Supermarket Survival jakso 20: Kana ja muna


Veikkaan, että jos muuten saman aterian valmistaa marketin tavallisesta kanasta tai tavallisesta teholihasta, useimmille jää kevyempi olo kotimaisesta kanasta.

Tällä osastolla ainakin Naapurin Maalaiskana tarjoaa puhtaasti kotimaista kanaa – ja kokonaan ilman torjunta-aineenmakuista GMO-rehua. Suomessakin on löydetty antibioottiresistenttejä bakteereja kanoista, ja sen arvellaan johtuvan ulkomailta tuoduista tuotantokanoista. Suomessa antibioottia käytetään kanan kasvatuksessa niin vähän, ettei sen pitäisi saada aikaan resistenttien “sairaalabakteerien” syntyä.

Eri merkkejä tai kanoja vertaillessani suosin sitä, jonka liha tuntuu tiiviimmälle, maukkaammalle ja värikkäämmälle, vahvemmalle. Kana-aihetta tutkiessa huomaa, että laatu on alkanut tälläkin osastolla kulkemaan parempaan suuntaan – asiakkaiden alettua tällä vuosikymmenellä kiinnostua yhä vahvemmin laadusta ja eettisyydestä. Keskustelu ja kiinnostus todella muuttaa asioita – ja kaikki lähtee herkuttelijan omasta aktiivisuudesta; joskus jopa aktivismista, jollaiseksi tämä SuSuilukin voidaan lukea. Saamme sitä, mitä osaamme arvostaa.

Kanassa näkee nykyään paljon “kotitilan kanaa”. Kyse ei ole pelkästä viherpesusta, vaan ruoka, joka on jäljitettävissä tietylle tilalle, on yleensä parempaa kuin alkuperätön versio.

Jopa valmismarinadien reseptit ovat kehittyneet parempaan suuntaan: aidompia raaka-aineita, vähemmän e-koodeja, vähemmän valkosokeria. Lidlistä saattaa tällä hetkellä saada jopa parhaat valmiiksi marinoidut kanat.

Kanan valmistus

Kanasta saa valmistettua helposti hyvää: rasvaa pannulle (voi, ghee, kookosöljy, punainen palmuöljy tai jokin kuumennusta kestävä eläinrasva), ja siihen currya tai garam masalaa. Lisäksi ehkä myös inkivääriä, sipulia, valkosipulia… Itse laitan aina pannulle ensin rasvan, sitten mausteet, sitten kanat ja mahdolliset kasvikset… ja lopuksi suolan. Sinappi on myös toimiva mauste kanalle. Kanareseptin voi lopuksi kruunata ananaksella tai papaijalla, joka auttaa proteiinin sulatuksessa. Mielestäni bataatti toimii kanan kanssa.

Kanassa arvostan erityisesti luuta ja nahkaa. Ostan kokonaista kanaa ja laitan soppakattilaan: kanan rasva auttaa mausteiden ja kasvisten tehoaineita imeytymään paremmin kehoon. Perinteisesti niin flunssat kuin vatsavaivatkin on parannettu mausteisella kanakeitolla – ja näin hoidan kavereideni haavereita edelleen. Käytän runsaasti sitruunaa keitinvedessä, niin maistuu paremmalle, ja irtoaa enemmän ravinteita jopa vähemmällä lämmöllä.

Aikanaan Thaimaassa ihastuin Tom Ka Kai -nimiseen kanakeittoon. Sen tärkeänä osana oli kanan luut. Suomalaisista “thai-resepteistä” puuttui luut kokonaan, eikä keitosta tullut yhtä hyvää. Nykyään ymmärrän, että kanan luuta, nahkaa ja muitakin osia kannattaa arvostaa ja hyödyntää lihan rinnalla – ihan kuin ennen; ennen yksipuolisen ja mauttoman tehoruokailun keksimistä.

Jos tekee luullista ja nahallista kanaa uunissa, kannattaa käyttää siitä syntyvä liemi vaikkapa kaatamalla se lautaselle muun aterian päälle.

SuSu-suositus

Naapurin maalaiskana – “Yhtiön tarkoituksena on muokata keskittynyttä teurasbisnestä ja tuoda markkinoille broileria, jonka koko tuotantoketju on sen käsissä.”

Luomu – jos lompakko kestää

Haen kokonaisia kanoja myös etnisten kauppojen pakastimista. Ihan puhtaasti maku- ja kokemuspohjalta olen pikkusen Halal-uskovainen, ja veikkaan, että eteläisemmät kanat ovat saattaneet nähdä aurinkoakin enemmän. Ainakin liha on tiiviimpää, mikä viittaa perusbroileria parempaan lajikkeeseen.

Hifistelijä saattaa tilata MunaEggspressiltä, tiloilta, terveyskaupasta tai ruokapiireistä luomuakin parempaa kanaa.

Munat

Eniten tykkään pientilamunista, jotka ovat keskenään eri värisiä, eri kokoisia, likaisen näköisiä ja epätasalaatuisia. Markettimunien ulkonäkö tuo minulle mieleen enemmän standarditehtaan kuin luonnontilan. Ihanimpia munia löytää kauppahalleista, ruokapiireistä ja muista suoramyyntisysteemeistä. Jos marketista täytyy ostaa munia, päädyn todennäköiseesti päivämäärältään tuoreimpaan luomumunaan. Jos löytyy jotain edullisempia ja parempia lähimunia, niin silloin päädyn tietysti niihin.

Laitilan Free Range -munakanat saavat ulkoilla kuulemani mukaan mukavasti, ja paketissa lukee non-GMO, mikä tarkoittaa, että ainakin sen verran on panostettu rehun laatuun.

Munissa tykkään keltuaisesta eniten. Laadukkaan munan vahva keltuainen maistuu erinomaiselle raakanakin, tai puolijuoksevan pehmeänä. Hyvää keltuaista kannattaa arvostaa – ja haaleaa, raakana ällöttävän limaista tehoviljakeltuaista tuskin kannattaa kovin paljoa syödä kypsänäkään. Erot esimerkiksi B-vitamiinimäärissä voivat olla jopa monisatakertaisia todella laadukkaan munan ja tavallisen tehomunan välillä.

Munan valkuaisen pyrin yleensä kuumentamaan. Toiset suosivat valkuaisia, toiset keltuaisia. Itse tykkään hyvistä munista kokonaisina: mieluiten keltuainen mahdollisimman pehmeänä ja valkuainen kuumaksi kypsytettynä. Yleensä paistan munan jättäen pehmeän keltuaisen ehjäksi – tai sitten keitän, ehkä noin viisi minuuttia. Paras munaresepti on Get Some Ice Cream, josta myös Biohakkereilla on omat versionsa.

Audiossa vieraana Pohjoisen iso poika Teemu Syrjälä, jolle kana ja muna voivat parhaimmillaan olla superfoodeja!

 

Kanamaiset linkit

Syötäväksi kasvatetut: Kotimaista viherpesua?

Reilua peliä epäreilulla tavalla?

Vierailu perhetilalla

Ross 508

Jyrki Sukulan hieno kommentti Naapurin Maalaiskanasta

Luomu broileri täysin vapaa pahoista pöpöistä

Miksi Naapurin Maalaiskana madalsi laatutasoaan?