Paleo

Otteita kirjasta Yuval Noah Harari: Homo Sapiens:

Tutkijat julistivat aikoinaan, että maanviljelyn vallankumous merkitsi ihmiskunnalle mahtavaa loukkausta eteenpäin. He kertoivat tarinan ihmisen älykkyyden aikaansaamasta edistyksestä. Evoluutio tuotti vähitellen yhä älykkäämpiä ihmisiä. Lopulta ihmiset olivat niin fiksuja, että he kykenivät selvittämään luonnon salaisuudet, minkä ansiosta he pystyivät kesyttämään lampaat ja viljelemään vehnää. Kun näin tapahtui, he hylkäsivät iloisesti metsästäjä-keräilijän näännyttävän, vaarallisen ja usein myös hyvin karun elämäntavan ja asettuivat nauttimaan maanviljelijän mukavasta ja tyydyttävästä elämästä.

Tämä tarina on silkkaa kuvitelmaa. Mikään ei viittaa siihen, että ihmisistä olisi ajan mittaan tullut älykkäämpiä. Metsästäjä-keräilijät tunsivat luonnon salaisuudet jo kauan ennen maanviljelyn vallankumousta, koska heidän eloonjäämisensä oli sen varassa, että he tunsivat metsästämänsä eläimet ja keräämänsä kasvit läheisesti. Maanviljelyksen vallankumous ei suinkaan aloittanut uudenlaista helpon elämän aikakautta, sillä maanviljelijöiden elämä oli yleisesti ottaen paljon metsästäjä-keräilijöiden elämää vaikeampaa ja kurjempaa. Metsästäjä-keräilijät käyttivät aikansa virkistävämmällä ja monipuolisemmalla tavalla, eivätkä he olleet yhtä suuressa vaarassa kuolla nälkään tai tauteihin. Maanviljelyn vallankumous toki kasvatti ihmiskunnan käytössä olevan kokonaisravinnon määrää, mutta ylimääräinen ruoka ei merkinnyt parempaa ruokavaliota tai lisääntynyttä vapaa-aikaa. Pikemminkin se merkitsi väestöräjähdystä ja hyysättyjä eliittiryhmiä. Maanviljelijät tekivät keskimäärin enemmän töitä kuin metsstäjä-keräilijät ja saivat vastineeksi huonompaa ruokaa. Maanviljelyn vallankumous oli historian suurin huijaus.

Kuka tästä huijauksesta oli vastuussa? Eivät kuninkaat, papit, eivätkä kauppiaat. Syyllisiä olivat muutamat kasvilajit, niiden joukossa vehnä, riisi ja peruna. Nämä kasvit domestikoivat Homo sapiensin, eikä päinvastoin.

Ihminen oli elänyt metsästyksen ja keräilyn varassa melko mukavaa elämää, mutta alkoi noin 10 000 vuotta sitten käyttää yhä enemmän aikaanssa ja voimavarojaan vehnän viljelyyn. Parin vuosituhannen kuluttua eri puolilla maailmaa oli ihmisiä, jotka eivät aamuvarhaisesta iltamyöhään tehneet juuri mitään muuta kuin hoitivat vehnäkasveja. Tehtävä ei ollut helppo. Vehnä vaati viljelijöiltään paljon. Vehnä ei pitänyt kivenmurikoista eikä pikkukivistä, joten sapiensit hajottivat selkänsä raivatessaan peltoja. Vehnä ei pitänyt siitä, että se joutui jakamaan kasvupaikan, veden ja ravinteet muiden kasvien kanssa, joten ihmiset kitkivät aamusta iltaan paahtavassa auringossa.

Miten vehnä sai Homo sapiensin vaihtamaan varsin mukavan elämänsä paljon viheliäisempään elämäntapaan? Mitä se tarjosi vastineeksi? Parempaa ruokavaliota se ei tarjonnut. Muistakaamme, että ihmiset ovat kaikkiruokaisia ihmisapinoita, jotka voivat parhaiten, kun ruokavalio on hyvin monipuolinen. Ennen maanviljelyn vallankumoista vilja muodosti vain pienen osan ihmisen ruokavaliosta. Viljakasveihin perustuvassa ruokavaliossa on vain vähän mineraaleja ja vitamiineja, minkä lisäksi ruoka on huonosti sulavaa ja haitaksi hampaille ja ikenille.

Vehnä ei myöskään tarjonnut ihmisille taloudellista turvallisuutta. Maanviljelijän elämä on epävarmempaa kuin metsästäjä-keräilijän elämä. Keräilijät perustivat eloonjäämisensä kymmenien eri lajien varaan ja pystyivät siten selviämään vaikeista vuosista jopa ilman varastoon pantua ruokaa. Jos jotain lajia sattui olemaan tarjolla vähemmän, muita lajeja voitiin kerätä ja metsästää vastaavasti enemmän.

– Varhaiset maanviljelijät eivät myöskään ymmärtäneet sitä, että kun lapsille syötettiin enemmän puuroa ja vähemmän rintamaitoa, heidän immuunijärjestelmänsä heikkeni ja pysyvistä asutuksista tuli tartuntatautipesäkkeitä.

– Hallintokoneistossa asiat on pidettävä erillään toisistaan. On olemassa yksi lokero asuntolainoille, toinen avioliittotodistuksille, kolmas veroluetteloille ja neljäs oikeudenkäynneille. Miten muuten voisi löytää mitään? Asiat, jotka kuuluvat useampaan kuin yhteen lokeroon, kuten wagnerilaiset musiikkinäytelmät (arkistoinko ne luokkaan “musiikki” vai luokkaan “teatteri” vai keksinkö kokonaan uuden luokan?), ovat tosi hankalia. Niinpä lokeroita onkin koko ajan lisättävä, poistettava ja järjestettävä uudelleen.
Jotta järjestelmä toimisi, sitä pyörittävät ihmiset on ohjelmoitava uudelleen, niin että he lakkaavat ajattelemasta uin ihmiset ja alkavat ajatella kuin kanslistit ja kirjanpitäjät. Kuten kaikki ovat muinaisista ajoista tähän päivään saakka tienneet, kanslistit ja kirjanpitäjät eivät ajattele ihmisen tavoin. He ajattelevat kuten arkistokaapit. Se ei ole heidän vikansa. Jos he eivät ajattelisi sillä tavoin, heidän lokeronsa menisivät aivan sekaisin, eivätkä he pystyisi tuottamaan niitä palveluja, joita heidän hallituksensa, yrityksensä tai järjestönsä heiltä odottavat. Kirjoituksen kaikkein tärkein vaikutus ihmiskunnan historiaan on juuri tämä: se on vähitellen muuttanut tapaa, jolla ihmiset ajattelevat ja jolla he katsovat maailmaa. Vapaa assosiaatio ja kokonaisvaltainen ajattelu ovat väistyneet lokeroinnin ja byrokraattisuuden tieltä.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *