, mistä koko SuSussa on kyse!

Hydration Survival: päivän pohdinnat palkitsevimmasta nesteytyksestä tosielämän sosiaalisissakin seikkailutilanteissa!