Supermarket Survival jakso 17: Rasvat

Pahoittelut, jos sanon ikävästi videon lopussa.

Edelleen olemme Supermarket Survivalin raskaalla osastolla. Viljat veivät energiat, eikä rasvaosasto ilahduta juuri sen enempää: olemme virallisterveellisen vedätyksen ytimessä.

Oletko joskus kuullut sanottavan, että “rasva on pahasta” – vaikka aivot ja muun muassa solukalvot koostuvat pitkälti rasvoista?

Olet myös saattanut kuulla, että vaikka “rasvoja täytyy välttää”, on kuitenkin tärkeää syödä keinotekoisia teollisuusrasvoja, kuten Keijua tai Benecolia. (Pssst… koska ne sponsoroivat asiantuntijoiden konferenssitapaamisia ja tutkimuksia enemmän kuin voi, josta on vaikeampi laskuttaa vastaavaa brändihintaa.)

Aaaarghhh… Tässä ollaan nutritionismin ytimessä: aito ruoka on vaaaarallista; keinotekoinen, riisuttu, raffinoitu, eristetty, voimakkaasti käsitelty ja teollisuustieteellisesti tutkittu turrrrrrvallista….

Etsi marketissa

  • kylmäpuristettua – mieluiten sellaista, mihin on saatu runsaasti ihanaa makua, väriä; jopa sakkaa ja “epäpuhtauksia”
  • tummia lasipulloja – tai muuta valosuojaa
  • kreikkalaisia oliiviöljyjä – niitä pidän tällä hetkellä yleisesti luotettavimpina marketin valikoimassa. Toki hyviä öljyjä löytyy kaikista maista! Marketista ostan useimmin Terra Cretaa tai Knossosta
  • tuotteita, jotka vaativat etsimistä, kurottelua tai kumartelua – ja joita et tunnista TV:stä tai juuri muistakaan ruokamainoksista

Levitteet kannattaa päivittää voihin – tai voi valmistaa jopa omia herkkulevitteitä, jos jaksaa hieman nähdä vaivaa (näistä lisää alla keskustelussa Biohakkeri-Teemun kanssa)

Paistamiseen suosittelen kylmäpuristettua kookosöljyä, tai raffinoituakin, edullisempaa kookosöljyä, joka saattaa kestää kuumennusta jopa hieman kylmäpuristettua paremmin. Kylmäpuristetut hifistelyöljyt toimivat parhaiten kylmänä, ruoan tai salaatin päälle ja iholle! Videon alussa näytettyä “munkinpaistorasvaa” en kuitenkaan suosittele edes paistamiseen, sitä on muokattu jo liian monella tavalla.

Paistamiseen voi on hyvä ja ghee jopa vielä pikkusen parempi. Hifeimpinä paistorasvoina pidän niitä perinteisimpiä, eli eläinrasvoja, kuten nämä. Marketeistakin alkaa jo saada joitain, varsin hintavia, hanhen tai ankan rasvoja paistopuuhiin. Kauppahalleista saattaa löytyä laardia.

Hyvä paistorasva kestää hyvin lämpöä. Nykyään ruoan kuumentamiseen käytetään paljon uusteollisia kasviöljyjä, jotka ovat rakenteeltaan hyvin herkkiä pilaantumaan jo huoneenlämmössä, saati pannulla – ja lisäksi niistä on poistettu pilaantumiselta suojaavia antioksidantteja. Aikamoinen uuden ajan ihmiskoe! Minulla tulee sekava ja väsynyt olo, kun ruoka on lämmitetty heikosti kuumennusta kestävässä kasviöljyssä, kuten rypsi-, maissi-, soija- tai auringonkukkaöljyssä. Palmuöljy kestää kyllä kuumennusta varsin hyvin.

Laadukkaiden eläinrasvatuotteiden esiinmarssia odotellessa!

Toivon, että suomalaiset ravintolat alkavat pian siirtyä paremmin kuumennustakestäviin paistorasvoihin.

Helppo muistisääntö: kasvikunnassa kookos ja palmu ovat kuumennusta kestäviä poikkeuksia. Eläinkunnassa puolestaan kalarasva on poikkeuksellisen herkkä.

Pari rasvasta linkkisuositusta

Terveyskirjat: Rypsi vai oliivi? – vähän raflaavaa juttua ja pikkusen mutkia suoriksi, mutta komppaa Supermarket Survivalin perussanomaa.

Biohakkerit: voi-erikoisjakso – melkein kaikki mahdollinen, mitä olet halunnut tietää voista ja sen valinnasta.

Helsinki Paleo Podcast: Eeppinen kolesterolijakso

Olli Sovijärvi: Kolesterolitarinoita paleo-maasta

Christer Sundqvist: PaRas ruokavalio – luonnolliset rasvat kunniaan

Jani ja Taija Somppi: Parantavat rasvat – lääkäripariskunnan rasva

Hyvä rasva, paha rasva?

Minulle vuosituhansien kuluessa hyväksi havaitut perinnerasvat ovat lähtökohtaisesti hyviä. Etenkin kokonaisena, väreineen, makuineen, tuoksuineen ja “epäpuhtauksineen”. En tarkoita, että “kaikki mikä tulee luonnosta, olisi terveellistä”, vaan että vuosituhansien kuluessa hyväksi havaittu on varmempi valinta kuin useimmat monokulttuuriteollisuuskompleksin ihmiskokeet.

Minulle väsyttäviä rasvoja ovat kaikki, mitkä maistuvat eltaantuneelle, tai joiden rakennetta on jopa muutettu rajuissa kemiallisissa muokkausprosesseissa keholle vieraisiin muotoihin.

Koska muokkausteollisuus rahoittaa tiedettä, tutkimusta ja virallisten viestijöiden konferenssimatkoja, virallinen tiede ja suositusteollisuus on saatu varsin helposti puhumaan kaikkien aikojen väsyttävimpien, sekavaa mielialaa aiheuttavimpien, eltaantuneimpien ja toksisimpien tulehdusrasvojen puolesta. Kiireisillä asiantuntijoilla tai apurahoista riippuvaisilla tutkijoilla ei ole aikaa, varaa tai intressejä kyseenalaistaa lähipiirin saati sponsorien käsityksiä. “Minä ajattelen näin, koska kaikki muutkin ajattelevat näin”. Rahalla ja politiikalla saa monta mielipidettä pahan olon puolelle. Onneksi hyviäkin rasvoja edelleen saa, vaikka valtamedia niistä usein varoittelee. Ja nyt niiden suosio on pitkästä aikaa jopa nousussa, koska laatutietoisuus leviää suurteollisuudelle läheisten valtarakenteiden vastusteluista huolimatta.

Vaikka olisi kyseessä maailman hifein ja arvokkain rasvatuote, se muuttuu vaikutuksiltaan varsin huonoksi, jos se maistuu, tuntuu tai tuoksahtaa eltaantuneelle. Pyrin pitämään rasvani tuoreena – ja suosimaan vakaampia “tyydyttyneitä rasvoja”, jotka kestävät paremmin niin purkissa kuin kehossakin. Pidän siitä, että rasvan mukana tulee luonnon omat antioksidantit, jotka suojaavat sekä rasvaa että kehoa. En tahdo kuumentaa rasvoja kovinkaan rajusti tai liian pitkään – ja jos kuumennan, suojaan niitä värikkäillä mausteilla, jotka myös ovat luonnon antioksidantteja. Antioksidantti tarkoittaa hapettumisen estäjää, ja happi on se, mikä rasvoja eltaannuttaa, etenkin korkeissa lämpötiloissa.

Kannattaako syödä paljon vai vähän rasvaa?

Joidenkin keho tykkää, kun on paljon rasvaa; toisten kroppa tykkää polttaa kevyempää kamaa. Jopa saman yksilön kohdalla tämä vaihtelee päivästä tai vuodenajasta toiseen: yleensä talvella tekee mieli runsaammin rasvaista soppaa, heinäkuun helteellä vesimelonia. Jonain päivinä en jaksa syödä rasvaa juuri ollenkaan: rasvanpolttokoneisto, maksa ja muut elimet pyytävät lepoa ja latautumista rasvansulatustehtävistä. Toisinaan tuntuu, etten halua syödä rasvaa, koska tahdon säilyttää olon erityisen selkeänä tiettyä tekemistä varten. Ja sitten taas aivot oikein huutavat sitä ihanaa rasvaa. Tässäkin kehon omat signaalit selkeytyvät sitä mukaa, kun tekee, Heikki Harjua lainatakseni, “öljynvaihdon”, eli vaihtaa kehoon normaalisti päätyvät teollisuustekorasvat tuoreisiin ja laadukkaisiin. Luomumpia rasvoja keho tunnistaa, niiden kanssa kehon oma mielihalumekanismi osaa säädellä määrät kohdilleen: ilmoittaa, milloin tekee mieli pitää taukoa ja milloin tuntuu ihanalle tankata taas ihan laittoman ihanasti. Hyvät rasvajutut ovat keholle tuttuja jo sukupolvien takaa.

Rasvaa ei tarvitse pelätä, sitä kannattaa nauttia. Hyvässä rasvassa tulee mukana reilusti rasvaliukoisia ravinteita, joita esi-isämme ovat saaneet ravinnostaan moninkertaisesti verrattuna nykyihmiseen, joka poistaa rasvoistaan lähes aina lähes kaikki värit, maut, ravinteet ja vivahteet.

Rasvojakin on hyvä saada monen sorttisia: aina herkistä omega-öljyistä vakaampiin “koviin rasvoihin”, ja kaikkea siltä väliltä. Luonnon laadukkaissa ja kokonaisissa rasvalähteissä on onneksi lähes jokaisessa enemmän tai vähemmän kattava kirjo kaikenlaisia rasvoja – vaikka rasvakeskuselussa ne yleensä leimataan vain yhden kategorian edustajaksi. “Kovaksi” tai “tyydyttyneeksi” kutsuttu eläinrasva sisältää todellisuudessa melkein kaikkea mahdollista superpehmeistä omegoista aina koviin pitkäketjuisiin tyydyttyneisiin rasvahappoihin – mutta jostain syystä niitä on tieteessä alettu kutsua nimenomaan tyydyttyneiksi tai koviksi rasvoiksi. Ehkä ne on margariinipoliittisista syistä haluttu leimata pahoiksi, ja leimaaminen on helpompaa, jos kaikki saadaan vaikka väkisin samaan tieteellisen kuuloiseen kategoriaan. Omassa ruokailussani suosin rasvoja, joita on ollut olemassa jo ihmiskunnan historian ja jopa esihistorian aikana. Teollisteknisiksi ihmiskoe-rasvoiksi luokittelen halvimmat kasviöljyt, ja etenkin kemiallisesti muunnellut margariinit. Kylmäpuristetulla oliiviöljyllä on sen verran pitkä käyttöhistoria, että se on jo varsin luotettavasti todettu ihmiselle sopivaksi. Heksaania tai muita kemikaaleja käyttäen eristetyistä siemenöljyistä en ole niin varma – vaikka joka ikinen virallinen virasto valjastettaisiin niiden markkinointiin maatalous- tai teollisuuspoliittisista syistä, sosiaalisten ja taloudellisten suhteiden voimalla.

Seuraavassa jaksossa jatketaan vielä hetken verran kärsimystä suurteollisuusjohtoisen epäruokavaltakunnan ytimessä, eli mennään maitotuotteiden maailmaan! Onneksi sieltäkin löytyy myös jotain hyvää!

 

Rasvakeskustelussa Biohakkeri ja sarja-innostuja Teemu Arina!

Rasvajakson audiolla mukana yhden Supermarket Survival sponsorin eli Foodinin perustaja Lasse Jalkanen Jyväskylän maalta sekä Ruokapuoti Lumon Tero Suhonen, joka saatiin paikalle Raumalta saakka. Tero on parantanut itseään aikamoisista haasteista aidon ruoan avulla, ja saanut osakseen suurta ihailua alan tekijöiltä, jo siitä asti kun aito ruoka ei vielä ollut edes coolia. Jopa Antti Heikkilä on blogissaan kutsunut Teron ruokapuotia “Suomen parhaaksi ruokakaupaksi”.

 

Koska rasva-aihe on niin herkkä- ja kontroversiaali, saatiin audiolle pari kovan luokan rasva-äijää lisää kertomaan omat rasvastoorit ja -kokemukset!