Maailman yleisin öljy, jota juuri kukaan ei tunne

Paleomaailman ajatusjohtaja Mark Sisson pitää sitä yhtenä kuudesta parhaasta tulehduksen alentajasta, mm. marjojen ja kurkuman rinnalla.

Mikä on maailman ympäristölle ehkä tärkein öljykasvi, jota useimmat pitävät tuhoisimpana?

Mitä rasvaa pidetään epäterveellisenä, syistä jotka itseasiassa tekevätkin siitä terveellisen?

Mikä öljy on maailman käytetyin rasvan lähde, jota harva tietää edes käyttäneensä?

Vastaus kaikkiin kysymyksiin on sama: punainen palmuöljy.

 

Palmuöljyn ekologisuus

Riippuu, mihin sitä verrataan. Jos tehobanaaniplantaasi tai viljapelto vaihtuu RSPO-sertifioituun tai muuten fiksuun palmuviljelmään, halleluja! Tottakai parasta maankäyttöä on metsä, permakulttuuri, kaunis biodynaaminen pientila, perinnemaisema tai monimuotoinen puutarha – mutta ihan vielä niillä ei osata rahastaa riittävän hyvin kaikkialla maailmassa. Teknologia tekee pian pienestä isoa, mutta vielä siirtymävaiheessa tarvitaan laadun parannusta myös suuren mittakaavan teollisuusprosesseihin.

JOS, tai niin kauan, kuin ruokaa halutaan tuottaa monokulttuurissa, eli viljellen vain yhtä lajiketta isolla maa-alalla, suosin mieluummin puupeltoa kuin peltoa. Nykyaikainen pelto väkilannotteineen ja maatalousmyrkkyineen tuhoaa ekosysteemin lähes niin kokonaan, kuin mahdollista ilman kaivostoimintaa tai ydinvoimalaa. Puupelto, kuten Suomen yksipuoliset talousmetsät, tai tropiikin palmuviljelmät, sallivat sentään tilaa muillekin lajeille – vaikka tottakai ikimetsä ja sademetsä on ihanin ekologian kehto. Myös ihminen voi parantaa ekologiaa ja lisätä ympäristön monimuotoisuutta entisestään, kuten moni luonnonkansa on jo kauan sitten tehnyt, mm. Amazonin sademetsän alueella. Meillä viisailla ja sivistyneillä (eli liikaa pään sisällä elävillä) nykyihmisillä on tähän kuitenkin vielä jonkin verran matkaa.

Tällä hetkellä yksi öljypalmuhehtaari korvaa käytännössä kymmenen soijahehtaaria,  kahdeksan auringonkukkaa tai kuusi hehtaaria rypsiä. Maailman elintarvikkeet tarvitsevat rasvaa jokatapauksessa, ja ison mittakaavan vaihtoehdoista öljypalmu on ylivoimaisesti runsassatoisin – ja lisäksi monivuotinen. Siinä, missä yksivuotisten kasvien peltoviljely vaatii ulkopuolisia tuotantopanoksia kuten typpeä ja fosforia, ja kuluttaa pois hiilipitoista pintamaata, puut päinvastoin sitovat hiiltä ilmakehästä maaperään. Metsä on hiilen sitomisessa ja pintamaan muodostuksessa tehokkain; monokulttuureista puupelto ja hamppupelto pääsevät eroosion estämisessä lähimmäs kokonaista ekosysteemiä. Peltoviljely on aiheuttanut maailman isoimmat aavikot; kestävästi pidetty puupeltokin olisi pitänyt Lähi-Idän vihreänä.

Suomalainenkin metsätalous tuhoaa ikimetsää, ja köyhdyttää kirjavamman metsäekosysteemin lajikirjoa. Kuitenkin marjastan mieluummin talousmetsässä, kuin rypsipellolla.

Mitä, jos jokainen talousmetsähehtaari pelastaisi kymmenen rypsihehtaaria takaisin ikimetsäksi? Sellaisen kaltainen tilanne on tällä hetkellä (sertifioidun tai vastuullisen) palmuöljyn viljelyssä, suhteessa lähimpään kilpailijaan soijaan.

Palmuöljyn maahantuojan Bonredin sivuilla sanotaan näin:

“Palmun viljely tuottaa 8 kertaa enemmän happea ja imee 8 kertaa enemmän hiilidioksidia, kuin peltoviljellyt siemenöljyt.
Sen viljely on monivuotista, istutetut puut tuottavat ympäri vuoden hedelmää keskimäärin 25 vuotta. Eläimet voivat asettua viljelmille asumaan, koska metsä pysyy paikallaan. Myös muuta kasvillisuutta voi elää palmupuiden seassa aivan eri tavalla kuin pelloilla.
soijapeltoa valtavasti vihreämpi palmuplantaasi

 

Tässä videossa tanskalainen Martin Bek-Nielsen kertoo United Plantations -palmuviljelmän historiasta. 1950-luvulla Martinin isä meni malesialaiselle United Plantationsille töihin. Välissä yhtiö sosialisoitiin, ja lopulta Martin veljensä Carlin kanssa keräsi rahoituksen ja osti sen. Pojat ovat syntyneet Malesiassa, mutta toivat Tanskasta ja länsimaista teknologiat joilla palmun biomassa saadaan nykyään kokonaan hyötykäyttöön. He olivat mukana kehittämässä WWF-järjestön kanssa vastuullisen palmuöljyn RSPO-sertifikaattia, ja saivat sen ensimmäisenä maailmassa, vuonna 2008. Nyt juuri tätä öljyä saa Suomen marketeista.

 

Ollin omaa filosofointia

Englannin kielessä on sana “commons”, joka suomennetaan “yhteismaa”. Se tarkoittaa kaikkea yhteistä hyvää, jota kukaan ei varsinaisesti omista, mutta mikä ilahduttaa kaikkia – kuten puhdas ilma, yhteisöllinen kulttuuri, arvokkaat perinteet, luonnon monimuotoisuus, ympäristön kauneus, ja kaikki ns. positiiviset ulkoisvaikutukset: kun rakennus rakennetaan rakkaudella ja laadukkaasti, siitä koituu iloa ohikulkijoillekin.

Modernissa maailmassa olemme olleet huonoja yhdistämään rahan tekemistä yhteisen hyvän arvostamiseen: joko riistät häikäilemättömästi yhteismaata rahaksi, tuhoten ahneuden nimissä yhteistä hyvää – tai sitten köyhänä hippinä yrität estää jättifirmoja hakkaamasta metsää. Näiden kahden “vastakkaisen” mielentilan yhdistäminen on ollut varsin harvinaista, ja enimmäkseen aika uutta. Tulevaisuudessa tarvitaan yhä enemmän ymmärrystä, jossa voittoa tehdäänkin lisäämällä yhteistä hyvää, parantamalla pintamaata, raikastamalla ilmakehää (ilman että “vihreän teknologian” tuotantopanokset tuhoaisivat maailmaa jossain muualla) tai vapauttamalla ihmisten elämää ja luomalla olosuhteita ilolle ja kulttuurille kukoistaa. Mitä, jos suunnittelenkin rakennuksen joka on täynnä liukumäkiä, köysiä, kiipeilyseiniä ja monenlaisia kauniita muotoja – ja vuokraan sitä päättäjien neuvottelu- ja kokoontumispaikaksi? Keksitään lisää keinoja muuttaa kaunista ekosysteemiä rahaksi ilman sen tuhoamista – päinvastoin, tuomalla maatilalle rahaa juurikin sitä kauneutta ihailemaan, koululaisia keräilemään monipuolisia villikasveja hyötykäyttöön ja paijaamaan perinnemaisemaa hoitavia lampaita; talkoolaisia nauttimaan yhteisistä ateriahetkistä. Entä, jos paketoin nopeastikin yhä useampien käyttöön näitä arjen innovaatioita, tai pienessä mittakaavassa kehittyvää kulttuuria kirjojen, verkkokurssien, luentojen ja muiden taideteosten muodossa?

Tulevaisuudessa ei kannata enää tehdä liiketoimintaa joka riistää yhteistä hyvää, valheellisen brändin taakse piiloutuen. Tulevaisuudessa yhä isompi osa rahastakin tehdään tekemällä asioita yhteisen hyvän eteen, niin että tekojen takana on kunnia seistä omalla nimellä ja kasvoilla.

Kaikki tällainen lähtee pienestä mittakaavasta, läheltä – ja voi kasvaa vauhdilla isommaksi, nykyään yhä nopeammin. Se, mikä toimii omassa elämässä tai oman perheen pikkutilalla, voi pian toimia miljoonilla muilla pikkutiloilla. Maailman elintarvikemarkkina kuitenkin vielä toistaiseksi toimii pääosin modernin maailman malliin, eli ison mittakaavan rakenteista käsin. Siinä toimintatavassa palmuöljy edustaa vähiten huonoa vaihtoehtoa rasvojen lähteenä – ja sertifioituna versiona kategoriansa parasta. Ei maailman parasta, koska esimerkiksi permakulttuuri ja metsäpuutarha voittaa kaikki yleisemmät metodit ylivoimaisesti. Tämänhetkisistä teollisen mittakaavan vakioratkaisuista öljypalmu on silti ylivoimaisesti ekologisin.

 

 

Palmuöljyn terveellisyys

Onko kova rasva hyväksi vai pahaksi? Palmuöljyssä on tyydyttynyttä eli “kovaa” rasvaa noin puolet, tai yleensä alle puolet. Ja tämän takia kuitenkin virallinen näkemys pitää palmua pahana. Todellisuudessa tähänkin asiaan liittyy runsaammin nyansseja ja näkökulmia. Ei mustikka ole paha, vaikka se sisältää jonkin verran sokeria. Kokonainen ruoka-aine on eri, kuin sen yksi osa.

Tässä puhumme poikien kanssa kattavasti kovista ja pehmeistä rasvoista. Palmuöljyasia käsitellään 20-30 minuutin kohdalla:

Myös tieteen mukaan “kovien” tai tyydyttyneiden rasvojen demonisoinnissa on käytetty tiedettä väärin.

Teollisuus tarvitsee jokatapauksessa kiinteitä rasvoja – koska ei siitä mitään tule, jos keksi sulaa pakettiin ja margariini leviää käsiin. Mitä enemmän käytämme kiinteämpää kookosta ja palmua, sitä vähemmän tarvitsemme haitallisia kovetusmenetelmiä, kuten hydrogenointi tai vaihtoesteröinti, jotka synnyttävät täysin uudenlaisia aineita ihmisen ravintoon. On älytöntä, että raivaamme viisin- tai kymmenkertaisen maa-alueen pelloksi saadaksemme pehmeitä siemenöljyjä, jotka sitten kovetamme kiinteämmiksi uusrasvoiksi – kun voimme viljellä murto-osalla soijafarmin maa-alasta ravinnerikkaampaa öljyä, joka on jo luonnollisesti kiinteämpää.

Hyvä uutinen on, että juuri näin on jo tapahtumassa. Tosin elintarviketeollisuus käyttää palmustakin kaikkein raffinoiduinta versiota, ja joskus kaupan päälle kovettaa jopa sitäkin kyseenalaisilla menetelmillä. Väitän, että me kaikki voimme sitä paremmin, mitä isompi osa ravintomme rasvoista vaihtuu keinotekoisesti kovetetuista siemenöljyistä kohti luontaisesti kovempia kookos- ja palmurasvoja – ja parhaassa tapauksessa niiden aromikkaita, vähemmän prosessoituja, ravitsevimpia versioita. Kuten se punainen palmuöljy. Tottakai fanitan myös eläinrasvojen parhaita versioita suuresti – mutta vielä tänä päivänä perinnemaisema-permakulttuuri ei ole niin yleistä että Unilever alkaisi ostaa alkuperäisvuohen voita ekologiselta eli todellista ravinnetiheyttä tuottavalta pientilalta. Ison mittakaavan rasvateollisuudessa palmuöljy on tällä hetkellä ilahduttavin kehityssuunta – ja onneksemme sen maailmanlaajuinen tuotantomäärä ylitti siihen asti yleisimmän soijaöljyn (käsittääkseni) jo vuonna 2008 – murto-osalla soijan vaatimasta pinta-alasta. Tämän sanotaan säästäneen sademetsiä tavattoman paljon – ja väitän sen säästäneen vielä enemmän ihmishenkiä ja kroonisten tulehdussairauksien kustannuksia.

Kun kaipaat jotain todella ravinnetiheää ja laajakirjoisesti erilaisia ravinteita tarjoavaa, kannattaa katseet suunnata kauniiden ja monimuotoista miljöötä vaalivien pientilojen suuntaan. Onneksemme myös maailman tuotannollisesti merkittävin öljykasvi tarjoaa erinomaista ravitsemusta – kun sitä ei raffinoida tyypilliseen elintarvikekäyttöön, vaan käsitellään mahdollisimman hellävaraisesti ravinteiden säilyttämiseksi.

 

Karoteenit

Palmuöljy sisältää harvinaisen paljon karoteeneja, kuten tumman punaisesta väristä voi päätellä: betakaroteenia, alfakaroteenia, lykopeenia ja monia muita. Rasvainen betakaroteeni muuttuu herkemmin A-vitamiiniksi, kuin porkkanan tai gojimarjan vastaava, koska a-vitamiinin valmistus kehossa vaatii rasvaa. Rasva auttaa karoteeneja myös imeytymään paremmin.

Öljypalmun hedelmä on yksi luonnon rikkaimpia karoteenien lähteitä. Punaisessa palmuöljyssä karoteenit ovat tallella; tavallisesta palmuöljystä ne on poistettu valmistuksen yhteydessä. Värin perusteella on myös hyvä seurata, miten karoteeni kestää lämmitystä. Niin kauan kuin väri säilyy, muutkin ravinteet ovat aika hyvin tallella.

A-vitamiinin puutos ei ole yleistä länsimaissa, mútta kehittyvissä maissa sen puutos on yleistä. Punaista palmuöljyä on käytetty köyhissä maissa ehkäisemään A-vitamiinin puutosta.

Karoteenit ovat yleisesti hyviä mm. silmille, sydämelle, iholle ja immuniteetille. Kävin kerran Pharmanex-nimisessä mittauksessa, jossa tutkitaan kehon karotenoiditasoja – koska ne kertovat kehon antioksidanttitasoista aika hyvin.

Olet ehkä ostanut joskus “aurinkopillereitä” ennen etelänmatkaa? Ne sisältävät tyypillisesti betakaroteenia, ehkä mahdollisesti muitakin karoteeneja (tai karotenoideja kuten astaxantiini) – koska karoteenit toimivat iholla antioksidantteina, suojaten myös säteilyn vaikutuksilta.

Kuten A- ja E-vitamiinissa, myös karoteeneissa ne tutkimukset joissa on saatu haitallisia tuloksia, on tehty synteettisillä versioilla, joiden rakenne on osittain erilainen, ja kokonaisuus poikkeaa kokonaisesta ruoka-aineesta vielä enemmän.

 

Tokotrienolit

Jos ostat marketista tai apteekista E-vitamiinin, saat todennäköisimmin synteettistä ja haitalliseksi osoittautunutta dl-alfatokoferolia – josta puolet on rakenteeltaan sellaista muotoa mitä ei luonnossa ole. Paremmat tuotteet tunnistaa sanasta d-alfatokoferoli, eli pelkkä d, ilman l-kirjainta. Sellainen e-vitamiini on ainakin alunperin uutettu jostain luonnon lähteestä, vaikka tavaraa onkin todennäköisesti prosessoitu matkalla moneen kertaan. Oikein hyvä e-vitamiini, jossa on d-alfatokoferolin lisäksi muutkin tokoferolit sekä tokotrienolit, maksaa edullisimmillaankin aika paljon, ja siksi sellaisia näkee harvoin.

E-vitamiineja tunnetaan siis tällä hetkellä kahdeksan: neljä tokoferolia ja neljä tokotrienolia. Näistä harvinaisemmat tokotrienolit ovat osoittautuneet tehokkaimmiksi kaikenlaisten ongelmien ehkäisyssä ja terveyden kohentamisessa. Tottakai e-vitamiinitkin on paras saada kokonaisena pakettina, jossa ne tukevat toisiaan, ja lisäksi mukana menossa kaikenlaiset muutkin aineet, joista osa tunnetaan ja osaa ei vielä tiedetä.

Palmuöljyssä olennaista on, että siinä E-vitamiinia ja etenkin näitä harvinaisempia tokotrienoleja on oikeasti paljon. Ruokalusikallisesta saatava määrä on merkittävä – ja jo pelkästään e-vitamiinina mitattuna moninkertainen verrattuna rypsiöljyyn, jota mainostetaan e-vitamiinin lähteenä. Tokotrienolien lähteenä ainoastaan Annatto taitaa mennä punaisen palmuöljyn edelle.

Tokotrienolit toimivat aivojen suoja-aineena, syövän ennaltaehkäisyssä, sydänterveydessä jne. Karoteenien ja E-vitamiinien yhdistelmä näyttäisi olevan erityisen tehokas kaikenlaisissa terveyspuutoksissa mitä nyt yleensä tutkitaan. Punainen palmuöljy tarjoaa poikkeuksellisen anteliaan yhdistelmän molempia. Myös kuumennuksessa E-vitamiinien ja karoteenien yhdistelmä suojaa öljyn rasvoja erityisen hyvin.

Mutta kestävätkö punaisen palmuöljyn arvokkaat vitamiinit kuumennusta, vai olisiko ihan sama käyttää paistamiseen raffinoitua versiota? Väristä päätellen kestävät: jos karoteenit hajoaisivat, tuskin ranskalaisiin perunoihin jäisi punaista väriä. Myös tutkimusten mukaan karoteenit ja e-vitamiinit säilyvät palmuöljyssä erityisen hyvin.

Olisihan se hienoa, jos ravinnetyhjiä ja herkästi pannulla pilaantuvia rasvoja voitaisiin vaihtaa paremmin kuumuutta kestävään fytoravinne- ja vitamiinirikkaaseen versioon. On villi ajatus, että juuri koko maailman yleisin öljy tarjoaa sen mahdollisuuden – jota juuri kukaan ei vielä tiedä.

 

Terveysväittämät

Suuri ja mahtava EU on jo hyväksynyt punaiselle palmuöljylle seuraavat terveysväitteet, perustuen riittävään vitamiiniannokseen:

– E-vitamiini auttaa suojaamaan soluja ja DNA:ta hapetusstressiltä

– A-vitamiinin yhteys raudan metaboliaan ja limakalvojen normaaliin toimintaan, sekä ihon hyvinvointiin, näköön, immuniteettiin ja solunjakautumiseen

 

Ollin pohdinnat palmuöljyn terveellisyydestä

Henkilökohtaisesti en tykkää länsimaissa valtaan nousseesta tavasta tutkia tai käsittää “terveyttä” vain ankeimpien ongelmien kautta, tai yrittää eristää sinfoniasta yksi vaikuttava sävel. Onneksi kuitenkin myös tästä meidän ongelmakeskeisestä, nutritionistisesta ja kylmän reduktionistisesta näkökulmastakin katsottuna luonnollinen, vahva ja värikäs palmuöljy näyttää hyvälle.

Tulevaisuudessa tahdon nähdä yhä enemmän tiedettä – tai muuta tiedon tuottamistapaa – joka kertoo minulle kuinka voin voida entistä paremmin. Minua henkilökohtaisesti ei kiinnosta syöpä, vaan entistä upeampi onnellisuus ja supersuorituskyky, kokonaisvaltaisesti kestävällä tavalla joka tekee elämästäni vuosi vuodelta huikeampaa. Onneksi – tai kuriositeettina, riippuen näkökulmasta – yhä useampi positiivinen herkku on perusteltavissa myös ongelmakielellä ja vaikeillakin sanoilla.

 

 

Bonred-öljyn laatu

Öljyn alkutuottaja on United Plantations. Viljelmälle on rakennettu peräti 580 kilometriä rautateitä, joiden avulla palmun hedelmät saadaan nopeasti tuotantolaitokseen, aina alle vuorokaudessa. Viljelmän vuosituotanto on 100 000 tonnia, ja tästä vain pieni osa menee kaikkein terveellisimmäksi punaiseksi palmuöljyksi. Suomeen punaista palmuöljyä menee tuotannosta toistaiseksi alle kymmenestuhannes-osa koko farmin vuosituotannosta – joten kasvuvaraa on.

Perinteisesti punaista palmuöljyä on käytetty kylmäpuristettuna versiona. Silloin harmillisesti laatu heikkenee ajan kanssa, kun hedelmän lipaasi-entsyymi hajottaa rasvan triglyseridejä monoglyserideiksi, mikä saa aikaan hapettumista. Nykyään nähdään parhaaksi steriloida hedelmäterttu mahdollisimman nopeasti keräyksen jälkeen, jotta reaktio saadaan pysäytettyä.

United Plantationsilla on ehkäpä alan pisimmät perinteet ja vuosikymmeniä kehitetty osaaminen.

Tässä reseptiguru Henri Alen testaa lopputuotetta:

Haitta-aineet?

Olet saattanut lukea palmuöljyn haitta-aineista kuten 3-MCPD, glysidoli, 2-MCPD. Näitä syntyy kehnossa korjuussa ja huolimattomassa valmistuksessa. Nykyaikaisemmissa prosesseissa arvot pysyvät alhaalla.

 

 

Mitä itse ajattelen, kuinka käytän

En pidä mitään yksittäistä ruoka-ainetta absoluuttisesti ihmeellisenä, vaan kyse on enemmän laadusta – ja laadukkaiden herkkujen laajasta kirjosta. Lisäksi ruoka-aineen terveellisyys riippuu siitä, mitä se korvaa. Minulle punainen palmuöljy on paras uppopaistorasva, tai kun tarvitaan korkeaa lämpötilaa. Tykkään sen sopivan pannulle silloin kun siellä on jotain muutakin punaista, kuten bataattia ja punaisia mausteita.

Toivon, että yhä isompi osuus margariinien ja muiden elintarvikkeiden kovetetuista kasvirasvoista päivittyy palmuun ja kookokseen. Jos ruokateollisuus vaihtaisi huomenna kovat tai kovetetut rasvat punaiseen palmuun, kuluttajat säikähtäisivät väriä, joten senkin takia meille syötetään tällä hetkellä pääosin palmurasvan raffinoitua versiota. Toivon ennen kaikkea, että tässäkin leviää nopeasti sanoma värien merkityksestä ja vahvojen luonnollisten aromien terveellisyydestä. Näin saamme yhä nopeammin kaikille paremman maailman ja makumaailman. Oletko valmis punertaviin ranskanperunoihin? Herra Nielsen ilahtuu, jos olet.

 

 

 

LÄHTEITÄ:

Journal of the American College of Nutrition – Palm Oil And Health: A Case of Manipulated Perception and Misuse of Science

Cha-Sook You PhD, Robert S Parker PhD and Joy E Swanson PhD –Bioavailability and vitamin A value of carotenes from red palm oil assessed by an extrinsic isotope reference method

Food Science and Technology International – Health Benefits of Using Red Palm Oil in Deep-frying Potatoes: Low Acrolein Emissions and High Intake of Carotenoids

Asia Pacific Journal of Clinical Nutrition – Palm fruit chemistry and nutrition

International Journal of Food Sciences and Nutrition – In vitro accessibility of carotenes from green leafy vegetables cooked with sunflower oil or red palm oil.

Journal of Agricultural and Food Chemistry – Molecular mechanism of antioxidant synergism of tocotrienols and carotenoids in palm oil.

Annals of the New York Academy of Sciences – Tocotrienol: the natural vitamin E to defend the nervous system?

European Journal of Lipid Science and Technology – Research advancements in palm oil nutrition

Nutrition and Metabolism – Pharmacological potential of tocotrienols: a review

Life Extension Foundation – The Little-Known Benefits of Tocotrienols

Jalkeilla – Puolustuspuhe punaiselle palmuöljylle