Supermarket Survival jakso 15: Jauhot, murot ja puurot

Murot ja puurot! Huom: lopussa sanoin puolivahingossa “helpommin”, tarkoitin pikemminkin “paremmin”.

Tämäkin viljahylly on käytännössä täynnä kehnoimmin kasvatettua tehovehnää. Virallisterveellisyyden myytti elää vahvana; fiksummat valinnat ovat harvassa – ja varsinaiset aarteet puuttuvat jopa kokonaan.

On hyvä ymmärtää, ettei juuri mikään, mitä marketissa kutsutaan kokojyväksi, ole kokojyvää. Todellinen kokojyvä ei kestäisi nykyisen kaltaista tuotantoketjua ja teollista valmistustapaa, joten lähes kaikista viljoista poistetaan lähes kaikki, mikä voisi tehdä niistä ravitsevaa ravintoa. Kun kaipaa ihan oikeita kokojyvätuotteita, kannattaa hankkia muutamalla satasella oma keittiömylly ja raaka-aineet pikkupuodista tai suoraan pientilalta. Tulee mahtavaa puuroa, ja voi viedä leivonnatkin uudelle tasolle. Valkovehnäksi jalostettua tehotuotantolajiketta ei kannata käyttää kokojyvätarkoituksiin; suosittelen vastaystävällisempiä perinnelajikkeita kuten spelttiä – sekä eksoottisempia tulokkaita kuten hirssi tai tattari.

Jotta viljasta voidaan saada ihmiselle hyvää ravintoa, sen kasvatus ja käsittely vaatii enemmän aikaa – alkutuotannosta aina valmistukseen ja jakeluun asti – kuin nykyään ollaan valmiita investoimaan. Normiviljan edullisuus suurten kansanjoukkojen ruokinnassa on harha, joka perustuu laadun leikkaamiseen ja lukuisiin hyvinvoinnin kannalta harmillisiin kompromisseihin tuotantoketjun jokaisessa vaiheessa.

Jotta viljateollisuudesta on saatu jättikokoista monopoliteollisuutta – ja leivästä halpaa – on täytynyt luopua lajikkeiden ja valmistustapojen moninaisuudesta, ja keksiä keinot poistaa jyvien pilaantuvat eli terveelliset osat.

Viljojen ja varsinkin murojen kohdalla todellisuus eroaa ehkä räikeimmin siitä mielikuvasta, joka markkinoinnilla, teollisuusrahoitteisella tieteellä ja monopolistisilla suosituksilla on saatu aikaan. Murohylly tekee Viidakkomiehen surulliseksi – vaikka siellä myydäänkin nykyään myös Viidakkomuroja – tietenkin vahvasti valkosokeroituna…

Nyky-Suomi syö kuuliaisesti Frostiessia, jossa historian kehnoimpaan vehnään yhdistetään toinen riippuvuutta aiheuttava ravinnetyhjyyden huipentuma, valkosokeri.

Maidon insuliini-indeksi on joidenkin lähteiden mukaan jopa vielä valkovehnääkin korkeampi. Nykysuomalaisella aamiaisella nekin yhdistetään varmuuden vuoksi keskenään, jotta saadaan päivän verensokerivuoristorata kunnolla käyntiin. Myöhemmin haiman rasittamista jatketaan mm. kaikkien aikojen ravinneköyhimmäksi jalostetulla nykyperunalla, jonka insuliini-indeksi on myös jopa vaaleaa leipää korkeampi.

Virallisesti tätä sanotaan terveelliseksi, koska tämä on virallista viestintää rahoittavien tahojen taloudellisen edun mukaista, ja turvaa monia työpaikkoja. Eikä asialle oikeastaan mitään voi, koska kaikki systeemin sisällä elantonsa tienaavat ammattilaiset ovat samassa talutusnuorassa, halusivat he sitä tai eivät, tietoisesti tai tiedostamattaan. Rahoittajan valta vaikuttaa koko alan kulttuuriin – ja vuosikymmen vuosikymmeneltä meininki yhdenmukaistuu tiettyä agendaa ajavaksi. Jos joku ei ymmärrä alan yhteistä etua tai kollegakunnan hienovaraisia sosiaalisia vihjeitä, tekee hän harmia lähinnä omille uranäkymilleen, ja harvoin sellainen systeemin sisäinen kiukuttelu mitään vallankumouksia saa aikaan. Lopullinen sananvalta on edelleen samoilla sponsoreilla. Se tutkinto, jonka saamiseksi on tehnyt kovasti töitä, sitoo ajamaan tiettyä agendaa tai noudattamaan tiettyä hoitosuositusta. Ihminen yleensä haluaa pitää kiinni asemastaan, jos sen saamiseksi on uhrannut koko varhaisaikuisuuden ja olennaisilta osin jopa sananvapauden.

Totuutta kuulee todennäköisemmin lapsen suusta – tai vanhan valtarakenteen ulkopuolelta. Tienaisin minäkin paremmin kehumalla lautasmallia ja hakemalla julkista apurahaa, jota jaetaan vain “oikeinajattelijoille”. Ansaitsisin turvallisemmin tekemällä yhteistyötä eines-, vilja-, sokeri-, keinorasva- ja maitoteollisuuden kanssa. Silti rahaakin tärkeämpää on rakentaa elämää, jossa on hyvä olla: jossa voin vapaammin sanoa mitä tunnen tai ajattelen, eikä tarvitse alistaa muita tahtooni, saati alistua toisen vallan alle puhumaan kiltisti suurkoneiston sanomaa. Tykkään ystävistä, joita rohkeampi tie tuo vastaan. Ja rakastan sitä tunnetta, kun saan olla yksi ensimmäisistä äänistä, jotka voivat sanoa sinulle kaiken tämän – ilman että yksikään sopimus tai sidonnaisuus päättäisi puolestani.

Kemiallisen tehoviljelyn alkuperä

Nykyisenkaltainen aamiaismuroviljan viljelytapa sai pitkälti alkunsa ensimmäisestä ja toisesta maailmansodasta. Sotateollisuudesta oli lyhyt matka kemialliseen sodankäyntiin biologiaa vastaan: monimuotoisuuden tuhoamiseen, yhteen eliölajiin keskittyvällä jättipellolla. Ruudista ja räjähteistä tuli halpaa teholannoitetta. Osa torjunta-aineista jopa kehitettiin samaan aikaan sekä maatalousmyrkyksi että hermokaasuksi sotakoneiston käyttöön. “Man against the soil”, ihminen vastaan maaperä, kuten sotateollisuudesta maan’viljelyyn’ vaihtanut Dupont-yhtiö mainosti vuonna 1950.

Sittemmin myrkkylähtöinen monokulttuurimaatalous on poliittisillakin päätöksillä keskitetty suurimpien jättifirmojen sekä niiden valmistamia maatalousmyrkkyjä runsaasti käyttävien suurtilallisten käsiin. Jossain vaiheessa myrkyille keksittiin poliittisesti korrektimpi termi: “torjunta-aine” – ja lopulta suorastaan kauniille kuulostava “kasvinsuojeluaine”. Viime vuosisadan loppupuolella maataloudesta ja ennen kaikkea viljan viljelystä tuli suuren kokoluokan agribisnestä, jolla on enemmän tekemistä öljyteollisuuden kuin viljelyn kanssa. Tehoviljan “teho” tulee ulkomailta tuotavista uusiutumattomista polttoaineista sekä niiden jatkojalosteista, ei maankäytön erinomaisuudesta.

Suurteollisuus on aina lähellä poliittista valtaa, oli kyse lääke-, elintarvike-, kemikaali- tai öljy-yhtiöistä. Edullisemmilla ja laadukkaammilla luonnon uutteilla tai vaikkapa koivuntuhkalannotteella ei ole vastaavaa lobbaus-, viestintä-, rahoitus- ja myyntikoneistoa verrattuna monikansallisiin kemikaalijätteihin. Suurteollisuuden ja poliittisen vallan liitto tuottaa ‘ratkaisuja’, jotka ovat lähempänä sotaa kuin rakkautta, vallankäyttöä kuin vapautta. Ne lisäävät byrokratiaa estämään kehitystä ja suojaamaan jäykkien jättifirmojen asemaa. Siinä maailmassa “ratkaisut” tuhoavat monimuotoisuutta ja keskittävät valtaa harvojen käsiin. Jättimäinen ekosysteemin tuhoava ja Monsanto-korporaation kontrolloima tehoviljapelto on tästä äärimmäinen esimerkki.

Onneksi voimme muuttaa kaiken tämän, etsimällä omalle hyvinvoinnillemme myönteisiä aarteita sen sijaan, että jatkaisimme jättiteollisuuden rahoittamista mainosten ja massaviestinnän vietävänä. Kaikki tämä on jo muuttumassa, minkä voi lukea jopa Hesarin pääkirjoituksesta. Status Quo eli vallitseva asiantila ei tykkää vallan tasaantumisesta, vaikutusvallan ja valinnanvapauden palautuessa takaisin kansan käsiin – vihdoin myös ruoka-asioissa.

Muro-osastoon kiteytyy kaikki se, mikä on vialla modernissa ruokavaliossa ja ruoantuotannossa muutenkin, ja viljoissa vahvimmin: valikoima supistetaan muutamiin harvoihin ravinneköyhiin lajikkeisiin, joilla ruokitaan myös tuotantoeläimet – ja viljellään vain yhtä lajia mahdollisimman suurella öljyteollisuudentuoksuisella maa-alalla. Useimpien markettiviljojen jatkoprosessoinnissakin toimitaan muita agendoja kuin ihmisen tai miljöön hyvinvointia tavoitellen. Sokerimuron ei ole tarkoituskaan olla hyväksi kenellekään muulle kuin monikansallisen jättifirman osakkeenomistajille ja heidän rahoittamalleen markkinointikoneistolle.

Moni huomaa radikaalia kipujen vähentymistä kehossaan sekä päänsärkyjen poistumista, kun vähentää tehotuotettuja viljoja ja niillä ruokittuja tehoeläimiä ruokavaliossaan. Positiivisena sivuvaikutuksena vähenevät kivut koko kulttuurissa ja ekosysteemissä.

Vinkkejä murohyllylle

Lisääminen: Kun löytyy tarpeeksi kaikkea muuta kivaa ja kätevää syötävää, kaipaa viljoja vähemmän. Supermarket Survival tarjoaa niin paljon ravitsevaa syötävää kaikilla osastoilla, ettei muroja ehkä kaipaakaan enää lopulta ollenkaan.

Laadun parantaminen: Jos keho tai maku tykkää erityisesti juuri muroista, puuroista ja leipomisesta, voi tälläkin osastolla panostaa parempiin lajikkeisiin ja rakkaudellisempiin tuotteisiin. Rakkaudella en tarkoita suurteollisuuden sokeripullasta tuttua sydänmerkkiä, vaan oikeasti laadukkaampaa toimintaa. Yhä useammin tutun muron tai puuron vierestä löytyy luomuversio – joka on pakatuissa valmistuotteissa lähes aina kaikin puolin parempi tuote. Etsi vaihtoehtoja, joissa on vähemmän halpaa perusvehnää. Maistele pienempien brändien tuntemattomampia tuotteita.

Monille sopii kaurapuuro. Joillekin puuro toimii paremmin illalla, koska useita saattaa hyväkin puuro jonkin verran väsyttää. Omaan puurooni laitan runsaasti hyvää hunajaa ja/tai voita, niin se tuntuu sulavan paremmin. Pitkään pehmeäksi haudutettu sulaa paremmin kuin pikapuuro. Jos sekoittaa jo hieman jäähtyneelle lautaselliselle yhden entsyymikapselin, tulee puurosta helpommin sulavaa “velliä”, joka jättää pirteämmän olon ja tuntuu paremmalle useimpien vatsassa.

Itse leipomalla on mahdollista saada erittäin hyvää leipää ja muitakin leivoksia – kunhan malttaa käyttää aikaa vievää taikinajuurta. Nopeammankin leipomisen ainesosia voi nykyään päivittää parempaan: intiaanisokeri tai kookossokeri toimii lähes kaikessa missä valkosokerikin. Vehnän tilalle voi kokeilla spelttijauhoja – parhaassa tapauksessa tuoreena oman keittiömyllyn kautta jauhaen. Onneksi kaikessa ei tarvitse hifistellä näin paljoa, mutta viljojen kohdalla sanon suoraan: jos haluat ihan oikeasti hyvää, saat nähdä paljon vaivaa tai vaihtoehtoisesti maksaa jollekin joka näkee sen vaivan, moninkertaisina hifituotteiden hintoina.

Puuroissa tykkään raakapuuroista ja tuorepuuroista, joihin löytyy nykyään googlesta hyvinohjeita – kuten myös vaikkapa Paula Heinosen ihanista kirjoista. Tuore-/raakapuuroissa kuumennuksen sijaan ainekset jätetään muhimaan. Supermarkettien virallisterveelliset rahka-jogurtti-maitoreseptit kannattaa tässäkin jättää omaan arvoonsa, koska niihin täytyy poliittisista syistä tunkea kaikkea virallisesti terveellistä. Heikkolaatuinen jogurtti saattaa aiheuttaa niitä vatsavaivoja, joita sen väitetään korjaavan.

Lisää luettavaa teollisuusmurojen taustoista:

Wikipedian mukaan aamiaismurot keksittiin seksuaalisten halujen laimentamiseksi. Siihen ne kyllä toimivat edelleen. Seksuaalinen halu kulkee käsi kädessä elinvoimaisuuden kanssa – ja aamiaismurot onnistuneesti laimentavat molempia. Etenkin nykyään glyfosaatilla maustettuna.

Agricultural & Food Controversies

Eating Fossil Fuels – kuinka vilja kasvaa nykyään pitkälti petrokemianteollisuuden jatkojalosteilla: ei kovin kaunista, kestävää, saati ravitsevaa.

Soil Organic Matter in Sustainable Agiculture. Toisesta maailmansodasta alkunsa saanut jättiteollinen maatalous näkee kaikki viljelyn osa-alueet toisistaan erillisinä: “hoidetaan” kasveja myrkyillä, maaperää väkilannotteilla, kynnetään kovettunut maa ilmavammaksi… Samoinhan nykyinen jättiteollinen lääketiede käsittelee ihmistä yksinkertaisena koneena, jonka eri osilla ei katsota olevan vaikutusta kokonaisuuteen ja siksi niitä voidaan manipuloida tai myrkyttää jokaista erikseen, jotta saadaan joku mittausnumero näyttämään pinnallisesti tarkasteltuna paremmalle. Maataloutta, ruoantuotantoa ja lähes kaikkea terveyteen liittyvää hallitsee yhä tuotantoteollisuudelle tyypillinen maailmankatsomus, josta puuttuu elämän arvostus ja kokonaisuuden hyvinvointi kokonaan. Teollisuudelle on kannattavinta kaupata eri osia manipuloivia myrkytysratkaisuja, jotka tuhoavat kokonaisuuden hyvinvointia, saaden maanomistajat tai kehojensa omistajat ostamaan lisää ”ratkaisuja” jotka ”korjaavat” tai peittävät taas yhden ongelman, lisäten yhdellä ainoalla kriteerillä mitattua ”tehokkuutta”… pahentaen samalla uhrin taloudellista riippuvuutta saman suurteollisuuden seuraaviin “ratkaisuihin”. Elämän elinvoimaisuus, yksilön autonomia ja kokonaisuuden kukoistus ovat luonnon ja ihmisen etuja, mutta heikentävät politiikkaa ja viestintää hallitsevan, maailmansodissa asemansa lujittaneen, suurteollisuuden valta-asemaa. Teollisuuskoneistolle on kannattavampaa myydä myrkkylaastaria edellisen myrkkylaastarin aiheuttamiin ongelmiin. Meidän ihmisten kannattaa laittaa rahat kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin edistämiseen, lupaa kyselemättä. Se rakkaus, mitä tunnemme tuttuja brändejä kohtaan, on vain rahalla ja manipulaatiolla aikaansaatua valheellista ehdollistumaa. Oikeaa rakkautta on niissä brändeissä ja tuottajissa, jotka ovat sinun puolellasi luomassa parempaa ja tukemassa elämää, eikä vanhan vallan kahvassa teollisuuspatruunoiden sikari-illallisilla.

World According To Monsanto – kuinka usein lääke- ja elintarvikejättien lisäksi myös modernin maatalouden hallitsijafirmat tietävät tuotteidensa tai myrkkyjensä vaarallisuuden, ja keskittyvät lahjonnan ja muun järjestäytynyttä rikollisuutta muistuttavan toiminnan kautta salaamaan ikävyydet ja varmistamaan riistotoiminnan jatkuvuuden.

Seeds, Pesticides, Fertilizer – kuinka valta on onnistuttu viemään pois viljelijältä ja yhteisöiltä, isojen ja ikävien jättifirmojen käsiin, jotka ovat monopolisoineet tehosiemen- ja maatalousmyrkkymarkkinat. Onneksi moisten vallasta pääsee edelleen vapaaksi, suosimalla laadukkaampia siemeniä ja parempia metodeja, vaikka julkinen valta ja massaviestintä on pian sadan vuoden ajan suosinut heikkolaatuisimman monopoliviljelyn voittokulkua. Valtasysteemin sisällä lähes kaikkien suurin vastuu kohdistuu aina rahoittajan, sponsorin tai palkanmaksajan suuntaan. Työntekijöiden on hankala laittaa omaatuntoa työnantajan tai kollegakunnan edun edelle. Vanhan verkoston ulkopuolisia uuden ajan työnantajia on vielä ollut niin vähän tai niin pieniä, että useimpien on kannattanut mieluummin hankkia uskollisen alamaisen maine kuin käydä hankalaksi pomon tai sponsorien etuja kohtaan. Onneksi kuvio on muuttumassa, kun asiakkaiden laatutietoisuus nousee ja positiivista vaikutusvaltaa syntyy hyvien suhteiden maailmaan, kauniimman toiminnan pariin, avoimempaan kommunikaatioon ja laadukkaan tuotannon palkitsemiseen. Muroissa se parempi on toistaiseksi harmillisen harvinaista, vaikka oikeansuuntaisia askeleitakin jo löytyy.

Eroon vehnästä – ja kirjan arvostelu englanniksi, keskusteluineen. Englanniksi kirjan nimi on Wheat Belly.

Food Forensics kertoo suoraan kokemuksesta, kuinka nykyistä ruokaketjua hallitsevat firmat ovat haluttomia tekemään päätöksiä, jotka saattaisivat heikentää myyntiä tai kannattavuutta – vaikka olisivat tietoisia erittäin painavistakin syistä parantaa toimintatapoja tai kohentaa tuotteiden laatua. Itseasiassa jo lain mukaan julkisten osakeyhtiöiden ehdoton tehtävä on tuottaa voittoa osakkeenomistajille. Jos toimitusjohtaja laittaa sydämenasiat ja maailmanparannusintoilut lyhytnäköisen ja yksipuolisen voitontavoittelun edelle, hän joutuu ennen pitkää oikeudelliseen vastuuseen, sen lisäksi että saa potkut ja huonon maineen. Siksi en osta juuri mitään pörssinoteeratuilta eli isoilta osakeyhtiöiltä, mitä ravintoon ja terveyteen tulee. Niihin ei juurikaan voi luottaa edes teoriassa, koska osakkeenomistajan etu menee jo lain mukaan kaikkien muiden tavoitteiden tai intentioiden edelle, sanoivat konsulttipajan kirjoittamat “arvot” mitä tahansa.

Jopa tuotteiden laatua valvovat labrat saattavat systemaattisesti tarjota asiakas-firmojen toiveiden mukaisia tuloksia. Siksikin välittämisen tulee lähteä meistä herkuttelijoista, meidän terveestä itsekkyydestä. Mitä läheisempi suhde meillä on ravinnon alkuperään, eli mitä vähemmän byrokratiaa tai pörssinoteerattuja jättifirmoja siinä välissä, sitä kauniimmalle näyttää ravinnon tulevaisuus, ja sitä selvemmin voimme tietää, mitä oikeasti ostamme, ja yhdessä vaikuttaa siihen.

Tänään audiossa mukana diplomi-ravintoneuvoja Nina Saine! Hän on toiminut mm. Suomen Ravintoterapiayhdistyksen puheenjohtajana, ja kirjoittanut laajasti luettuja artikkeleita monista tärkeistä ravinto- ja terveysaiheista.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *