Supermarket Survival jakso 21: Kala

Saatoin sanoa hölmösti videolla: monien valmiiksi pakattujen fisujen rasva voi olla nykyään ihan mehukasta sorttia. Totta kai on kätevää, että valmiiksi pakattua saa silloinkin, kun tuoretiski ei ole auki, ja sieltäkin, missä kalatiskiä ei edes ole. Kehotan tarkastelemaan, onko ostamasi tai valmistamasi lohi säilyttänyt mehukkuutensa vai kärtsätty liian kovaksi. Hellävaroin käsitelty kalarasva tekee useimmille tosi hyvää ja sitä todella tekee mieli; liian kovasti kohdeltuna se väsyttää ja tekee kalvon kitalakeen.


Kala on teoriassa tosi hyvä juttu.

Hiilenpoltossa vapautunut elohopea on pakko-ojituksen myötä saastuttanut useimmat puhtaimmatkin metsälammet niin, että hifeimmässäkin villikalassa voi olla runsaasti elohopeaa – ja harmillisen usein muitakin toksiineja. Siksi kalaa ei monissa maissa edes suositella syötäväksi kovin usein.

Kalojen puhtaudessa on isoja eroja. Liian moni kalan ystävä on päätynyt kehnoon kuntoon tai jopa elohopeamyrkytykseen syömällä paljon isoja petokaloja säännöllisesti. Pienemmät kalat ravintoketjun alkupäästä ovat varmempia valintoja kuin hai, tonnikala, miekkakala tai kookas hauki ravintoketjun huipulta.

Onneksi elohopeahaasteeseenkin on ratkaisu: muutama gramma klorellaa samalla aterialla sitoo elohopeat vatsasta varsin tehokkaasti. Myös mansikan kuidut ja kasvikuidut muutenkin voivat olla hyviä sitomaan elohopeaa. Seleeni vähentää elohopean imeytymistä, ja onneksi monessa kalassa onkin runsaasti seleeniä.

Mitään pahaa ei tapahdu, jos syö annoksen mitä tahansa kalaa ja nauttii siitä. Pidemmän päälle ja isompia käyttömääriä varten voi olla hyvä tietää jokin tällainen kikkakeino ainakin elohopean vähentämiseksi.

Ylikuumennettu kala

Suurimmaksi kalaongelmaksi Suomessa koen ylikuumentamisen. Liian rajusti käsitelty kala-annos vie voimat saman tien. Nykysuomessa kalat hankitaan usein miten ei niin tuoreina ja sitten niitä vielä kuumennetaan turhan kovaotteisesti. Kalassa parasta on sen ihanat herkät omegarasvat – ja juuri niistä tulee kalan väsyttävin ja toksisin osa, kun ne käristetään karrelle, keitetään kovaksi tai annetaan eltaantua etovaksi. Kala on erittäin erinomaista ravintoa tuoreena ja kunnioittavasti kohdeltuna – rasvat yhä juoksevan mehukkaassa muodossa ja mieluiten myös elohopeat jollain tavoin eliminoituna. Kuumennuksessa kannattaa kalan kanssa aina korvata lämpöä mahdollisimman paljon sitruunalla! Happamuus kypsentää kalan lihaa kuten lämpökin, ilman vahinkoa kalan herkille arvokkaille rasvoille.

Moni käyttää nykyään kalaöljyä omega-lisänä. Niin minäkin teen. Tiedostan kuitenkin, että kaikkein parasta aivoilleni ja keholleni olisi saada ihan oikeaa tuoretta kalaa, jolloin omegat ovat ns. fosfolipidimuodossa, samassa kaiken muun tutkitun ja tuntemattoman kanssa, mitä kala tarjoaa ja öljy ei. Joidenkin lähteiden mukaan kokonaisesta kalasta keho saa omegatkin käyttöönsä jopa monta kertaa tehokkaammin kuin voimakkaasti puhdistetusta kalaöljystä.

Fisujen kokkailua

En ole yleensä pitänyt kalasta, mutta päästyäni hyvän kalan makuun olen huomannut, että fisu voi olla aivan taivaallista ruokaa. Rakastan luomulohta, jota saa joskus parhaista kaupoista. Suosin kalan valmistuksessa mahdollisimman runsaasti sitruunaa, joka vähentää rajun kuumennuksen tarvetta – sekä mausteita, jotka myös suojaavat rasvojakin hapettumiselta. Sipuli on minulle kalan kanssa ihan ehdoton.

Kalassa, kuten kaikissa eläinruuissa, kannattaa suosia “kärsästä häntään” -periaatetta. Ruodot, nahat ja kalanpäät täydentävät ravinnevalikoiman ja tarjoavat tasapainoisemman kokonaisuuden. Ne myös auttavat kalan lihaa sulamaan ja maistumaan sekä ruoansulatuselimistöä vahvistumaan. Liha maistuu parhaalle oman liemensä kanssa. Kana(keitto) maistuu parhaalle nahkoineen ja luineen. Luomulohi on aivan järjetöntä herkkua, kun mukana samassa soppakattilasa on päät, ruodot ja jopa nahat. Runsas sitruuna, suola ja sipuli tekevät mausta herkullisen, ja lisäksi suosittelen keittoihin ainakin laakerinlehteä ja miksei myös kurkumaa, inkivääriä, valkosipulia ja cayennea.

Pakkasfisut ja säilykkeet

Koen varsin varmaksi valinnaksi ostaa pakkasesta seitiä tai mitä tahansa muuta kalaa kotikokkailuun. Oma kalan käyttöni keskittyy sardiinipurkkeihin piknikillä tai matkaeväänä, nopeaan lohievääseen marketin kalatiskiltä (ehkäpä tilliruukun kera), ja kauppahalleista tai suoraan tukkurilta haettaviin kalan perkeisiin, joissa on pään ja ruodon lisäksi usein myös lihaa mukana ihan mukavasti.

Maailman kalakannat eivät voi kovin kehuttavasti. Odotan innolla tulevaisuuden Aquaponics-viljelymetodeita, joilla saadaan synergioita hyödyntäen laadukasta ruokaa pienessä tilassa kestävästi ja vähällä energiankulutuksella. Vihdoin todella tuoretta kalaa kaikille?

Kuuntele kiehtova audiokeskustelu luonnonsuojeluliiton kala-asiantuntijan kanssa!

Päivän audio-vieraana WWF-luonnonsuojeluliiton kala-asiantuntija Matti Ovaska!

Matti Ovaska, osa 2: kiehtovaa asiaa mm. sertifikaattien luotettavuudesta

Linkkejä

WWF:n tuorein Kalaopas – ja tässä vielä simppelimpi versio, tosin vuodelta 2014

Matti Ovaska: Suomalaiset ovat vastuullisia kalansyöjiä

Matti Ovaska: Ihmiset ovat ryhtyneet vaatimaan valoisampaa tulevaisuutta kaloille

Minun lempikalani jo ihan maun ja vaikutuksen puolesta on (luomusertifioitu) luomulohi, joka saa myös WWF:n kirjoissa vihreän valon – totta kai päineen, nahkoineen, ruotoineen. Sitä tuo maahan Kalatukku E. Eriksson, Siilitiellä Itä-Helsingissä.

Lidlissä aloin ensiksi huomata enemmän MSC-sertifikaatteja, ja tässäkin Lidl näyttää kulkevan muihin isoihin ketjuihin verrattuna edellä mitä tulee laatutietoisuuteen – mikä on yllättävää, koska Lidl on ennen kaikkea profiloitunut halpuuteen. Hienoa on myös nähdä, kuinka useat K-kauppiaat ovat oma-aloitteisesti alkaneet kiinnostua tarjonnan laadusta ja panostaa siihen – kautta linjan. <3

Kirjolohen kirjava elinkaari – ehkäpä tämän takia ei minun suuhuni ole kotimainen kasvatettu kirjolohi oikein maistunut. Pohjoisessa ja Idässä olen maistanut hyvääkin paikallista kirjolohta – mutta jos tämän artikkelin tiedot pitävät edelleen suunnilleen paikkansa, ei ole ihme, jos suurin osa kirjolohista maistuu kehnolle: kaloille syötetään suuria määriä jo valmiiksi hieman eltaantunutta kalaöljyä, vehnää ja soijaa. Jälkiruuaksi antibiootit, rokotteet ja desinfiointiaineet. Supermarket Survivalin syvällisin sanoma on: hyvinvoiva ihminen, kasvi tai eläin ei tarvitse mitään edellämainituista. Opittuani syömään ja elämään paremmin en ole yli kymmeneen vuoteen tarvinnut ainuttakaan antibioottia, desinfiointikemikaalia tai lääkekuuria – saati rokotteita. Kaikille edellämainituille on tarvetta – silloin kun eläimet, ihmiset tai kasvit elävät huonoissa olosuhteissa, hengittävät huonoa ilmaa, juovat kehnoa vettä, kärsivät ankeudesta ja syövät heikosti. Supermarket Survival haluaa vahvistaa meidän kaikkien safkaa ja muitakin olosuhteita sille tasolle, jossa sairauskeskustelut käyvät turhiksi, kun sairauksia ei tarvita. Tähän päästäksemme meidän tulee alkaa välittää myös kasvien ja eläinten elinoloista, eli lopulta koko planeetan miljööstä; kaiken hyvinvoinnista. Hyvä ruoka tulee hyvinvoivasta ekosysteemistä – ja samasta paikasta saa alkunsa myös meidän kaikkien terveys ja kukoistus.

Matti Ovaska antoi aikamoisen oppitunnin kalavalinnoista! <3