Supermarket Survival jakso 11: Suola

Kaupungin paras suola?

Suolaan löytyy monia näkemyksiä.

Paljon vai vähän?
Teollista vai perinteistä? Jodilla vai ilman?

Voin kertoa, kuinka itse syön – ja mitä myös monet huippukokit suosivat. Kuten kaikessa ravinnossa, suosin vaihtoehdoista maukkaimpia – kunhan maku tulee raaka-aineen omista ominaisuuksista eikä e-koodeista. Uskon, että aina kun syömme raffinoitua eli ravinteista riisuttua epäruokaa, kehon ravinnetasapainot eivät kehity ainakaan parempaan suuntaan. Lukuisat vajeet pahenevat, verrattuna siihen mihin keho olisi tottunut historiassa, kun raffinointia eli ravinteiden poistamista ei vielä osattu tehdä. Ennen ruoka-aineista ei osattu poistaa kaikkia ravinteita – kuten ikävä kyllä esimerkiksi suolasta hyvin pitkälti nykyään poistetaan. Hintavimmat ravintolat ymmärtävät hyvän suolan päälle – mutta koska suola on joka tapauksessa edullista, on jokaisella varaa hifistellä ainakin suolan suhteen.
Laadukas suola voi olla silmiä avaava kokemus!

Emme voi koskaan kokonaan tietää, mikä merkitys jokaisella ravinteella tai jollain pienellä osasella jossain luonnon tarjoamassa kokonaisessa raaka-aineessa on. Mitä enemmän niitä tutkimme, sitä enemmän löydämme niistä tarkoitusta. Mutta jo maalaisjärjelläkin voin päätellä, että jokin merkitys ravinteilla on ja jotain muuttuu, jos ne putsataan lähes kokonaan pois. Yleensä huomaan voivani paremmin, kun ultraprosessoidun elintarvikkeen sijaan valitsen kokonaisemman, vähemmän käsitellyn ruoka-aineen, jossa on enemmän aitoa makua tallella.

Mitä jos rakennuksesta poistettaisiin naulat kokonaan? Tai jätettäisiin liitokset hieman huolimattomaan kuntoon? Pienilläkin osasilla ja niiden muodoilla sekä niiden muodostamilla rakenteilla voi olla suuri merkitys kokonaisuuden toimivuudelle.

Mikä on sopiva määrä suolaa? Kuten muussakin mahdollisimman aidossa ravinnossa, annan määrän asettua kohdilleen maun mukaan – eli en juurikaan edes ajattele asiaa. Annan vain mennä, mitä mieli tekee. En tahdo antaa mitään monimutkaista suolan käyttöohjetta, vaan kehotan nauttimaan suolastakin vapaammin.

Olen käynyt hivenaineterapeutilla, joka on suositellut suolan lisäämistä ihan tietoisestikin. Hän näkee laadukkaan suolan alisaannin isona ongelmana monien terveydessä, etenkin vanhuksilla, mutta myös esimerkiksi urheilijoilla. Vaihtoehto- ja luontaisterveysmaailmassa suhtautuminen suolaan on lähellä huippukokkien näkemystä: aitoa, laadukasta, varustettuna kaikilla hivenaineilla, joita suola luonnostaan sisältää, mahdollisimman hellästi käsiteltynä – ja maun mukaan, eli ihan reilusti.

Naturopaattini on kertonut minulle, kuinka monia terveysongelmia korjataan hyvin helposti ja nopeasti, pelkästään aitoa suolaa lisäämällä. Kokenut personal trainer taas on kertonut asiakkaansa monista ongelmista, jotka ovat kaikki ratkenneet kerralla, lisäämällä juomaveteen suolaa.

Vaihtoehto- ja luontaisterveyspiireissä tärkeimpinä perusasioina pidetään tasokasta nesteytystä ja hyvää suolaa: molemmissa korkea laatu ja mielellään myös monipuolisuus, jolloin myös määrät asettuvat luonnollisemmin kohdilleen. Hyvää tekee mieli syödä – muttei kuitenkaan pitkiä aikoja ainakaan sen enempää kuin kylläinen keho haluaa ottaa vastaan. Ja kun yksi maku alkaa kyllästyttää, on aika vaihtaa seuraavaan.

Monien innostus laaturuokaa kohtaan on lähtenyt nimenomaan paremmasta suolasta. Suolan kohdalla on helppo huomata, kuinka pieni muutos voi tehdä suuren eron aterian maussa ja vaikutuksessa olotilaan.

Suolan “oikeaan määrään” en osaa antaa kovin selkeää mittaohjetta. Kyse on pikemminkin suolatasapainosta. Veikkaan, että useimmille tekisi hyvää saada reilummin etenkin magnesiumia ja kaliumia, ja lisäksi myös nauttia vaikkapa laadukkaita merisuoloja maun mukaan. Suolaa voi jopa tietoisesti lisätä entisestään, jos urheilee tai hikoilee paljon.

Yleinen käsitys suolasta

Googlettaessani sanaa suola, lähes jokainen hakutulos varoittelee yhä suolan vaaroista!

Kuunnellessani kokeneen terveysammattilaisen luentoa, hän kertoi asiakkaasta, joka yleisen ohjeen mukaan joi kiltisti monta litraa vettä päivässä – ja kärsi kaikenlaisista vaivoista. Suolan lisääminen veteen poisti vaivat. Ja tätä samaa tarinaa kuulee paljon! Runsaampi paljaan veden juominen ei ehkä olekaan pidemmän päälle pelkästään hyvä; tarvitaan myös aitoa suolaa tasapainottamaan lisääntynyt nesteytys. Keho ei koostu 70 prosenttisesti puhtaasta vedestä, kuten usein puhutaan, vaan keho koostuu suurimmalta osin juurikin hivenaine- ja kivennäispitoisesta suolavedestä.

Olen kuullut useilta ihmisiltä henkilökohtaisesti, kuinka teollisen, raffinoidun suolan vaihtaminen raffinoimattomaan eli hellävaraisesti kuivattuun on laskenut verenpainetta tai poistanut verenpaineongelmat – ilman muita muutoksia – vaikka suolan käyttömäärä olisi aluksi lisääntynytkin. Todella moni ystävistäni on vuosien varrella törmännyt samaan. He ovat soittaneet minulle: “Ostin tätä laadukasta suolaa ja tekee mieli syödä sitä melkein desi kerralla! Onko tämä turvallista?” Vastaan: Anna mennä, mielihalu tasaantuu, kun keho on saanut tarpeeksi sitä, mitä se on sinunkin kanssa kaivannut ehkä koko ikänsä – eli aitoa, täyttä, ravitsevaa suolaa kaikilla herkuilla ja hivenaineilla, mitä suolan kuuluisi sisältää.”

Uskoakseni ihminen ja muut biologiset organismit ovat aina olleet tekemisissä sellaisen suolan kanssa, johon kuuluu lähes sata eri kivennäis- ja hivenainetta ja mahdollisesti jopa tuhansia muita yhdisteitä. Nykyään käytämme suolassakin enimmäkseen “riisuttua versiota”, joka on lähinnä uuden ajan ihmiskoe, johon kuuluvat myös kemiallisesti kovetettu margariini tai homogenoidut maitotuotteet.

Pansuola?

Ennen en tykännyt, koska Pansuolastakin puutuu luonnon epäpuhtaudet. Nykyään ajattelen, että myös Pansuola voi olla monelle toimiva päivitys eli helppo askel parempaan jostain vielä riisutummasta. Pansuolan sisältämä kaliumkloridi ja magnesiumsulfaatti saattavat olla monille hyväksi – jopa ilman muiden hivenaineiden kokonaista kirjoakin. Tai ainakin parempi kuin se kaikista riisutuin normisuola.

Tsekkaa myös Herbamaren upgreidattu pansuola, jossa on kaliumin lisäksi myös luonnon epäpuhtaudet mukana yrttien muodossa.

Suolan todelliset lähteet nykyruokavaliossa

Moni meistä saa suurimman osan suolastaan teollisuus-, ravintola- ja työpaikkaruokalaruuista, eikä niissä käytetty teollisuussuola yritäkään olla laadukasta vaan lähinnä halpaa ja hyvin säilyvää – kuten muutkin raaka-aineet. Lisäksi suurteollisuuden käyttämä suola oli pitkään yleensä myös jodioimatonta, vaikka meille muuten jodioitua suositellaankin suomalaisen maaperän vähäisen jodipitoisuuden vuoksi. Omalla kohdallani en usko voivani saada mistään suolasta kaikkein parasta mahdollista määrää jodia (laadusta puhumattakaan), joten käytän silloin tällöin jotain jodilisää tai merilevää nostaakseni joditasojani lähemmäs sellaisten ihmisten tasoja, joiden kulttuurissa jodirikas merilevä on aina kuulunut lautaselle.

Mitä suolaa itse käytän

Kuten sokerissakin, myös suolassa suosin sellaista, jossa on mahdollisimman paljon kaikkea muuta kuin pelkkää perus natriumkloridia. Danival-merkkistä raffinoimatonta merisuolaa saa kolmen euron kilohintaan joistain marketeista ja nykyään ainakin Ruohonjuuresta. Toisaalta suolassa ei korkeampikaan hinta haittaa, koska vaikka pidän itseäni suolan suurkuluttajana, en millään saa siihen menemään muutamaa kymmentä senttiä enempää päivässä. Hyvä suola on hyvä investointi – ja kokonaisen värikirjon kattava valikoima vieläkin parempi.

Kuinka koen kehossani eri suolalaatujen eron

Kehnosta suolasta saan yllättävän voimakkaan janon – ja pidemmän päälle myös hieman nestepöhöä eli turvotusta kasvoihin tai sormenpäihin, jonka huomaan itsessäni syötyäni runsaammin vaikka ketjuravintolaruokaa. Täydempi suola tuntuu puolestaan parantavan nesteytystä. Uskon, että keho yrittää tai haluaa laimentaa luonnotonta ravinnetyhjää suolaa keräämällä nestettä – ja imemällä sitä mahdollisesti myös solujen sisältä. Monilla ns. nestepöhö vähenee huomattavasti vaihtamalla kokonaiseen suolaan: ei tarvita nesteenpoistajia tai diureetteja; riittää kun vaihtaa tyhjemmän suolan täydempään, pehmeämpään versioon – mahdollisimman monissa tilanteissa.

En pelkää tai vältä nykypäivän ihmiskoe-suolaa, ja esim. ravintoloissa sitä on vaikea välttää ellei mennä ihan Fine Dining -osastolle… Mutta sitäkin enemmän nautin, kun kotona ja usein eväskassissakin odottaa jotain vähintään Herbamaren tasoista suolaa. Kuljen matkoillani usein omat suolat matkassa. Maailmanmatkallakin yksi tärkeimmistä matkatavaroistani oli neljänneskilon pussi laadukasta raffinoimatonta hieman harmahtavaa merisuolaa (se oli nimeltään Celtic Sea Salt).

Se varsinainen ongelma

Prosessoitu ravinneköyhä teollisuusruoka. Prosessoinnin yksi seuraus on kaliumtasojen väheneminen ravinnossa – ja kalium on suolan, tai tarkemmin sanottuna suolan sisältämän natriumin, tärkeä tasapainottaja.

Suositus, ja mihin itse panostan

  • laadukkaampaa ruokaa – jossa automaattisesti on myös enemmän kaliumia ja muita kivennäisiä.
  • maukkaampaa suolaa, etenkin yhteydessä runsaamman nesteytyksen kanssa.

Esimerkkejä suosikeistani: Biova punainen suola, Bolivian Ruususuola, Kala Namakmustasuola, yllättävän makea Puhdistamon merisuola, merisuolan kukka. Jodioiduissa suoloissa tykkään eniten Voimaruuasta, joka käyttää Kelp-levää jodin lähteenä. Joskus maistoin hurjan hyvää uusiseelantilaista merisuolaa, ja hifistelijä saattaa tilata meksikolaista Colima-merisuolaa. Yrttisuoloja arvostan, esim. kaikille tuttu Herbamare.

Mielihalujen voittaminen suola-aseen avulla

Kuten muukin aito, laadukas ja ravitseva ruoka myös parempi suola vähentää epätoivottuja mielitekoja. Kun keho kaipaa pikaruokaa, aromisuolaa, kemiallisia esansseja, niksuja tai naksuja… se todennäköisesti kaipaakin ihan vaan aitoa suolaa! Totutettuani kehoani aidon suolan runsaaseen makuun ja tuntumaan, katosivat nopeasti kaikki himoni keinosuolattua arominvahvenne-mäkkiruokaa kohtaan – eikä sipsikään maistunut enää sille, mitä suolaiselta snackilta olin tottunut odottamaan.

Luettavaa tutkivalle luonteelle

SuSu-radion Suolajaksossa vieraana Villimies Heikki Ruusunen!