Supermarket Survival jakso 19: Liha

Punainen liha voi olla huippua tai huonoa. Tutkimukset tehdään enimmäkseen “tavallisella” eli kaikkein kehnoimmalla teholihalla. Väitän, että ekosysteemiä kunnioittavan lähitilan Highlander-jauhelihasta saadaan hyvin erisuuntaisia tuloksia, kun aletaan tutkimaan sitä, minkä tutkimiseen on lähes mahdoton saada tutkimusrahoitusta… Lihaosastolla ongelma – ja ratkaisu – on sama kuin kaikilla osastoilla: paras laatu löytyy tutkimusten ja muiden mainosmanipulaatioiden ulkopuolelta.

Lihassa kannattaa suosia:

  • villimpää, vapaampaa – kuten hirvi, peura, poro tai vaikka jänis. Ei täydellistä, eikä aina ihan niin villiä kuin väitetään, mutta kelpaa minulle.
  • lammasta: nirsompi ja vähemmän tehojalostettu eläin; ei suostu ihan yhtä ankeaan jättinavettaan tai ikävään tehoravintoon kuin nykyinen tuotantolehmä.
  • highlanderia, rotukarjaa, pihvikarjaa… terveempiä lajikkeita: kyyttö eli itäsuomenkarja, länsisuomenkarja, lapinlehmä, limousine, hereford, charolais… Näitä voi kysellä ruokapiireistä ja lähitiloilta suoraan. Jos pakkasessa on tilaa, voi lihaa hankkia kerralla pidemmäksikin aikaa etenkin metsästysaikana. Marketeissa Tammisen Rotukarja edustaa samaa suuntausta.
  • sisäelimiä lihan lisäksi. Jauheliharuokaan voi laittaa vaikka viidesosan maksaa, kieltä, sydäntä tai muuta edullisempaa ja silti sitäkin ravitsevampaa osaa – ilman, että kukaan irvistäisi voimakasta makua. Maksassa suosin luomua tai muuta mahdollisimman puhdasta laatua. Tehomaksa maistuu aika pahalle; parempi laatu suorastaan taivaalliselle minun makuuni.
  • jänteitä, luita ja muita ylijäämäosia. Onneksi jauhelihassa on jonkin verran “sidekudoksia” mukana. Näin saamme ihanaa kollageenia mm. vatsan hyvinvointiin. Lihassakin arvoasteikko on käännetty päälaelleen: eniten arvostetaan fileitä, kun ravitsemuksen ja maun kannalta kannattaisi eniten arvostaa “teurasjätteitä”, joista saa parhaan mahdollisen sopan tai liemen lihan kumppaniksi ja ruoansulatuksen tehostukseen.
  • vielä luomujauhelihaakin mieluummin ostan suunnilleen saman hintaista Tammisen Rotukarja -jauhelihaa. Ja vielä sitäkin useammin haen kauppahallista edullista hevosen jauhelihaa. Kotimainen hevonen on poikkeuksetta hyvä, koska se on kasvatettu terveeksi eikä pikateuraaksi.
  • makkaroissa, nakeissa ja muissa valmisjalosteissa etsin luomua, lisäaineetonta tai vähemmän lisäaineita sisältävää. Snellman on yleensä ollut melko hyvä valinta.

Punaisessa lihassa perusongelma on sama kuin muussakin nykyruoassa: riisuttua, köyhää, yksipuolista, monin tavoin myrkytettyä; niin kehnoa, ettei meinaa maistua ilman e-koodeja. Liha voi olla myös hyvää: terveemmistä eläimistä, kauniimmasta miljööstä, tuoreemmalla ravinnolla – ja monipuolisemmin kaikkia ruhon osia arvostaen. Yhä useampi parempi ravintola on jo siirtynytkin kärsästä häntään -ajatteluun, eikä tarjoakaan enää pelkkiä fileitä.

Kasvisvaihtoehdot?

Lihaosastoltakin löytyy nykyään kasviksista (ja lisäaineista) valmistettu korvike, ikään kuin lihahyllyn “kasvimaito”: nyhtökaura, härkis… Niihin mielipiteeni on sama kuin kaupan kasvimaitoihinkin: en vihaa enkä rakasta, vaan jotain siltä väliltä. Maistelen mieluusti, kun vastaan tulee – rypsiöljystä ja muista kyseenalaisista ainesosista huolimatta – mutta tuskin päädyn vakiokäyttäjäksi. Parempaa ja monipuolisempaa ravinnetiheyttä saan laadukkaasta lihasta, ja minun kehotyypilleni laadukas liha selvästi sopii, vaikken sitä ihan joka päivään kaipaakaan.

Aitoutta ja alkuperää metsästämässä

Lihassa on alettu ilahduttavasti edetä kohti single origin -meininkiä, eli “perhetiloja”, joihin jokainen pakkaus tai erä voidaan jäljittää. Olen huomannut, että ruoka, jolla on alkuperä, yleensä myös maistuu paremmalle kuin ruoka, joka tulee mistälie ja mistäsattuu. Alkuperätietoisuus kulkee käsi kädessä laadun kanssa. Läheisemmät suhteet ovat byrokratiaa parempia laadunvalvojia. Jokainen välittää omasta lautasestaan ja tutuista ihmisistä läheisemmin kuin tylsistä ammattivelvotteista.

Toisin kuin sanoin videolla, tiukan neuvottelun jälkeen tulin siihen tulokseen, että päätyisin kuitenkin mieluummin Snellmannin possupekoniin kuin kanapekoniin, jonka raaka-ainetta on todennäköisesti viety Suomesta Ruotsiin ja sitten takaisin. Yleisesti pidän perinteisemmistä ja tuoreemmista versioista enemmän kuin käsitellymmistä “terveysversioista” ylimääräisillä e-koodeilla.

Jos tekee mieli enemmän nyhtöpossua kuin videolla suosittelemaani uudempaa keksintöä eli nyhtökalkkunaa, antaa vain mennä sen mukaan, mikä tuntuu sinusta paremmalle. Tällaiset pienet makuasiat tuskin ratkaisevat kenenkään hyvinvointia kovin merkittävästi. Tärkeintä on, että suunta kulkee kohti laatutietoisuuden syventymistä ja monipuolisemman nautiskelun arvostusta ruokaan ihastuen ja ravinnosta innostuen.

Miehet on sikoja

Miksen tykkää possusta? Samasta syystä kuin monet kulttuurit ja uskonnot: hikoilemattoman eläimen detox ei toimi parhaalla mahdollisella tavalla, ja siinä missä mainitsin vaikkapa lampaan olevan nautaa nirsompi eläin, possua tuskin kukaan pitää kovin valikoivana ravinnon suhteen. Totta kai on olemassa myös erinomaista possua. Espanjassa maistelin vuoren rinteillä vapaasti tryffeleitä metsästäviä superonnellisista possuista tehtyjä kuivalihoja. Se, mitä näen “normaaleissa” teho-sikaloissa, edustaa ihan toista ääripäätä. Ankeat likaiset olosuhteet, karmea haju, kehno GMO-ravinto ja hikoilematon keho… likainen lopputulos. Ei sikoja ole luotu pahanhajuisiin olosuhteisiin: alunperin possutkin viihtyivät ulkona.

Tehotuotetuissa nauta- ja possutuotteissa tarkastaisin alkuperämaan ja suosisin enimmäkseen suomalaista – jo antibioottimäärien takia. Vaikka se maksaisi hieman enemmän – tai oikeastaan juuri silloin. Totta kai muiltakin mailta löytyy mitä erinomaisempaa lihaa – mutta silloin on hyvä tietää, mitä ostaa.

Tehotuotanto on Suomessa tyypillisesti vähemmän huonoa ja kontrolloidumpaa kuin muualla. Laatuskaalan paremmassa päässä voi aarteita löytää kaikilta mantereilta – ja silloin laatu ei tule kontrollin tiukkuudesta tai valvonnan nipottavuudesta, vaan halusta todella tehdä asiat hyvin. Kun alkutuottajan ja asiakkaan yhteisenä tahtona on laatu, herkuttelu, hyvät suhteet ja kauniimpi maailma, eikä pelkästään vuokranmaksu ja lyhytnäköinen markkinoilla selviäminen, on isojen pörssiyhtiöiden vahtimiseen tarkoitettu valvonta lähinnä toiminnan ja kehityksen tiellä. Parhaat lihat saa sieltä, missä valvontaa ei tarvita, koska välikäsiä ei ole. Mitä enemmän väliportaita alkutuottajan ja asiakkaan välissä, sitä enemmän tarvitaan myös viranomaisia vahtimaan, ettei joku jossain kohtaa tee jotain pahaa – ja näin hinnat nousevat laadun laskiessa joka askeleella. Kun myyjä ja ostaja tuntevat toisensa, molemmat haluavat hyvää yhteisestä tahdosta. Silloin laatu nousee, hinta laskee luonnollisesti ja byrokratian tarve vähenee.

Lihajakson asiantuntijavieraana Prime Movementin Pessi Peura! Pessillä on pitkä kokemus kaikenlaisista lihansyöntiin liittyvistä ihmiskokeiluista.. ja paljon tasokasta tietoa tästäkin aiheesta!

 

Lihaisia linkkejä

WWF:n lihaopas

MTV3: Niittyliha, eli laidunliha <3

Helsinki Paleo: Ekologisuudesta ja eettisyydestä

Bovikin tila

Hultgårdin tila

Bosgårdin tila

Lihatrio

Metsäojan Highland – näiltä olen saanut parasta maistamaani maksaa!