Supermarket Survival jakso 23: Ulkona syöminen


Roskan myyminen ei ole enää tulevaisuuden bisnesmalli. Ei, vaikka karun todellisuuden peittäisi e-koodeilla ja aromisuolalla. Alamme olla liian fiksuja sellaiseen.

Vuonna 2006 minulle naurettiin yliopiston ruokalassa, kun laitoin hulluna kaikkia mahdollisia mausteita lautaselleni sekä ison siivun Oivariinia pienen leipäpalasen päälle. Korvasin pastan ja perunan extrakasviksilla ja aterian lisukkeeksi otin jopa hieman omaa klorellaa tai spirulinaa! Saatoin syödä jopa entsyymikapselin.

Kaikki tämä vain ruoansulatuksen optimoimiseksi! Näin saatoin saada alas enemmän safkaa samalla opiskelijahinnalla ilman liian pahaa zombikoomailua seuraavalle luennolle.

Senkin jälkeen jo yli vuosikymmenen verran on ruoansulatuksen helliminen ollut yksi keskeisimpiä kulmakiviä paranemisessani, työtehoissa ja suorituskyvyn nostamisessa tasolle, jota en saanut kokea edes ennen tulehdustauteja.

Toimin erittäin epäsuomalaisesti: suosin mausteita, tuoreutta, vahvoja makuja ja värejä, VOITA, hunajaa, hapatteita ja, no, alkoholia… tosin en itsevahingoittamistarkoituksessa, vaan ruoansulatuksen ja ravinteiden biosaatavuuden takia.

Ulkona syödessä valitsen edullisia Fine Dining -tason lounaita: esimerkiksi Ravintola Nokka Helsingissä ja Pikkubistro Kattila Tampereella. Nimekkäiden kokkien perässä löytää yleensä hyvää ruokaa: rypsiporsasta lukuunottamatta huippukokit harvoin antavat nimeään tehotuotannon makuisiin juttuihin.

Laadun päivittäminen

Kaikkia sosiaalisia syömistilanteita voi nykyään helposti päivittää parempaan: on parempaa pitsaa, aidompaa hampurilaista – ja trendikahvilastakin saa jo ihan hyvän smoothien, jonka sulavuutta ja verensokerivaikutusta parannan hunajalla ja kanelilla, mikäli smoothiessa on maitoa tai jugua mukana.

Maissa, joissa ruokakulttuuri on menetetty e-kooditeollisuudelle, kannattaa kulkea toiseen suuntaan kuin kansanjoukot. Ruokakulttuurimaissa sen sijaan hyvän ravintolan todella tunnistaa suosiosta paikallisten parissa. Sellaiset maat tai alueet ovat käyneet yhä harvinaisemmiksi ja syrjäisemmiksi – mutta ovat myös tulossa takaisin, kun laadun merkitys jälleen ymmärretään sen sijaan, että jatkettaisiin kilpajuoksua lähimpään mäkkiin valheellisten mainosten perässä.

Ravintoloissakin erikoisempi on parempi. Tuttu ketjuravintola tai peruskebabbila ei todennäköisesti ole kummoinen. Erikoislaatuisuus, harvinaisuus ja intohimoisuus kulkevat konformistisessa yhteiskunnassa aika hyvin käsi kädessä.

Ravinneköyhän perunan tai pastan tilalle voi pyytää värikkäitä kasviksia. Parasta saattaa saada, kun antaa kokin näyttää luovat taitonsa… ilman aromisuolaa.

AmmattiVinkki: Jos tilaat gluteenitonta, mutta sinulla ei ole keliakiaa, mainitse, ettei sinulla oikeasti ole keliakiaa. Silloin kokki voi tehdä vehnättömän annoksen tarvitsematta kuitenkaan varoa liikaa. Muka-keliaakikoiden esiin vyöryminen lienee tekijä, joka ketuttaa ammattikokkeja tänä päivänä ehkä eniten.

Tiukkoja tilanteita kuten huonoja aterioita varten mukanani on usein purkki aktiivihiiltä, joka sitoo ja putsaa heikomman aterian toksiineja. Saattaa olla myös ruuansulatusentsyymi – vaikka sulatukseni toimii kyllä muutenkin nykyään hyvin ja entsyymejä saan vaikkapa kefiireistä, kombuchoista ja hyvästä hunajasta.

Ulkonasyömisen parhaita puolia:

olet ulkona tai ravintolassa, jossa sinua palvellaan

olet ehkä hyvässä seurassa, hyvällä tuulella. Ruuansulatus kiittää!

voi olla kivaa näyttäytyä tai vaihtaa maisemaa

vaihtoehtojen kenttä laajenee ja saattaa helposti löytää uusia makukokemuksia


Erikoishaastattelussa arvostetun Ravintola C:n Ilkka Isotalo! Ilkka kertoo meille, kuinka huippuruokaa tehdään, ja mistä hän löytää vielä markettiluomuakin aromikkaammat ainekset

Mitä evääksi?

Piknik on kiva juttu. Usein huomaan, että jos syön ostokset jo matkalla, ruoka sulaa paremmin. Ihminen on suunniteltu syömään ulkona, ei sisällä – koska keinoilmaiset sisätilat keksittiin vasta hiljattain. Eikä piknik ole pelkkä kesäjuttu: talvistakin muistan monta hyvää eväshetkeä metsissä, laduilla, jäällä, rannalla tai nuotion ääressä.

Minun ulkona syöminen on usein jonkin nopean evään ostamista marketin tuoretiskiltä. Lounasaikaan tosin saatan ostaa jonkin huippulounaan. Usein minua näkee smoothiekahviloissa ja Ruohonjuurissa. Helppoja tuoreravinnon “pikaruokaloita” tulee koko ajan lisää! Salaattibaarit ja smoothiekahvilat ovat aina melko varmoja valintoja, vaikka se Jungle Juice Barin kalleinkin smoothie maistuu vähän tyhjälle verrattuna raaka-ainelähtöisempiin pikkupaikkoihin.

Avokado on aina toimiva eväs, kunhan se on sopivan pehmeä syötäväksi – ja mielellään mukana jotain suolaista, kuten Herbamarea tai vaikkapa vähän laadukkaampi leikkele.

Luomukurkku on kiva, tai sitten kotimainen kurkku kesällä ja syksyllä. Kurkkukin maistuu paremmalle, kun halkaisee sen kahtia ja ripottelee hyvää suolaa sisäpinnalle. Voimakas laatujuusto, kuten marketissa Appenzeller, maistuu aika ihanalle hyvän kurkun kanssa.

Halva-merkkisiä seesampatukoita ostan usein Ruohonjuuresta – kaikki luomuseesampatukat ovat hyviä. Usein otan samalla kefiiriä tai kombuchaa, ehkä luomu banaaninkin. Tuoresmoothiekin saattaa tarttua matkaan.

Luomu- tai kotimainen satokauden omena yhdessä saksanpähkinöiden kanssa on kiva eväs.

Marketista saatan ostaa John West -sardiinipurkin ja vaikkapa tuoksuvan tilliruukun sen seuraksi.

Luomuporkkana voi myös olla oivallinen snacksi. Pidä porkkanasta eniten sillon, kun dippikastikkeena on hunajapurkki – tai joku suolainen, rasvainen ja mausteinen kastike, johon sitä voi dipata.

Suurin osa eväistäni on itseasiassa juomia. Tänäänkin ostin aamulla bussimatkalle Ruohonjuuresta peräti kolme kombuchaa, yhden kefiirin, yhden kookosveden – ja pari luomu-Halvaa eli “seesampatukkaa”. Joskus ostan Hartwall Vichya kiireessä bussiasemalta.

Kaloreita varten mukanani saattaa kulkea voipurkki tai ghee. Esimerkiksi yllä mainittu sardiini maistuu minun makuuni paremmalle, jos mukana sattuu olemaan myös voita tai gheetä. Jopa seesampatukan kanssa ghee voi maistua ihanalle.

Kuivamarjat, -hedelmät ja pähkinät voivat toimia eväänä. Trail mix eli oma eväs”karkki”sekoitus voi olla ihan kiva juttu. Minun lempimixeissä on mukana suolaa ja tuorechilin palasia, joista tuleva kosteus saa suolan tarttumaan pähkinöiden, siementen ja mm. gojimarjojen pintaan – sekä yhdessä suolan kanssa auttaa seosta säilymään pienestä kosteudesta huolimatta. Kosteus myös hieman esipehmittää pähkinöitä niin, että ne sulavat paremmin.

Pitkään minun perusevääni oli ottaa pakkasesta mukaan omatekoisia kookoskarkkeja: sulatin vesihauteessa kookosöljyä ja ehkä myös kaakaovoita sekä hunajaa, ja sotkin sekaan mitä tahansa superfoodeista mausteisiin ja kuorituista hampunsiemenistä marjajauheisiin.

Jahka asetun, voisin kuvitella alkavani tehdä omia manteli- ja seesammaitoja voimakkaalla blenderillä valmiiksi jääkaapinoveen niin, että niitä voi aamulla lähtiessään ottaa mukaan pullollisen. Aion laittaa niihin niin paljon mausteita ja suolaa, että ne säilyvät pitkään ja myös kestävät hyvin mukana repun lämmössäkin.

Kuitenkin nykyään niin monesta paikasta saa jo niin hyvää pikaruokaa, että omien eväiden miettiminen on viimeisen vuoden aikana alkanut jäädä hyvin vähälle tai enimmäkseen jopa kokonaan pois. Juuri sitä vapautta haluan maailmassa kasvattaa jokaisella eurolla, mikä menee e-koodatun hampparin sijaan tuoresmoothieen tai parempaan purilaiseen. Vapaus syödä, juoda ja nauttia mitä vain missä vain parantaa minun fiilistäni ja terveyttäni huomattavasti enemmän verrattuna miettimiseen, säätämiseen ja muihin hankaluuksiin viime vuosikymmenen alikehittyneissä ruokaolosuhteissa. Uskon, että ihmiselle on luontaista elää ravinnon suhteen aika vapaasti ja vapautuneesti. Mitä parempaa ruokakulttuuria me luomme, sitä useampi voi vähemmällä miettimisellä syödä vahingossakin hyvin.

Ehkä hurjinta kehitystä edustaa Tiki Smoothie Bar, joita on alkanut tulla vastaan jopa leffateattereissa ja monissa K-kaupoissa. Kaikki tällainen tuo maukkaan terveyden pian kaikkialle sinne, missä vielä hetki sitten oli valikoimassa vain karkkia, keinotekoista esanssipopkornia ja jotain sinistä limpparia.