Sokeri – ja tiedeuskonnon järjettömyys

Pelaan tennistä. Tahdon parempia tuloksia. Käytän tutkittua tietoa tulosteni parantamiseen. En voi kuitenkaan sanoa, että yleisen tutkimuksen perusteella minun kannattaa aina syöttää vastustajan kämmenpuolelle – koska kussakin tilanteessa oikeaan vastaukseen tai parhaaseen ratkaisuun vaikuttaa valtavasti yksittäistä yleistilastoa monimutkaisemmat kokonaisuudet. Jos katson oikein tarkasti, saatan pystyä lukemaan jopa kaverin ilmeestä, mitä hän aikoo tehdä. Tuhannet hienovaraiset mutta ratkaisevan tärkeät tekijät jäisivät huomiotta yhtä vastemuuttujaa ja vain yhtä vaikuttavaa tekijää tutkivassa tutkimuksessa.

Voin silti hyötyä valtavasti myös tennistieteestä ja tilastojen lukemisesta. Halutessani todella huipulle, käytän kaikkia mahdollisia metodeita etumatkan saavuttamiseksi, ja olen valmis käyttämään aikaani niihin – tai vaikka palkkaamaan jonkun tennistutkijan osaksi tiimiä. Vaikka todennäköisesti ennen tutkijaa palkkaan kokeneen valmentajan, osaavan hierojan ja muita käytännön käsityöläisiä ja kokemusasiantuntijoita.

Nyt ravinnossa ja terveydessä vallitsee omituinen tilanne: valmentajia yritetään suunnilleen kieltää jakamasta näkemyksiään, jos ne eivät kelpaa tennistutkijoiden pyhälle ammattikunnalle – tai jos ne on esitetty akateemisesta etiketistä poikkeavalla tavalla.

Onneksi tenniksessä akateemikoilla ei ole merkittävää valta-asemaa: heidän argumenttinsa ovat tasan niin hyviä, kuin ne ovat hyödyllisiä. Käytännön tulokset ratkaisee. Alan päätoimijat, eli pelaajat, tahtovat ennen kaikkea kehittää peliään ja voittaa enemmän turnauksia. Ravinnossa ja terveydessä päätähti sen sijaan ei ole hyvinvointiaan kehittävä potilas, vaan suurteollisuus joka ohjailee suurinta valtaa ja rahaa. Ei lääkäri tienaa minun hyvinvoinnistani mitään. Fogelholm tai Pekka Puska ei hyödy euron vertaa jos kansa alkaa voida paremmin. Tutkijoita ei juurikaan palkita suurta yleisöä hyödyttävistä tutkimuksista, vaan isoja rahoittajia hyödyttävistä tutkimuksista.

Tennisbisneksessä asiakkaana häärii pitkälti pelaaja sekä yleisö. Ravinnossa ja terveydessä asiakas ei ole ollut asiakas enää pitkään aikaan. Missä tahansa bisneksessä todellinen asiakas on aina se, jolla on suurin valta vaikuttaa minun etuihini – eli jota minun kannattaa ennen kaikkea toiminnallani palvella ja miellyttää. Terveydessä ja ravinnossa olemme olleet niin hysteerisiä, ettemme ole voineet enää sallia normaalia asiakkaan ja palveluntarjoajan välistä suhdetta, vaan olemme sosialisoineet tai byrokratisoineet asiakassuhteen ulkokultaiseksi teatteriksi. Siinä missä vapaampi markkina johtaa asiakkaan valtaan, byrokratia johtaa byrokraattien, akateemikkojen ja hierarkkisesti organisoitujen instituutioiden valtaan.

Tervetuloa terveysalalle. Enimmäkseen en tykkää koko ajasta juurikaan, koska se on niin täynnä vääristyneitä insentiivejä eli kehnoja kannustimia. Harvan silmissä loistaa sama esteetön intohimo, joka ajaa vaikkapa urheilijoita huipputuloksiin. Terveys- ja ravintoalaltakin löydän muutamia, joiden etu on todella asiakkaan etu ja intohimona jopa kulttuurin hyvinvointi laajemminkin. Heidän kanssa viihdyn, koska tarvitsee hyvin vähän miettiä politiikkaa, ja voidaan keskittyä puhumaan siitä, miten autetaan asiakkaita vielä paremmin.

Jos tulet terveysalalle, tulet huomaamaan, että hyvin harvat alan ammattilaiset puhuvat keskenään vapaa-ajalla intohimoisesti siitä kuinka autettaisiin asiakkaita saavuttamaan vieläkin korkeampaa hyvinvointia, ja kuinka saataisiin koko kulttuuri kukoistamaan entistä kauniimmin. Suurin osa keskustelusta on teoreettista, etäisen kylmää – ja poliittisesti värittynyttä. Sydämestä lähtevä liekki ja rakkaus hyvinvointia kohtaan lähes kokonaan loistaa poissaolollaan.

Jos työskentelet terveys- tai ravintoalalla, kysy itseltäsi: “olenko tilanteessa, jossa minut houkuttelevasti palkitaan taloudellisilla ja sosiaalisilla eduilla, kun saan asiakkaat, potilaat tai kansan voimaan todella hyvin ja onnellisesti?” Vai olenko tilanteessa, jossa taloudellinen ja sosiaalinen etu tulee siitä, kun sponsori, esimies, yhteistyökumppani, kollegakunta, valtavirta ja valtarakenne on tyytyväinen? Onko yhteiskunnan ja asiakkaan hyvinvointi näiden piilosidosryhmien etu & silmistä näkyvä intohimo? Yleensä ei ole, alkuunkaan. Suurin osa terveysalan toimijoista luulee palvelevansa asiakasta, mutta joutuu palvelemaan niiden etua, joilla on valtaa enemmän kuin asiakkaalla.

Tieteen rajat

Tiede ei voi juurikaan antaa yksiselitteisiä vastauksia. Voin tehdä tutkimuksen, jossa osoitan valkosokerin hyödylliseksi – vaikkapa antamalla sokeria maratonin aikana toiselle verrokkiryhmälle ja jättämällä toisen verrokkiryhmän ilman juoksussa tarvittavia kaloreita, tai antamalla verrokkiryhmälle jotain vielä huonompaa. Voin osoitaa sokerin haitalliseksi valitsemalla muuttujat, parametrit, toisin. Voin todistaa tai osoittaa hyvin tarkasti ja varmasti jonkun spesifin yksityiskohdan – joka ei kuitenkaan vastaa isompiin kysymyksiin kovinkaan hyvin. Isoja kysymyksiä, kuten “onko maito minulle hyväksi”, voi tutkia lähinnä väestötason korrelaatioiden kautta – mutta silloin syy-seuraussuhteet jäävät yleensä hämärän peittoon. Tähän voidaan sanoa, että “valitaan laadukkaimmat tutkimukset…” Ja se on sitten taas kiinni siitä, kuka sanoo mikä on laatua, ja siitä voidaan taas jauhaa loputtomiin. Mitä se paras tiede voi parhaimmillaan osoittaa? Yhden tekijän vaikutus yhteen vastemuuttujaan. Terveys ja hyvä elämä on “pikkusen” monimutkaisempi juttu. Pelikentälle menen edelleen mieluummin hyvällä treenillä ja kokemuksen tuomalla tatsilla varustettuna, kuin pää täynnä kokonaisuudesta irrotettuja korrelaatioita tai keskimääräisiä yksinkertaistuksia. Terveys on monella tapaa vielä tennistäkin monimuotoisempi laji.

Jokainen käyttää tiedettä myös omien etujensa tai huomaamattomien ennakkokäsitystensä ajamiseen, jossain määrin. Silloin on hyvä kysyä, mitä ne edut ja ennakkokäsitykset voisivat olla. Valtarakenteiden sisällä yleensä ainoa keino päästä ylöspäin on miellyttää niitä rakenteita. Ja koska tiede on kallista, se vaatii ympärilleen aikamoiset rakenteet.

Tiede tarkoittaa niitä numeroita ja valittuja parametrejä siinä tutkimuksessa. Kaikki muu on tulkintaa ja filosofiaa. Ihminen antaa tieteelle merkityksen. Se, mitä yleensä kutsumme “tieteeksi” on itseasiassa tieteenfilosofiaa. Kuka tulkitsee numerot, ja mitkä tarkoitusperät hänen toimintaansa ohjaavat? Kuka valitsee jo ennen tutkimusta, että mitä mitataan, kuinka pitkän aikaa, mitä p-arvoa voidaan pitää merkityksellisenä… jne jne. Naurahdan aina, kun joku sanoo että “tutkimukset todistavat..:” Mitä ne todistavat? Ei ole edes teoriassa mahdollista tutkimuksilla todistaa mitä minun kannattaa nyt syödä, koska osiin pilkkova tiede on kehno vastaamaan kokonaisvaltaiseen kysymykseen.

Ei ole tutkimusta, joka todistaisi, että maito on hyvä. Tai että maito on huono. Minkälainen maito, missä määrin otettuna, aterian kanssa vai ilman, tuoreena vai käsiteltynä? Miten hyvyyttä tai huonoutta mitataan? Laboratoriossa rotilla, vai vaikeastikontrolloitavissa tosielämän seurantatilanteissa ihmisillä? Tarkoittaako hyvyys sitä, että ei tule kahdessa viikossa syöpää, vai että koehenkilö hymyilee tavallista enemmän tuplattuaan rasvattoman maidon päiväannoksen? Ja miten tämä tarkalleen ottaen osoitetaan tai tulkitaan? Jos mitataan maidon vaikutusta johonkin arvoon kuten kolesteroli, kuinka osoitetaan että juuri tässä tilanteessa juuri sen numeron muuttuminen tiettyyn suuntaan on kokonaisuuden hyvinvoinnille hyvä tai huono? Kuten huomaat, tiede ei edes teoriassa voi vastata yksiselitteisesti kysymykseen “onko maito hyvää” tai “onko se huonoa”. Tervetuloa elämään, maailma on sellainen.

Taitelija Roger Federer

Kansaa on kyllä helppo saada ostamaan pahanmakuista raffinoitua eli ravintoarvonsa menettänyttä epäruokaa, kun sanotaan että tämä on tutkittua tietoa tai tutkitusti turvallista. Tottakai se on tutkittua, jos sen takana on niin iso teollisuus, että miljoona euroa tutkimukseen on pikkuraha. Edelleen, mitä se tutkittu tieto tarkalleen ottaen todistaa, millä todennäköisyydellä, miten tulkittuna, millätavoin rakennetussa tutkimusasetelmassa, millä vastemuuttujalla, miten merkittävällä vaikutuksella tähän vastemuuttujaan?

Tiedekin tutkii tiedettä. Joskus tiede päätyy tulokseen, jonka mukaan suurin osa tieteestä on ennakkokäsitysten tai taloudellisten ja sosiaalisten kannustimien vääristämää:

“It can be proven that most claimed research findings are false”

http://journals.plos.org/plosmedicine/article?id=10.1371%2Fjournal.pmed.0020124

Vertaisarviointi on tieteen pyhä lehmä. Tässä yksi tieteellinen näkemys vertaisarvioinnin nykytilasta:

“its defects are easier to identify than its attributes. Yet it shows no sign of going away. ”

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC1420798

 

Onko valkosokeri hyvä vai paha?

Yle kirjoittaa sokerista kahdeksan omituista väitettä. Käydään ylläolevan perusteella ne kaikki läpi, ja katsotaan, voiko väitteille edes teoriassa saada “tieteellisen todistuksen”.

 

1. Ylen myytti: Kaikilla sokereilla on sama vaikutus.

Maalaisjärkivastaus: voisiko myös ravinteilla olla merkitystä? Voiko artikkelin kirjoittaja Timo Keränen todella väittää, että ravinteista puhdistettu valkosokeri vaikuttaisi kehossa samalla tavalla kuin hunaja, kookossokeri – tai vaikka mustikka? Mustikassakin on sokeria, muttei kukaan väitä mustikan vaikuttavan samalla tavalla kuin irtokarkin tai sokeripalan. Jokainen ymmärtää, että mustikassa on muutakin kuin sokeria, ja siksi se vaikuttaa eri tavalla 🙂 Kokemukseni mukaan lähinnä vain “tieteellisesti todistamalla” voidaan saada aikuiset uskomaan (ja kirjoittamaan) jotain noin hassua.

2. Ylen myytti: Sokerihumalaa ei ole olemassa.

Asiaa loputtomasti tutkineet filosofimestarit ja tieteenfilosofian arvostetut nimet sanoisivat, että negatiivista on mahdoton tai ainakin hyvin hyvin vaikea todistaa. Timo Keränen päättää olla maailman viisaimpia viisaampi, ja uskoo todistaneensa, ettei jotain ilmiötä ole olemassa. Arkikielessä sokerihumalalla viitataan mm. verensokerinvaihteluiden aiheuttamaan “kevytpäiseen” olotilaan. Veikkaan, että valkosokeri nostaa verensokeria, mutta tottakai tästä täytyy teettää tieteellinen tutkimus ennen kuin se on totta. Lisäksi voidaan kokemuspohjaisesti spekuloida muita syitä valkosokerin syömisen aiheuttamiin olotiloihin. Maalaisjärjellä voi miettiä, että vasta teollisuus on pystynyt eristämään sokerin, sitä ennen koko evoluutiohistorian ajan sokerin mukana on tullut kokonainen paketti kaikenlaisia ravinteita. Jokainen voi kokeilla ja verrata, onko eroa olotilassa jos syö vaikkapa 30 grammaa valkosokeria tyhjään mahaan vs. saman määrän kuumentamatonta aromikasta hunajaa, tai kookossokeria. Tiedän, tutkimus ei ole pätevä, koska plasebokontrollointi, vertaisarviointi, otosjoukko, satunnaistaminen jne – mutta voin laittaa nimeni pantiksi, että tässä tapauksessa ero on niin selkeä että jokainen huomaa sen ilman kysymysmerkkejä. Jos saat toisenlaisen tuloksen, otan sanomisistani täyden vastuun.

Timo jatkaa: “Lukuisat tutkimukset ovat osoittaneet, ettei sokerin syönnin ja ylivilkkauden välillä ole yhteyttä.”

Taas puhutaan korrelaatioista. Korrelaation löytyminen ei osoita syy-yhteyttä – eikä korrelaation puuttuminen osoita syy-yhteyden puuttumista. Mitä, jos vähemmän sokerilimpparia juovat lapset juovatkin sitten taas enemmän Light-limuja? Tämä on vain yksi esimerkki x määrästä kysymyksiä, jotka tekevät koko väittämän tyhjäksi. Se kyllä tiedetään ihan perus fysiologiasta, että verensokerin voimakas heittely aiheuttaa mielialan vaihteluita, ja nostaa tulehduksellisuutta kehossa, mikä taas ei vaikuta ainakaan positiivisesti mielen rauhallisuuteen. Fysiologiaa opiskelleiden sekä biokemistien kanssa keskustellessa tällaiset yhteydet ovat yleensä itsestäänselviä. Ravintovirkailijoiden ja terveysmedioiden kanssa syy-yhteyksien sekoittaminen tuntuu olevan maan tapa. Tutkimuksista voi myös etsiä vihjeitä siihen, kuinka ADHD:ta voidaan helpottaa luonnollisesti ja helposti ilman lääkkeitä. Tai sitten voi kirjoittaa toisista lähtökohdista, erilaisten agendojen hyväksi.

Onko tämäkin tutkimus nyt sitten ‘väärä’?

“Sugar-Sweetened Beverage Consumption Is Adversely Associated with Childhood Attention Deficit/Hyperactivity Disorder”

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4962219

Laajempana pointtina, että eri tutkimuksissa löytyy erilaisia korrelaatioita. Niistä voidaan sitten valita ne, mitkä ajavat omaa agendaa. Mm. kriteeristön valinnalla voidaan vaikuttaa, mitä tutkimuksia otetaan mukaan otantaan.

Jokainen fysiologiasta ja biokemiasta ymmärtävä tietää melko varmasti, että ravinnetyhjä ravinto kuluttaa kehon omia ravinnevarastoja. Ja se ei ainakaan paranna kehon (ja mielen) toimintaa millään tavoin. Valkosokeria ravinnetyhjempää ruoka tuskin voi enää olla. Mitä hyötyä on valkosokerin lisäämisestä jokapaikkaan? Todistakaa kerrankin se.

 

3. Ylen myytti: Pitäviä todisteita riippuvuudesta ei ole.

Tähän tuli jo ihan hauskoja kommentteja Facebookissa:

“Peruslogiikka kateissa. Riippuvuutta syntyy vain, jos ei saa jotain/sokeria koko ajan. Whaaat?? Jos saantia rajoitetaan, riippuvuus oireilee. No tämähän on JUST riippuvuuden määritelmä!!! Pitää saada koko ajan, jotta ei oireile. Ei nistikään ole riippuvainen huumeista siis, jos sen käteen asennetaan neula, joka tasaisesti annostelee heroiinia suoneen. Siis tämän tekstin logiikalla. Vai luinko väärin täällä silmiä auringolta siristäessä…”

“Tuo on sinänsä hyvä pointti, kuten Mikko joskus totesi: meidän yhteiskunnassa on melkein jokapaikassa vähintään karkkiautomaatti, ettei kenenkään tarvitse kärsiä puolen-parin tunnin välein iskevistä vieroitusoireista. Addiktio-ongelma on siis ratkaistu – hyvällä logistiikalla <3″

Ylen Timo kirjoittaa kieltämättä aika hassusti: “Jos sokeria saa milloin vain, kuten ihmiset saavat, riippuvuutta ei tule.”

Tarvitseeko tätä nyt kommentoida enempää? 🙂

 

4. Ylen toteamus: Diabeteksen syyt ovat hyvin moninaiset.

Nyt tuli vihdoin asiaa! Kaikki, mikä liittyy terveyteen, on enemmän tai vielä enemmän moninaista – sekä tavoilla joita voimme jo ymmärtää, että tavoilla jotka ovat vasta selviämässä. Yle kuitenkin tarkentaa kantaansa: “sokerin syönti ei aiheuta diabetesta.”

Jaa. Taas tuli se negatiivisen todistaminen, johon edes maailman parhaat filosofit eivät ihan ole pystyneet. Haluan nähdä jotain kättä pidempää, jos sanotaan ettei sokeri aiheutakaan sokeritautia.

Fysiologiassa ja biokemiassa on perustietoa, että insuliinia tarvitaan tasapainottamaan verensokeria, jos nautittu ateria heittää sitä liikaa. Jokainen voi tsekata, mikä on valkosokerin insuliini-indeksi, glykeminen indeksi ja glykeeminen kuorma. Jos joku väittää, ettei valkosokeri heitä verensokeria, vaadin perusteluita väitteelle. Fysiologit ja biokemistit tietävät, että kun insuliinia joudutaan jatkuvasti käyttämään paljon, alkavat solut kehittää sille resistenssiä. Kehon toimintaa tuntevat tietävät, että tämä sama perusmekanismi toimii kautta kehon: jos stimuloit vaikkapa jatkuvasti dopamiinia jollain yrtillä tai lääkkeellä, tarvitset ajan kanssa isomman annoksen saadaksesi saman efektin, koska resistenssin kehittyminen on yksi homeostaasin eli tasapainoon pyrkimisen keinoista kehossa. Sama koskee myös solujen insuliinireseptoreita. Tämä johtaa kierteeseen, jossa ajan kanssa tarvitaan entistä isompia insuliiniannoksia – mikä voi lopulta johtaa myös insuliinia pumppaavan haiman väsähtämiseen. Tieteilijälle tämä voi olla humpuukia, mutta verensokeriaan eri aterioiden jälkeen mittaavalle kaverilleni peruskauraa. Eri aterioilla on eri vaikutus, ja arvaa miten valkosokeri vaikuttaa tähän vaikutukseen?

Outoa, että pitää opettaa Ylen toimittajalle fysiologian perusteita, mutta elämme muutenkin outoa aikaa. Mitä pidemmälle insuliiniresistenssi kehittyy, se ei ainakaan vähennä kehon tulehdustasoja, ja muita ongelmia. Puhumattakaan ravinnepuutoksista, joita ravinnetyhjä ruoka, kuten valkosokeri, jatkuvasti pahentaa. Mitä mahdollisuuksia keholle voi jäädä moisessa negatiivisessa noidankehässä? Liian monen kohdalla se tie johtaa jalan amputointiin, ja jo kauan sitä ennen insuliinin piikittämiseen – mikä taas pahentaa resistenssiä ja siten insuliinin tarvetta entisestään.

Homeostaattisessa lääketieteessä, ja kaikissa muissa koulukunnissa paitsi länsimaisessa virallisessa linjassa, ollaan kiinnostuneita oireiden paikkaamisen sijaan tunnistamaan alkusyitä ja vaikuttamaan niiden tasolla. Mitä, jos vaan aletaankin syödä ruokaa joka ravitsee enemmän, maistuu paremmalle ja heiluttaa verensokeria vähemmän? Jos luit tarkkaan tämän artikkelin, ymmärrät jo, ettei mitään yksittäistä lopullista alkusyytäkään ole olemassa. Mutta yleisperiaatteena, mitä lähempänä alkulähteitä voidaan virran kulkuun vaikuttaa, sitä pienemmilläkin korjausliikkeillä voidaan saada merkittävä vaikutus. Ja silloin kaikesta fysiologian ja biokemian ymmärryksestä on hyötyä. “Syö sokeria” -uutisoinnin kansanterveydellinen pointti menee minulta vähän ohi, etenkin kun sama virasto on aiemmin puhunut hyvin paljastavaakin asiaa sokeriteollisuudesta ja -politiikasta.

 

5. Ylen pointti: Makeutusaine voi olla jopa haitallisempaa kuin sokeri.

Samaa mieltä! En vaihtaisi valkosokeria aspartaamiin. Mutta sitten tulee taas tieteellistä huttua, jota edes tieteen edustajat eivät normaalisti hyväksyisi tieteeksi:

“Vaikka Stevian ja aspartaamin kaltaisissa makeutusaineissa on vähemmän kaloreita kuin sokerissa, tutkimusten mukaan niillä maustettuja juomia runsaasti käyttävät ovat kaksi kertaa todennäköisemmin ylipainoisia kuin ne, jotka eivät käytä sokeroimattomia juomia.”

Hihihihii, taas vedetty korrelaatiosta johtopäätöksiä, joita siitä ei voi vetää. Ainakin tässä tapauksessa päätelmä voi hyvinkin osoittautua todellisuuden suuntaiseksi. Kuitenkin se, että hukkumiskuolemilla ja jäätelönsyönnillä on tilastollinen yhteys, ei tarkoita että hukkumiset aiheuttaisivat jäätelönsyöntiä.

Minun arvaus on, että ylipainoisuus aiheuttaa light-tuotteiden käyttöä – jopa enemmän kuin light-tuotteiden käyttö ylipainoa. Tai että samat tekijät jotka johtavat ylipainoon, aiheuttavat jossain määrin taipumusta myöskin Light-tuotteiden käyttöön. Mutta tämä on pelkkää spekulaatiota, kaukana tieteestä. Ihan hyvää tieteenfilosofiaa silti (siten kuin “tiede”-sanaa yleisesti käytetään). Valistunutta arvailua, ja se on ihan hyödyllinen harrastus – silloin kun se valjastetaan palvelemaan jotain toisenlaista tarkoitusta kuin sokerilobbarien sanansaattaminen.

 

6. Reikiintymistä aiheuttavat happohyökkäykset ja juomat.

Totta! Tässä kuitenkin Yle yrittää sanoa, ettei sokeri aiheuttaisi reikiintymistä: “Sokeri ei aiheuta hampaiden reikiintymistä”.

“[Lääkäri] Burhennen mukaan eniten reikiintymistä aiheuttavat keksit ja leivät, eivät makeiset.”

Tämän hassutuksen internet söikin jo elävältä:

– tekstin mukaan sokeri ei aiheuta hampaiden reikiintymistä vaan reikiintyminen johtuu haposta. Happoa taas syntyy siitä kun suun bakteerit saavat sokeripitoista syötävää. Eli sokeri on hampaille suunnilleen terveysruokaa, paitsi jos suussasi sattuu olemaan normaali bakteerikanta.
Muistan tämän kun selitän poliisille että “en minä häntä tappanut vaan tuo päähänosunut luoti joka lähti aseestani kun vedin liipasimesta. Minä olen syytön.

– “Sokeri ei aiheuta hampaiden reikiintymistä, väittää lääkäri Mark Burhenne… eniten reikiintymistä aiheuttavat keksit ja leivät, eivät makeiset…” Siitä vaan vetämään Mars- patukoita nassuun niin katotaan rupeeko tulemaan reikiä! Mielestäni tässä vähätellään sokerin ja erityisesti karkkien haitallisuutta hampaille. Ehkä se on eri asia niillä, jotka ovat siinä onnellisessa asemassa, että Streptococcus mutans ei lymyile ollenkaan suussa.

 

Tästä päästään ns. “terrain modification” -ajatukseen. On hyvin vaikea eristäytyä kokonaan joltain tietyltä bakteerilajilta. Ympäristö määrittää usein altistumista enemmän: millainen ympäristö tai tila sinun kehossasi vallitsee, sellaisia otuksia se ylläpitää. Ei tarvitse altistua eri bakteereille, riittää kun muuttaa niiden kasvuoloja. Mäkkiruoka tutkitusti pienentää suoliston bakteerikantojen diversiteettia. Jos haluat parempia kantoja, syö parempia ruokia, eli luo niille “paremmille” kannoille otolliset olosuhteet. “Voisin veikata”, että sokerin syöminen houkuttelee ja ruokkii… no, niitä bakteereja joita se ruokkii 🙂 Eli jos haluat sokeria syöviä bakteereita suuhusi, syö sokeria.

 

Mutta takaisin asiaan. On tosi outoa Yleltä ensin sanoa “sokeri ei aiheuta reikiintymistä”, ja sen jälkeen sanoa “Kun ihminen syö sokeripitoista ruokaa, myös suun bakteerit saavat sokeria, minkä jälkeen ne tuottavat happoja. Hapot puolestaan tuhoavat hampaan mineraaleja.”

WTF?? 🙂 Onkohan Timo Keränen ollut tavallista pahemmassa sokrukännissä näppiksen ääressä? Kantaako hän vastuun siitä, että merkittävä osa kansalaisista edelleen lukee tällaista totuutena, eikä osaa omassa mielessään purkaa lähes joka ikisen artikkelissa esitetyn väitteen järjettömyyttä?

 

7. Ihminen tarvitsee välttämättä glukoosia.

Totta. Voisiko sitä saada kokonaisista lähteistä, joissa mukana tulee myös sokeria tasapainottavaa nesteytystä, kuitua, kivennäis- ja hivenaineita, vitamiineja, fytoravinteita, ja jopa entsyymejä haiman tueksi? Joku voi tarttua tähän, ja pyytää minua todistamaan, että osa entsyymeistä selviää läpi ruoansulatuksen, tai pääsee muuten verenkiertoon, tai auttaa ruoansulatuksessa. Voi olla, etten pysty sitä vielä todistamaan tieteellisesti. Kuitenkin luonnossa samassa paketissa tulee mukana paljon muuta hyvää: mitä entsyymirikkaampaa eli tuoreempaa ja paremmin kasvatettua ruoka on, sitä paremmin siinä on kaikkea tuota hyvää, ja paljon muutakin, mistä pienen osan osaisin luetella ja suurinta osaa todennäköisesti en. Saivartelun kannalta sellaisilla asioilla voi olla merkitystä, terveyteen riittää vähän simppelimpi logiikka: mitä ikinä kaikkea se onkaan, sinun kannattaa sitä tavoitella. Tuoreutta, värikkyyttä, aitoa maukkautta ja raikkautta. Yle laittaa artikkelikuvaksi valkosokerin josta kaikki se hyvä on riisuttu äärimmilleen pois, ja sitten sanoo että ihminen tarvitsee glukoosia. Kenen asiaa tässä ajetaan?

 

8. Sokeri on harvoin ainut syy ylipainoon tai sydänvaivoihin.

Faktaa! Kyllä! Yle jatkaa: “Jos syö paljon kaloreita, paino nousee ja terveys heikkenee”

Kysymys: jos nainen tulee raskaaksi, johtuuko painonnousu kaloreista? Vai johtuuko ennen kaikkea kalorien ja painon nousu jostain kolmannesta tekijästä (nimeltä raskaus)? Ymmärrät, mitä tarkoitan. Voidaan saivarrella raskauden aiheuttaman painonnousun johtuvan kaloreista, mutta jokainen ymmärtää, että olennaisempi syy on se siemen joka meni sinne munasoluun ja tästä seurasi tapahtumaketju joka muutti koko kehon säätelyjärjestelmät ja hormonit uuteen asentoon. Mitä, jos myös syömämme ruoka voi vaikuttaa hormoneihin? Sokerin syöminen vaikuttaa insuliiniin, joka on hormoni, ja kaikki hormonit vaikuttavat kaikkiin hormoneihin jossain määrin, suoraan ja etenkin epäsuorasti.

Kyseessä on monimuotoinen kokonaisuus, josta tiedetään vasta hyvin vähän, ja kaikki on yksilöllistä jne jne… Kuitenkin jokainen voi kokeilla, kummasta tulee kylläisempi olo: samasta kalorimäärästä jotain äärimmäisen ravinnetyhjää, tai samasta kalorimäärästä jotain kuitu- ja nestepitoista, aidosti värikästä ja maukasta. Jos ajatellaan kehoa hetken aikaa biologisena organismina, jolla on oma tahto ja halu mm. selviytyä, on aika loogista olettaa, että se haluaa saada ravinteita joita se tarvitsee. Ja on loogista olettaa, että keho tai muu biologinen organismi tulee kylläisemmäksi ns. “ravinnevarastojen täyttyessä” – verrattuna tilanteeseen jossa syöty ruokakin lähinnä vain tyhjentää niitä. Mistä kaikista prosesseista ja eri osatekijöiden välisistä monisuuntaisista interaktioista tällainen mekanismi tai “vaisto” koostuu, on tässä epäolennaista – onneksi. Jotain voimme arvailla tai mittailla, mutta emme vielä voi ymmärtää koko kokonaisuutta, kun emme osaa edes mitata kaikkea mitä kehossa tapahtuu. Kuitenkin tässä tulee koko tämän artikkelin pääpointti. Silloin kun logiikka, maalaisjärki, biologinen perusymmärrys ja oma helposti testattava kokemus osoittaa samaan suuntaan, anna mennä. Ja jätä kaikkia näitä vastaan hassutteleva Yle & toimittaja Timo Keränen omaan arvoonsa.

 

Jos haluat viihdyttää itseä, tsekkaa parin vuoden takaa saman kanavan dokumentti Sokeroitu totuus, joka kertoo sokeriteollisuuden vaikutuksesta tieteeseen ja politiikkaan:

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/10/14/dokumenttiprojekti-sokeroitu-totuus

Tässä Yle kertoo lisää sokeriteollisuuden lobbauksesta: https://yle.fi/uutiset/3-7863993