Sandor Katz: The Revolution Will Not Be Microwaved

Luin niin hyvän kirjan, että ihan pakko referoida siitä muutama upea lainaus jaettavaksi. Kirja on kirjoitettu vuonna 2006, eli noin vuotta ennen kuin aloin itse vaikuttaa näihin asioihin. Hämmästyttävästi kirja kuvaa jo 12 vuotta sitten, mitä sen jälkeen on tapahtunut. Eikä pelkästään kuvaa, vaan antoi äänen ruokavallankumoukselle, eli vauhditti muutosta ja selkeytti sen visiota. Olkaa hyvä, Sandor Katz: Tämä vallankumous ei mene mikroaaltouuniin:

– Tätä vallankumousta ei tulla muuntelemaan bioteknisesti, nopeuttamaan synteettisillä hormoneilla, uittamaan torjunta-aineissa eikä laittamaan mikroon muovipakkauksessa.

Sandor kertoo laittomasta leipäklubista pikkukaupungissa. Tämänhetkiset regulaatiot tekevät kotona leivotun leivän myymisestä laitonta, aivan kuin kotitilalla teurastettua stressivapaata lihaakaan ei saa myydä asiakkaille, vaan eläimet täytyy kuskata ankeisiin tehdasmaisiin laitoksii – koska isoja korporaatioita ja keskitettyä tuotantotapaa suosiva lainsäädäntö sanoo niin.

“Illegalizing real food served the big food companies.”

Hyvästä syömisestä on tullut yksi kansalaistottelemattomuuden muoto.

Pikkukaupungin laittomasta leipäklubista saa nyt myös tuoretta raakamaitoa, pientilan kananmunia ja paikallisia puutarhakasviksia satokauden mukaan. Lähijoesta pyydettyä lohta, luonnosta kerättyä levää, sieniä ja hunajaa, ja jopa paikallisia kotiviinejä. Klubia ei ole mainostettu, koska mainostaminen vaarantaisi toiminnan jatkuvuuden, mutta silti klubi on kasvattanut suosiotaan puskaradion kautta.

Ympäri maailmaa yhä useammat ihmiset ja yhteisöt rakentavat tällaista vastarintaliikettä hylätäkseen kuolleen, teollistuneen, homogenoidun, globalisoidun ja standardisoidun bulkkiruokasysteemin, nauttiakseen aitoa, kokonaista, paikallista, perinteisesti prosessoitua maukasta ruokaa.

Tämä vallankumous ei vaadi uhrauksia, koska maailmaa parantava ruoka myös maistuu paremmalle, ja tottakai on myös terveellisempää kuin legalistinen teollisuusnormi.

Supermarketissa ruoka on anonyymiä, alkuperätöntä, vailla historiaa, ravinnetiheyttä ja elinvoimaa. Tarvitsemme parempaa.

 

Massatuotanto

Suuren mittakaavan ruokasysteemi kuuluu koulutetuille experteille, spesialisteille ja kapitalisteille. He levittävät valhetta, jonka mukaan ilman heidän erityisosaamistaan ja teknologiaansa kuolisimme nälkään. Heidän maailmankuvassaan pienimuotoinen, hajautettu, regeneratiivinen ruoantuotantotapa voi olla ihan kiva, muttei riitä maailman ruokkimiseen.

Syödäksemme hyvin, meidän tulee elävöittää ja tukea paikallista pientuotantoa – eikä keskittää valtaa ja tuotantoa entistä isompien korporaatioiden käsiin.

 

Todellinen tehokkuus

Teollisuuden aikakaudella ruokatuotannon tehokkuutta mitattiin kaavalla ruoan määrä / ruoantuotantoon tarvittavien ihmisten määrä. Eli sitä parempi “tehokkuus”, mitä enemmän ruokamassaa pystytään tuottamaan vähemmällä työvoimalla.

Onneksi tehokkuutta voi mitata toisin. Todellisempi tehokkuuden mittari on tuotetun ravinnon määrä (ja laatu!) per pinta-ala. Eli mitä enemmän ja parempaa ruokaa pystytään tuottamaan, mitä pienemmällä alalla. Miksi tämä on parempi tehokkuuden mittari? Koska työpaikat ovat hyvä asia, ja viljava maa-ala on rajallisempi resurssi kuin työvoima. Ihmisiä voi tulla lisää ja työvälineistä voidaan kehittää yhä toimivampia; maata ei synny lisää.

Kun “maatilaorganismi” – biodynaamisen maatalouden sanastoa lainatakseni – voi hyvin, voi pinta-alaa kohden mitattu tehokkuus olla aivan eri luokkaa, kuin ns. “tehotuotannossa”. Se, mitä kutsumme tehotuotannoksi, on äärimmäisen tehotonta maankäyttöä. Ja lisäksi tuhoisaa.

Pienet tilat ja puutarhat pystyvät lisäksi hyödyntämään kerroksellisuutta: ruokaa voi kasvaa samaan aikaan maan alla, maan pinnalla, käden korkeudella ja puussa.

 

Laatuun kannattaa investoida

Ruoka on nyt halvempaa kuin se on ollut koskaan historian aikana. Amerikassa keskimääräinen kotitalous käyttää tuloistaan vain 10% ruokaan. Suomessa ruokaan käytetty osuus taitaa olla noin 11%. Japanissa se on tämän kirjan mukaan 20%! Viidesosa ei kuulosta niin pahalta: on meilläkin varaa siihen, kun ymmärrämme, että terveellisyys tulee ravinnon laadusta eikä sporttirahkaan lisätystä halpisproteiinista tai räiskyvästä mainosviestinnästä.

Käytämme rahaa ja aikaa siihen, mitä arvostamme. Meillä on varaa arvostaa ruokaa ja terveyttä huomattavasti enemmän.

 

Keinotekoisesti halpuutettu teollisuusruoka

Markettiruoka aiheuttaa yhteiskunnalle valtavasti muita kustannuksia, jotka eivät näy tuotteen hinnassa: pohjavesien ja vesistöjen kunto, biodiveersiteetin tuhoutuminen, otsonikerroksen ohentuminen, eroosio, viljavuuden väheneminen, saastuminen, terveydenhoitomenojen kasvu, maataloustuet, jopa ilmastonmuutos ja valtamerien happamoituminen, mikä tuhoaa viimeisetkin koralliriutat pian.

Tottakai maataloustukiviidakosta on tehty niin hankala ja monimutkainen, että se antaa epäreilua etua jättifirman lakiosastolle ja vie valtavasti pienviljelijän aikaa ja hermoja.

 

Osta ruokaa suoraan kasvattajalta, niin hän saa koko euron, eikä kymmentä tai kahtakymmentä senttiä eurolta. Tottakai keskitettyyn valtaan perustuva systeemi on tehnyt suoramyynnistä enimmäkseen laitonta, tai lupien saamisesta hyvin vaikeaa ja kallista. Siksi moni asia tapahtuu ensin maan alla, kunnes kansanliike on niin iso, että lakikin muuttuu. Näin kävi hyönteisille: niitä myytiin ensin kapinahenkisesti “keittiösomisteina”, ja yllättävän nopeasti niiden myynnistä tuli laillista. Riittävän moni heräsi tilanteen outoudelle: miksi niitä ei muka saisi myydä?

 

Hygieniahysteria

Ravinto alkoi teollistumaan rankasti 1800-luvulla. Tämä toi aluksi mukanaan aikamoiset kontaminaatio-ongelmat ja ruokaskandaalit. Ravintotieteestä tuli puhtauden ja hygienian tiedettä. Kauaskatseisimmat ruokavalmistajat näkivät, että kustannuksia nostava hygienialainsäädäntö tulee suosimaan suurtuotannon mittakaavaetuja ja keskittämään valtaa suurille pääomille.

Hygieniasta tuli ruokabrändien myyntivaltti.

Teollisen mittakaavan maailmankauppasysteemi vaatii homogeenisuutta ja standardointia.

 

Kemikalisoitu maatalous

Sotakemikaaleista tuli torjunta-aineita. Osa niistä jopa kehitettiin alunperinkin sekä ihmisten että tuholaisten tappamiseen. Sotienjälkeinen myrkkymarkkinointi toimi hurjan tehokkaasti: muutamassa vuosikymmenessä kemikaalivetoinen kasvatustapa saavutti niin vahvan aseman, että sitä alettiin kutsua “perinteiseksi” (“conventional”).

Agrikemikaalit tappavat – eivätkä pelkästään kasveja, hyönteisiä, matoja, lintuja, sieniä ja pieneliöitä, vaan myös ihmisiä. WHO:n mukaan vuosittain tapahtuu kolme miljoonaa myrkytystapausta, joista 250 000 johtaa kuolemaan.

 

Todellinen luomu

Luomusertifikaatti suosii nykyään suurtuotantoa. Sen saaminen on pienille monissa tapauksissa liian kallista. Luomu tarkoitti alunperin pienen mittakaavan lähituotantoa. Nykyinen luomusertifikaatti ei puhu lähituotannosta mitään.

Onneksi on muitakin tapoja viestittää laatua kuluttajille. Oman toiminnan voi tehdä läpinäkyväksi kuvin, videoin, sanoin, tekstein, ja toivottamalla asiakkaat tervetulleeksi paikan päälle.

 

Sandor Ellix Katz nauttimassa laittoman hyvää ruokaa