Juomat

Biohakkeri Tim Gray ystävineen tuli käymään Suomessa, joten menimme syömään Kampin yläkertaan Jord-nimiseen luomulähiravintolaan. Kuulin Jord-ravintolasta alun perin biohakkeri Teemu Arinalta – erinomainen paikka! Tilasin aterian kanssa pienen annoksen Amarone-viiniä listalta. Tämän opin aikanaan Erkki Palviaiselta, joka tietää laatuviineistä paljon minua enemmän.

Tim ei koskaan juo, mutta seurueellamme oli niin hauskaa, että päädyimme etsimään googlesta lähintä paikkaa joka tarjoaisi ihan oikeaa alkuviiniä. Löysimme muutaman sadan metrin päästä Vin Vin -nimisen paikan, josta tilasimme kokonaisen pullollisen Brutal-nimistä alkuviiniä. Tim tilasi sen kysymällä “do you have Natural Wine?” Ranskaksi termi on vins naturels.

Erkki Palviainen opetti minulle vuosina 2010-11, että kaikkein tärkeintä on, ettei viiniin ole lisätty ainakaan isoja määriä sulfiitteja. Siis jos haluaa välttää huonon olon seuraavana päivänä. Tämä voi johtua ties mistä suorista ja epäsuorista vaikutuksista. Alkuviineihin sulfiitteja ei lisätä. Ja laadukkaisiin tai hintaviin viineihin yleensä hyvin vähän. Kuulemma teollisempi ja isomman mittakaavan tehotuotanto vaatii niitä enemmän, kun taas alunperin niitä ei ole lisätty viiniin ollenkaan.

Tämä ei ole lopullinen tai absoluuttinen totuus asiasta, mutta tämä on vahvasti minun kokemus viininjuonnista.

Jo kymmenen vuotta sitten kuulin, ettei viihdemaailman kansainvälisillä staroilla ole tapana kärsiä krapulasta, koska he juovat niin puhtaita ja laadukkaita juomia. Huomasin itsekin, kuinka valtava ero on Russian Standard Imperiassa, verrattuna johonkin perus vodkaan. Ja ero olotilassa on hurja. Teimme kaikista näistä syntisistä aiheista Biohakkereiden kanssa joskus videonkin:

Kombuchat tulivat Suomeen vasta hiljattain. Toki volgansienijuomaa on aina ollut olemassa meilläkin, mutta se ei ole saanut kaupallista huomiota. Keväällä 2016 tilasin parvekkeelle vällyjen alle peräti 240 pulloa Kellaripanimon kombuchaa. Ne olivat liian vahvoja myytäväksi kaupassa, joten sain niitä euron hintaan, kun normaalisti hinta olisi jossain kolmen ja viiden euron välillä. Kämppiskin osteli niitä eurolla, vaikka sanoin ettei se niin tarkkaa ole, juo vaan ja kerro miten ne toimii. Tänä vuonna näin uudestaan silloista kämppäkaveria, ja kun aihe tuli puheeksi, hän kertoi että häntä silloin vaivanneet vatsavaivat hävisivät aikalailla samantien, alettuaan juomaan noin pullon tai pari päivässä.

Jo aiemmin toinen ystävä kertoi, miten he alkoivat perheessään valmistaa omaa kombuchaa, jota kaikki lapsista aikuisiin saivat juoda niin paljon kuin huvittaa, vaikka ohimennen. Kaikki perheen vatsavaivat hävisivät: ei enää edes ilmavaivoja.

Olen myös kuullut tapauksista, joissa kombucha ei ole sopinut. Jotkut pystyvät juomaan limpparia, mutta kombucha tuntuu mahassa liian voimakkaalle. Se on aina yksilöllistä, mikä elävä probiootti kellekin sopii.

Erään toisen hapanjuoman valmistaja kertoi minulle salaisena tietona, ettei sanaa “probiootti” saa edes käyttää muista kuin trademarkatuista tai patentoiduista kannoista. Kombuchanvalmistaja kertoi minulle tänä vuonna, että itseasiassa probioottien tai siis elävien bakteerien ja sienien kokonaismäärää ja lajikkeiden lukumäärää ei tällä hetkellä vielä osata edes mitata ollenkaan. Ennen mittausta pitää arvata, mitä kantoja juomassa voisi olla, ja sitten mitataan ne. Entä ne mahdollisesti miljoonat tai ainakin tuhannet muut mikrobikannat, mitä luonnon tuotteessa mahdollisesti on? Ne menevät tällä hetkellä ohi kaikista mittauksista.

Kesällä 2014 tutkin ja testailin kuumeisesti, mikä probiootti tai probioottien yhdistelmä olisi minulle paras. Testasin ja tilailin vaikka mitä, vaikka mistä. Lopulta ihan kokemusperäisesti tulin siihen tulokseen, että minulle toimivat parhaiten nämä luonnon kompleksit, joiden sisältöä ei oikeasti edes tiedetä kovin hyvin. Eli siis ihan vanhat kunnon perinteiset hapatteet. Suosikkejani ovat kombuchojen ja vesikefiirin lisäksi Fermix- ja Boris-juomat, hapankaalit, etenkin Kimchi, ja etenkin Kim Kong Kimchi -merkkinen jota saa ainakin erikoiskaupoista.

Suomen coolein stylisti Sohvi Nyman kertoo tässä nesteytyksen merkityksestä omassa ammatissaan:

Mineraalivedet

Kirjassa taidan mainita sanan Hartwall Vichy aika usein. Nyt marraskuussa 2018 huomasin Villa Ruusuniemen Biohakkeripäivässä, että Bonaqua tarjoaa Vichy-nimisen juoman, jossa on samoja ihania bikarbonaatteja ja klorideja.

Ennustan mineraalivesien korvaavan lähivuosina limppareita ja muita ravinnetyhjiä juomia. Laadukkaiden juomien kirjo tulee kasvamaan ja kehittymään. Jo nyt on Borjomia, Magnesiaa, Pellegrinoa ja Värskaa yhä useammassa paikassa mukavasti esillä.

Kuumat juomat

Katso video kuumien juomien valmistuksesta ja laadun parantamisesta:

Kombucha

Varsin kattava artikkeli kombuchasta:

https://olliposti.fi/kombucha

Suunnilleen sama videona:

Kookosvesi

https://olliposti.fi/kookosvesi-born-to-rfrsh

VESI

Alick Bartholomew

The Startling Insights of Viktor Schauberger

Vesi on maailman yleisin aine, ja silti tiedämme siitä hyvin vähän. Tiedämme, ettei ilman sitä maapallolla olisi elämää.

Viktor jäi usein tuntikausiksi katselemaan kaloja virrassa. Häntä kiehtoi, kuinka lohi voi maata paikallaan voimakkaassakin virrassa, ja sitten yhtäkkiä ampaista vastavirtaan melkoisella vauhdilla.

He tekivät kokeen. Kollegat lämmittivät 150 litraa vettä kuumaksi, ja kaatoivat sen puroon 150 metriä Viktorin sijainnista ylävirtaan. Pian lohi, jota Viktor katseli, alkoi liikkua levottomasti, eikä pian enää pystynytkään pitämään paikkaansa nopeasti virtaavassa vuoristopurossa, edes heiluttamalla häntää. Pieni, mutta silti epätavallinen, nousu veden lämpötilassa sai aikaan tämän. Viktor ei löytänyt ilmiölle minkäänlaista selitystä mistään oppikirjoista.

Lohi pysyy paikallaan virran keskellä, missä vesi on kylmintä, tiheintä ja missä vedellä on suurin ”energiapotentiaali”. Lohen suomut ohjaavat veden virtausta vorteksiin, joka luo vahvan ”työntövoiman”. Lisäksi ne luovat lukuisia pienempiä pyörteitä joilla on samansuuntainen vaikutus.

Tutkimalla myös käärmeiden tapaa uida virrassa (ilman suomuja), Viktor onnistui rakentamaan ennennäkemättömän tehokkaan tavan kuljettaa tukkeja virrassa. Viktor Schauberger pääsi rakentamaan samanlaisia systeemeitä ympäri Eurooppaa, vaikka ketkään hänen aikalaiset koulutetut tutkijat eivät ymmärtäneet tai osanneet selittää Viktorin keksintöjen toimintaperiaatteita.

Nykyiset teknologiamme ovat luonteeltaan ”sentrifuugisia”. Niissä nopein liike on reunoilla (kuten renkaassa), ne tuottavat melua, lämpöä, kitkaa, saasteita. Luonto sen sijaan käyttää ”sentripitaalisia” teknologioita, kuten pyörre, vorteksi, jossa liike kiihtyy keskustaa kohti, ja joka entropian sijaan luo yleensä struktuuria ja laatua.

Spiraalit ovat hyvin yleinen muoto luonnossa. Vorteksit ja spiraalit ovat luonnon ”polttomoottori” tornadoista kasvien kasvatukseen.

LAATU

Tavallinen tiede ei juurikaan ymmärrä laadun merkitystä. Reduktionistisessa ajattelussa vesi on vain vettä, ja GMO-lajike on yhtä hyvä kuin luonnon luoma. Luonnossa mikään ei ole identtistä, koska kaikki transformoituu ja elää jatkuvasti.

Ihmisen luoma monokulttuuriviljely tarkoittaa luonnon pakottamista luonnottomaan saman toistamiseen. Identtinen saman toistaminen on luonnon näkökulmasta evoluutiovoimien vastaista energian tuhlausta.

Ihmisen tekemissä teknologioissa kuten renkaassa, energia leviää reunoille. Luonnon systeemeissä kuten vorteksissa se keskittyy keskelle. Rengas ja tehdas on meluisa ja tuottaa hukkalämpöä. Luonnon teknologia kuten metsä voi olla ihmeellisen hiljainen ja viileä, vaikka siellä tapahtuu järkyttävän paljon monimutkaisia kemiallisia ja fysikaalisia prosesseja jatkuvasti. Tuopa sinne moottorisaha, niin tunnelma muuttuu…

Vedellä on paljon kiehtovia ominaisuuksia. Esimerkiksi sen kyky vastustaa lämpötilan muutosta on suurimmillaan juuri ihmisen kehon lämpötilassa.

”Viktor Schauberger showed how unnecessary is this extraordinarily destructive power-generating process. He devised a novelmethod in the early 1920s which can produce 90% more electricity from a given flow-volume without harm to the water. Using water from a nearby stream Viktor installed this device to light his forest warden’s house, which was too remote to be connected to any other source of supply. The design shown in Fig. 11.9 is very

simple, illustrating his belief that what is natural is silent, simple and cheap.

It operates by water being cooled, densified and energized as it passes through a rifled brass nozzle, in a vortical flow, thereby reducing both pressure and friction as the water is centripetally drawn away from the sides. The water is directed against a multiple-spiral, shell-like impeller attached to the shaft of a generator.”

”Clearly only Nature, whose very foundation is interconnectedness, can truly create biodiversity, albeit slowly. Humanity, now the dominant species, if it is to survive, must replace its present methods of cultivation, for forestry or food, with radically different methods that are sustainable. The most promising experiments to this end have been made by Permaculture, an environmental movement founded by Bill Mollison and David Holmgren in Australia in 1974.

They have demonstrated how to create an integrated environment of plants that grow best in association with one another, protecting each other from pests.

In these artificially created natural habitats, horticulture, forestry and animal husbandry are combined into a harmonious and sustainable whole. Shelter belts of trees are planted to protect the cultivated plots. The available water, the microclimate and the soil conditions are taken into account. Each human community is in this way able gradually to become more self-sufficient. Permaculture methods have been introduced, with great success, into countries like India where the levels of poverty often restrict the ability of people to feed themselves. Natural methods of composting and fertilization are used instead of artificial fertilizers.

”Viktor Schauberger showed that the maintenance of an even inner temperature is vital to all trees, as to all organisms. When sunlight penetrates the trunk, the tree’s metabolism is disrupted. It becomes overheated, the sap no longer flows as it should and the general structure of the tree becomes very coarse, leading to malformations, cancerous growths in the interior, and so on. All shade-demanding trees, and under certain circumstances light-demanders too, will do everything they can to maintain or reinstate their preferred inner temperature.

This can be seen after a forest fire, when the trees that survive quickly cover themselves with a profusion of small shoots. The fire has blackened their bark so that, instead of reflecting the heat, it absorbs it and other radiation. Without protective cover the interior of the tree would quickly overheat and the flow of sap would reduce, no longer reaching the highest branches.”

”Viktor already recognized that in Nature there are two types of electromagnetism, just as there are two kinds of temperature change.

The one that encourages growth and stimulates energies in all organisms he called bio magnetism or bioelectricity; the elements connected with this form of electromagnetism (diamagnetism) are copper, bismuth and gold.

The other, ferromagnetism, usually just called magnetism, when combined with an electric current, is the form that is commonly used in electric motors and dynamos for the generation of electricity. In Nature this form of energy is used to break down substances. In water’s case it disintegrates the water particles into its constituent atoms. The elements of ferromagnetism are iron, nickel and cobalt.”

Viktor observed how steel ploughs damage the soil. Drawn rapidly through the ground, the hard steel ploughshares generate minute ferro-electric and ferro-magnetic currents that decompose the nutrient-laden water molecules in the soil, in a manner similar to electrolysis, resulting in water loss. The surface tension of the water molecule is reduced, the soil loses its energy potential and its nutritive subtle energies are dissipated. This not only destroys the soil’s subtler energies, but also converts the nutritive elements or removes them from the mature water molecule. The residual water becomes pure juvenile water that has no nutritive value.

Schauberger started to experiment with copper, initially as a plating of thick copper over a conventional steel plough. The destructive ferro-electromagnetic effects of the steel plough were thus replaced by beneficial bioelectromagnetic ionization, enhanc ing growth and soil fertility. Because of the remarkable results it achieved, this came to be known as the ‘Golden Plough.’

17. Organic Cultivation

Biological agriculture

The health of the topsoil is the most important factor in sustainable agriculture. Topsoil is created by decayed vegetable matter, and can vary in depth from a few centimetres to several metres. Forests created the deep soils of the world over millennia, and many of these have shrunk by as much as 80% in the last two hundred years through our disastrous agricultural practices.

Under natural conditions the friable soil is populated with an abundance of earthworms and other creatures and is usually capped with a layer of humus, formed of decomposing leaves and other vegetable matter, and colonized by a profusion of microbial and creepy-crawly life. This rich mixture of life forms makes up a processing factory essential to soil health and fertility, and everything should be done to help it flourish.

Soil remineralization

In 1894 an agricultural chemist and contemporary of Justus von Liebig, Julius Hensel, published Bread from Stone, a valuable book describing the beneficial effects of fertilizing with rock dust, a by-product of road metal quarries. His book, posing a significant threat to this new chemical fertilizer industry, quickly disappeared, bought up and killed off by those who felt challenged by it.

Ideally ground in a cold process that retains its inherent energies, this rock dust in composed of finely ground, mainly igneous rocks (such as granite, basalt, etc.) with a broad mineral spectrum.

Because of its great range of minerals, trace elements and salts, when spread on the ground, it encourages a wealth of different micro-organisms.

There has been limited use of rock dust in Switzerland for 150 years. However, its reintroduction has been encouraged by John Hamaker and Don Weaver who in 1975 brought out The Survival of Civilization. 1 They describe how important are mineral and trace elements to plant growth and quality, but also that trace elements are a vital moderator of climatic extremes.

An initial application of very fine rock dust will quickly attract micro-organisms, but a mixture of small and large grains will allow a slow release over a longer period. Rock dust has been shown to be a buffer against nitrate, sulphur dioxide and nitroxide, and it absorbs and fixes the negative ions while saving the positive ions for the plants’ use. Normally rock dust is applied about every five years, the quantity depending on soil deficiency, although it is always beneficial.

It is thought that the remarkable longevity (up to 140 years) and health of the Hunza people of Northern Pakistan is as much due to the mineral-rich glacial water, as to the clean mountain air. Callum Coats tells of his neighbours in Queensland who fertilized their fruit trees from a bucket of rock dust. Their dogs, who would eagerly drink rainwater from this bucket, while leaving their usual water bowls full, clearly knew what was best for them.

The beginnings of implosion research

During the 1920s, Viktor Schauberger had made a bit of money (as well as a reputation) by building his revolutionary log flumes. This enabled him to design a prototype power plant to extract energy directly from air and water, based on the powerful energies he had identified in Nature. The first experiments he undertook with a Viennese engineer, Dr Winter, in 1931-32 were inconclusive, and made him realize he had to undertake much more precise observations of how the trout actually transmutes the energies of the stream into such powerful forward motion.

The principle of the trout turbine was that air and water should be directed through spiral shaped pipes with a specially shaped cross section that moved the substance in such a way as to transform it into a living’ state. After a certain number of revolutions the air or water would be induced through a specific corkscrew motion into a highly energized state, from which the energy could be released. What Schauberger was producing was a reaction at the atomic level. However, instead of violently compressing atoms in hydrogen gas to create helium and an energy release, he was able to twist all the elements together in the quiet, but powerful, way that happens in Nature; this was more comparable to atomic ‘fusion.’

As we have seen, one of Viktor’s brilliant insights into Nature’s methods was the concept of reciprocity. Many of Nature’s processes depend on the alternating of complementary, but opposite, forms of energy, e.g heat and cold, gravity and levitation, electricity and magnetism, centrifugence and centripetence, both aspects of which combine to create a wholeness through their synthesizing, reciprocal action. Thus he found that alternating pressure and suction could be employed in this way on the axis of the machine to produce a powerful propulsive effect.

This ‘biotechnical’ fusion created what Schauberger called ‘diamagnetic’ or higher quality substances which had levitational tendencies that were the principal feature of the machines he designed at the beginning of the war. The first, built by a Berlin company in 1940, disappointed him because of the poor workmanship. So he moved assembly closer to home, to a Viennese plant where, in an unscheduled test, his first flying saucer-shaped prototype broke away from its anchoring bolts and smashed a hole in the factory’s ceiling. The infuriated owner never forgave Schauberger and was uncooperative about testing a second model.

The German culture has a reputation for being open to new ideas. Indeed, a German industrialist who had heard about Schauberger’s strange inventions recommended him to Hitler in 1934. Viktor made a strong impression on the Fuhrer who, after the interview, requested all assistance be given to his research in fuelless energy production. The scientific establishment resented this upstart; indeed, the father of quantum physics, Max Planck, who had been present at the interview, when asked his opinion of Schauberger’s theories, retorted: ‘Science has nothing to do with Nature.’

Professor Ernst Heinkel, who developed the innovative aircraft that bore his name, also heard about Schauberger’s revolutionary power source, and stealing his confidential patent application, attempted in 1938 to incorporate it into his new jet aircraft, the under-performing HE 280. Heinkel persuaded the patents office to restrict Schauberger’s technology to water purification projects, so that he would be free to develop Schauberger’s innovations in his aircraft research. However, it dawned on him that the conventional aircraft frame was totally inappropriate for Schauberger’s suction engine.

Callum Coats

LIVING ENERGIES

According to Kenneth S. Davis and John Arthur Day, pure water is actually a mixture of 18 different molecular compounds and 15 different kinds of ions, making a total of 33 different substances.

In its pure form, being a compound of the two gases hydrogen and oxygen, water could technically be described as an oxide of hydrogen. Water is no self-contained, isolated substance, however, for it possesses other characteristics according to the medium or the organism in which it resides and moves, As a molecule, water has an extraordinary capacity to combine with more elements and compounds than any other molecule and is sometimes described as the universal solvent, As such it is able to provide the basis for an intimate intermixture of substances which Victor referred to as an ’emulsion’. The more complex the make-up of constituents dissolved or suspended in water, the more complex the emulsion and the broader the spectrum of its properties.

During their period together, and because of Forchheimer’s sincere interest, Viktor was always trying to find practical examples to teach him about the substance of water, its intrinsic nature and the peculiar phenomena under which the energies in water evolve. One day he arranged a demonstration for Forchheimer and, taking him up to a certain part of the forest, they came upon a fastflowing mountain stream which Viktor knew to contain trout. Right in the middle of this rushing cold water at the point where the flow was fastest, Schauberger pointed to the motionless stance of a so-called ‘stationary trout’. The trout was standing totally still or very nearly so, apparently managing to maintain its station effortlessly with just an occasional flick of its fins. Just holding a stick over it, or even the shadow of the stick, was enough to make the trout dart upstream. The direction of escape was never downstream, but it always accelerated upstream. Very odd, because one would normally consider movement downstream to be the fastest avenue of escape, since movement would be with the current. But not so, the movement was always upstream against the current. Once things had settled down and danger had passed, the trout would return to its former station. Viktor asked Forchheimer to explain why the trout fled upstream instead of downstream and how it was able to do this. Unable to answer, Viktor then responded mischievously, “Well, Professor, it is because it never had any academic training! Were you in this gushing stream, you would be swept away!” The process by which the trout stays motionless in flowing water is as follows: The trout always seeks out that part of the waterbody, that part of the current flow where the water is densest and coldest, and the longitudinal vortex most intense. Here a factor discovered by Viktor Schauberger plays a very important role, namely that the forward velocity of every particle of water is associated with a specific temperature. If it exceeds this critical velocity then turbulence results. Because of its bodily form, as each filament of water passes around the trout it accelerates and in doing so exceeds the above critical velocity relative to specific temperature. In other words, due to being deflected by the mass of the trout’s body and depending on its proximity to the same, in varying degrees, each water-filament is caused to move too fast. In consequence a series of vortices are created along the trout’s flanks which have a component of motion in a direction opposite to the current. The combined action of these counter movements in direct contact with the hindparts of the trout’s body provides the counterthrust against the downward flow of water. A zone of negative pressure or negative thrust is created within the length of the trout’s body. This negative pressure couteracts the positive pressure of the water flow and the trout rests within the zone of neutral pressure its body has created. If the trout wants to accelerate upstream, it starts to work its gills. The flapping of the gills intensifies the vortices along its flanks, which makes the ensuing upstream thrust greater than the downward pressure. The faster it flaps its gills, the faster it moves against the current, and when its gills are going at ‘full bore’, so to speak, it moves upstream like a streak of lightning. The increased expulsion of oxygen-deficient, CO2-rich and therefore carbone-rich water from the faster-functioning gills also has an energising effect. The free dissolved oxygen in the stream water is almost instaneously absorbed by the expelled oxygen-hungry carbones causing the expansion of the water adjacent to the trout’s body so that, in consort with the vortical effects and the levitational energies, the trout is squeezed forwards like a bar of slippery soap.

Considering the trout’s behaviour, it is known there are some days when the fish are ‘biting’, as as anglers say. On other days, they seem to ignore the hook altogether. The reason for this is because the water temperature is perfect, the food supply is perfect and the trout just likes to sit there and wait for all its food to float directly into its jaws. All that is necessary to alter this serene situation is a very slight change in external temperature, which also affects the temperature of the water. The water then begins to become more turbulent. As a result of the increased turbulence, the trout’s food, which normally flows down the cold central axis of the current directly into the trout’s mouth, is diverted from its normal path and migrates towards the sides of the stream or river. The trout becomes agitated and casts about, hunting for its food, no doubt grumbling to itself, ‘Where is my food? It’s disgraceful! I actually have to work to get it!’ Finally, in desperation, it jumps about, recklessly biting at anything which in any way resembles its food, because it has by this time become extremely hungry and careless, falling easy prey to the angler’s hook. So before a thunderstorm or when the weather suddenly becomes warm, the fish are more likely to bite than when the weather is fairly even. Fish also tend to rise to bait in the evening because, by the end of the day, the water has warmed to a certain degree and the flow has thus become slightly more turbulent, partially disrupting the normal food supply.

One of the reasons why young, same-age plantations of pine trees disturb the eye is because their level of order in no way matches the much more complex order to be found in natural forest. All their branches are at the same height, producing a disturbing, buzzing horizontality wholly absent in mixed forests. The self-evident, thriving sustainability of old-growth forests which existed on this planet before the advent of humankind, this natural complexity, which represents the very highest state of order, has been completely disregarded. The life-contributing undergrowth in managed forests is cleared on the assumption that more water and more nutrients will be made available to the commercial crop of trees. instead of the natural synergetic cooperation Between different species, divisive competition is introduced, pitting one plant form against the other. In a monoculture situation, all the trees strive for the same nutrients and frequencies of light to survive. Here, truly, we are confronted by the survival of the fittest, because the amount and quality of the nutrients specific to a particular species are limited. There is only a certain amount of each element and chemical compound available and all the trees whose lives are wholly dependent on them must fight to get it. The energies change, the pulsation and harmonious interaction are disrupted, disease, discord and dissension prevail, extending their insidious and pernicious effects to all other creatures. Embedded in systems of order of much lower complexity, more highly ordered systems lose their stability and even become extinct.

While in Bulgaria to construct a logflume in the 1930s, Viktor Schauberger was also asked by King Boris to investigate why soil productivity and soil moisture, particularly in the northern parts of the country, had begun to decline since the introduction of modern mechanised farming methods. Touring the country to examine the problem in more detail, he found that in the north the fields were ploughed with tractor-drawn steel ploughs, whereas in the poorer south, populated largely by communities of Turkish origin, the fields were still tilled with wooden ploughs pulled in the main by teams of women. Here, however, in stark contrast with the north, the fields were still extremely fertile and produced abundantly healthy crops. From his study of water as a carrier of nutrients and aware of the generally detrimental effect of steel or iron on the quality of water, Viktor attributed the northern drop in soil fertility to the use of faster moving steel ploughs. Using this as the starting point, Viktor began his postwar agricultural research in collaboration with Franz Rosenberger, an engineer, and began a series of experiments designed to increase soil fertility. But before going further, as with temperature, here we have to differentiate between two types of electromagnetism.

Type A: Comprises bio-magnetism and bioelectricity, the former more commonly referred to as diamagnetism. It is the form of electro-magnetism that energises and animates all living organisms. Diamagnetic elements are copper, bismuth and hydrogen.

Type B: Comprises ferro-magnetism, usually just called magnetism, and electricity, which here we shall refer to as ferro-electricity to give both terms a common root. This type of electromagnetism is the one commonly in use in our technical world in electric motors and dynamos for the generation of electricity. Ferromagnetic elements are iron, cobalt and nickel. In Viktor’s view the use of steel ploughs had many detrimental effects on the soil. As the steel ploughshares are drawn rapidly through the soil, minute ferro-electric and ferro-magnetic currents are generated in the interaction of hard steel against soil which decompose the nutrient-laden water molecules in the ground in a manner analogous to electrolysis, thereby discharging the soil’s potential and reducing the surface-tension of the water molecule. This not only destroys the soil’s subtler energies, but converts the nutritive elements or removes them from the mature water molecule.

In addition, small particles of steel are abraded from the shear-surfaces of the ploughshare, covering the ground with a thin film of rust. As we saw mentioned in the chapter on water supply with steel pipes, this provides an ideal breeding ground for the propagation of pathogenic bacteria, harmful to both soil and crops. This extra deposition of iron also increases the overall iron content of the ground and it is a known fact that soils high in iron are less water-retentive than soils where iron is not present, whereas soils high in copper have the capacity to retain greater quantities of water. Furthermore, as they move, the ploughshares produce considerable warming friction and soil-crushing pressure-waves in the ground, due to the relatively steep angle of the share. This destroys the delicate soil capillaries responsible for the delivery of nutrients and water to the surface as well as some of the micro-organisms that process them, thereby cutting off the normal supply from below and, in consequence, soil fertility drops markedly.

This boost to soil fertility was decisively confirmed in field trials carried out in the vicinity of Salzburg in 1948 and 1949. Here fields were ploughed in strips, using steel and copper-plated ploughs alternately. The difference between the two types of plough and their effect became quite apparent. Where the copper-plated plough had been used, i.e. where there were no rust residues and where the water content and other energies of the soil had been increased, the corn stood about 6-8 inches higher with a much fuller head. Some yields in the strips ploughed with copper-plated implements increased by up to 40% in comparison with the control strips where conventional steel ploughs were used. This remarkable increase could only be attributed to the use of copper in lieu of steel, because all other factors of soil chemistry, orientation, furrow width, etc., were identical.

The Water Puzzle and the Hexagonal Key Scientific Evidence for the Existence of Hexagonal Water and its Positive Influence on Health! by: Dr. Mu Shik Jhon

The paper in this book contains more water than you can imagine. Without it, you would not be able to turn the pages without shattering them. Moisture in the air helps In nature, water movement is an indicator of energy and purity. Turbulent water contains considerable oxygen and minerals and it is highly energized. you to breathe and keeps the membranes of your nose and throat from drying out. There is no other material that is so close to us, yet since water exists everywhere, we tend to forget its value.

The Water Dance

In the world of water, there is no place for the loner – single molecules do not last long in a fast-paced dance where small groupings predominate. The single H2O molecule is a rare occurrence and is quickly snapped up by new partners that change every 100 billionths of a second. Water molecules join hands to form small groups, which gather and separate so quickly that visual confirmation has thus far been impossible. Computer simulation and X-ray diffraction have been the best methods for verifying the nature of this water dance. Water molecules find stability by joining hands in groups of varying sizes – the most natural and stable of which are groupings of 5 and 6 (pentagonal and hexagonal rings). The dance continues tirelessly – partners meeting and separating over and over again.

Water molecules do not exist alone in the liquid state and even water molecules that are formed into groupings (predominated by pentagonal and hexagonal rings) are joined together into larger groups – via hydrogen bonding. In other words, water is an interconnected, mass of predominantly five and six-membered units, forming a unique lattice that gives water many of its unusual qualities.

The Puzzle of Molecular Weight

In 1964, in conjunction with the world famous scientist, Dr. Henry Eyring (1901- 1982), we presented a paper, titled, “The Significant Structure Theory of Water.” In this paper, we proposed that the key to the unusual characteristics of water was found in its structure. Accordingly, the molecular weight of water – (H2O)2 – generally accepted to be 18, ought to be calculated based on a combination of pentagonal and hexagonal groups which predominate in bulk water. In other words, water is comprised of different percentages of (H20)5 (molecular weight, 90) and (H20)6 (molecular weight, 108), depending on temperature. Using these revised molecular weights and an understanding of water structure, the unusual characteristics of water can be mathematically explained.

Specific Heat

The large capacity of water to store energy is referred to as specific heat. As we have discussed, liquid water is a mass of interconnected groups of molecules whose structure changes with temperature. When we consider the specific structuring of water and increase the molecular weight in formulas which calculate specific heat, we can account for water’s large specific heat value. The calculation of water’s specific heat increases exponentially towards the direction of super-cooling at -40° C., where water is 100% hexagonally-structured. Notice the difference in heat capacity between ice (26% hexagonally structured) and super-cooling water (approaching 100% hexagonally-structured) at the same temperatures. Perhaps you have already figured out that the specific heat of Hexagonal Water is higher than that of pentagonal water. What this means is that Hexagonal Water has a greater capacity to perform work – to expel wastes, to absorb temperature changes and to protect against various other energetic influences. This has significant implications as we will see.

After all these years, the pieces of the water puzzle are coming together and what was once only a theory is being confirmed via a variety of methodologies, including NMR, X-ray diffraction, computer simulation, spectroscopy and other methods. Water has a specific structure which varies with environmental conditions. The fact that the study of Hexagonal Water is now an established field of science, is evidence of the theory’s growing acceptance.

In our study of the hydration of DNA, we have discovered that there are 36 water molecules bound together in the first hydration layer surrounding B-DNA. (Figure 19 – top) On the other hand, only 25 water molecules are found in this same hydration layer surrounding Z-DNA. (Figure 19 – bottom). This supports another finding – that the water surrounding normal DNA is highly structured, and much less mobile than the water around abnormal DNA. This tightly-held and highly structured water which surrounds normal DNA acts to stabilize the helical structure of the DNA. It forms a layer of protection from all sorts of outside influences which could cause malfunction or distortion.

According to the molecular water environment theory, one of the ways that Vitamin C enhances the immune system is by affecting the structure of the water at the cellular level. Like Calcium and other structure-making ions, Vitamin C increases the amount of Hexagonal Water. In other words, because Vitamin C is a structure-making substance, it has an indirect effect on numerous cellular functions, including immune function. Computer simulation research has been conducted to test Vitamin C’s influence on molecular water structure. Results showed that at 25° C. (77° F.) for every 1 pentagonal structure, there was .553 hexagonal structures in pure water. However, after the addition of Vitamin C (222:1), hexagonal structures increased to .606 for every 1 pentagonal structure. This is significant evidence that Vitamin C can indirectly enhance immune function by altering the structure of the water at the cellular level.

Biological Organisms Prefer Hexagonal Water

During the last 10 years, (the period of time when the role of structured water has been the most seriously investigated) it has been determined that human beings and other biological organisms prefer Hexagonal Water – that this specific structure both directly and indirectly supports biological functions. Several studies have been conducted, using melted snow, since it has the highest concentration of natural Hexagonal Water known. In one test, melted snow water was used to sprout wheat. Results showed that snow water was significantly more efficient at activating the enzymes released during sprouting. The dehydrogenase enzymes which are involved in the proton-motive force that drives the production of ATP (energy) were highly activated by melted snow water and the proton pumping mechanism was accelerated. It is well known that proton transfer is accelerated in ice due to its structure. This is similar to the ease with which a baton can be handed off during a relay race if the runners are in close proximity during the transfer. Tightly held water molecules in ice and other structured solutions make proton transfers easy compared with less structured environments. The above research concluded that the water from melted snow, encouraged proton pumping, which in turn activated the dehydrogenase enzymes for quicker sprouting. (See Table 7) Comparatively, Dioxane (a structure-breaking substance) disrupts the structure of water located near these enzymes causing a reduction in proton movement and a subsequent reduction in enzyme activity.

To make Hexagonal Water, the original water is better when it contains structuremaking ions such as Calcium. Tap water with chlorine, fluoride and other chemicals does not satisfy the criteria for a good original water. Additionally, powerful energetic forces are required to make Hexagonal Water at room temperature. Both electric and magnetic fields are able to re-align the water molecules and overcome the need for freezing temperatures in the creation of Hexagonal Water. With this technology, Hexagonal Water can be made available for use in the medical field – for health maintenance and the treatment of disease. Magnetically processed water can be made available to the general public for daily consumption. It has been determined to be quite stable, with the ability to maintain its structure for extended periods of time.

Suomalaisen hanaveden laatu

2 tutkielmaa:

TALOUSVEDEN KANSSA KOSKETUKSISSA OLEVAT VERKOSTOMATERIAALIT SUOMESSA

– Perinteisesti on ajateltu, että hyvälaatuisen ja turvallisen talousveden takaamiseksi riittää, kun talousvesi käsitellään huolellisesti vesilaitoksella. Todellisuudessa talousveden laatu voi muuttua huomattavasti jakeluverkostossa ja kiinteistöjen putkistoissa. Verkostoissa on useita erilaisia materiaaleja, jotka ovat kosketuksissa talousveden kanssa. Materiaalit ja talousvesi ovat monimutkaisessa vuorovaikutuksessa keskenään, minkä seurauksena putkistossa voi kasvaa terveydelle haitallisia mikrobeja tai materiaalit voivat syöpyä. Veden ja materiaalien välisen vuorovaikutuksen arviointi on haastavaa, koska jokainen jakeluverkosto on yksilöllinen, veden laatu erilainen ja verkosto sisältää useita eri-ikäisiä materiaaleja erilaisia määriä.

– Selvityksen avulla saatiin tietoa verkostomateriaalien koostumuksista, ominaisuuksista, valmistuksesta ja käytöstä nyt ja ennen. Selvitys osoittaa, että suomalaisissa kiinteistö- ja jakeluverkostoissa on käytössä ja asennetaan paljon erilaisia materiaaleja. Tietoa käytetyistä materiaaleista tulisi kuitenkin lisätä ja tarkentaa. Myös tieto materiaalien ja veden välisistä vuorovaikutusilmiöistä olosuhteissamme on puutteellista. Käytetyt materiaalit ovat osana verkostoja vuosikymmeniä, joten myös materiaalien pitkäaikaiskäyttäytymistä verkostoissa tulisi selvittää.

– Kaikilla pinnoilla kuten ihmisen iholla, ruoansulatuskanavassa, kasvien lehdillä ja talousvesiverkostojen putkistoissa kasvaa mikrobeja nk. biofilmeissä. Vaikka talousvesi puhdistetaan ja desinfioidaan vedenkäsittelylaitoksella, on verkostossa aina mikrobeja, jotka muodostavat nopeasti biofilmin kaikille talousveden kanssa kosketuksissa oleville materiaaleille. Biofilmejä ei välttämättä havaitse paljaalla silmällä, sillä niiden paksuus vaihtelee muutamasta mikrometristä millimetreihin. Rautaputkissa biofilmi voi olla hyvinkin silmin havaittava, sillä se on osa putken korroosiotuotteita. Vuosien kuluessa saostumat voivat kasvaa useiden senttien paksuisiksi. Biofilmit sisältävät vettä, mikrobeja kuten bakteereja, sieniä ja alkueläimiä, ja mikrobien solusta ulos erittämiä polysakkarideja, jotka toimivat biofilmien ”liimana”. Biofilmien rakenne on kolmiulotteinen ja siinä on kanavia mm. ravinteiden kulkeutumiseen. Mikrobitoiminnan seurauksena biofilmeissä on sekä hapellisia että hapettomia kohtia. Talousvesiverkostojen biofilmien bakteerimäärien on havaittu saavuttavan maksimitason kolmen viikon ja neljän kuukauden välillä käyttöönotosta.

– Materiaalista liukenevat aineet voivat suoraan muuttaa veden kemiallista, teknistä tai terveydellistä laatua. Mikrobien toiminta biofilmeissä ja korroosio voivat heikentää veden laatua usealla eri tavalla sekä lyhentää laitteiden käyttöikää. Liukenevat aineet voivat puolestaan vaikuttaa mikrobien kasvuun ja toisaalta myös reagoida desinfektioaineiden kanssa heikentäen veden esteettistä laatua. Lämpötiloilla on suuri merkitys korroosionopeuteen ja mikrobien toimintaan verkostossa. Lämpötilojen on todettu vaihtelevan voimakkaasti Suomen pintavesissä, mutta pohjavesissä lämpötila pysyy vakaana vuodenajasta riippumatta. Verkostoon syötettävän veden lämpötila vaihtelee enemmän pintavesilaitoksissa kuin pohjavesi- ja tekopohjavesilaitoksissa. Kiinteistöissä lämpötila voi nousta turhan korkeaksi puutteellisen eristyksen vuoksi ja jakeluverkostoissa ongelmia voi aiheuttaa esim. kaukolämpöjohdon läheisyys.

– Selvityksen perusteella keskisuurissa ja suurissa vesilaitoksissa Suomessa vedenjakeluverkostojen putkimateriaalien osuudet (%) ovat: kova polyeteeni 28,6; pallografiittirauta 22,5; polyvinyylikloridi 17,2; harmaa valurauta 10,4; muovit (tyyppi ei tiedossa) 9,6; pehmeä polyeteeni 3,2; asbestisementti 2,8; muut (käytännössä suurin osa terästä) 2,8; keskikova polyeteeni 2,5; ruostumaton/haponkestävä teräs 0,2. Muovien kokonaisosuus on 61 %, valuraudan 33 % ja muiden materiaalien 6 %. Suuret ja keskisuuret vesilaitokset käyttävät useampaa eri putkimateriaalia kuin pienet laitokset. Kiinteistöissä käytössä olevat päämateriaalit ovat kupari, messinki, ruostumaton teräs, sinkitty teräs sekä polyeteenit. Nykyisin asennettavat putkimateriaalit ovat lähinnä kupari ja polyeteenit. Verkostomateriaalien pinnoitteina Suomessa on käytössä mm. sementtilaastia, bitumia, emalia, epoksimuoveja, kumeja, polyestereitä ja polytetrafluorietyleeniä.

– Metalleilla on kolmiulotteinen hilarakenne, joka käytännössä sisältää aina erilaisia hilavirheitä ja epäpuhtausatomeja. Myös metallien muokkaus ja lämpökäsittelyt muuttavat pintaa heterogeeniseksi, jolloin pinnan taipumus korroosioon eri kohdissa vaihtelee. Tavallisissa käyttöympäristöissä metallien korroosio on luonteeltaan sähkökemiallista. Sähkökemiallisen korroosion edellytyksenä on elektrolyytti eli sähköä johtava liuos. Tavallisin elektrolyytti on vesi, joka sisältää erilaisia ioneja ja liuenneita kaasuja. Metallien korroosio aiheutuu korroosioparista, joka syntyy joko saman metallipinnan potentiaaliltaan erilaisissa kohdissa tai kahden eri metallin välillä. Korroosioparin jalommasta osapuolesta tulee katodi ja epäjalommasta tulee syöpyvä osapuoli, anodi. Anodireaktiossa metalli hapettuu, jolloin metalli liukenee veteen positiivisina ioneina. Liuenneet metalli-ionit reagoivat veden sisältämien kaasujen ja yhdisteiden kanssa ja muodostavat reaktiotuotteina oksideja, hydroksideja tai reagoivista aineista riippuen muita yhdisteitä tai niiden yhdistelmiä. Katodireaktio on aina pelkistysreaktio, jossa elektronit kulutetaan. Vapautuneet elektronit reagoivat useimmiten hapen kanssa. Korroosion jatkuminen edellyttää anodi- ja katodikohtien muodostumisen lisäksi siis elektrolyyttiä, joka kuljettaa virtaa anodin ja katodin välillä.

– Asbestisementtiputkien ongelmaksi muodostui asennuksen ja valmistuksen työhygienia sekä osaltaan myös maine. Asbestia kuitenkin irtoaa putkista erittäin vähäisiä määriä ja hiukkasten tulisi päätyä ihmisten keuhkoihin, jotta voisi aiheutua terveydellisiä ongelmia. WHO (World Health Organization 2002) toteaa, että syytä ohjeiston tai raja-arvojen luomiseksi asbestille talousveden yhteydessä ei ole. Asbestin käyttö Suomessa rakennusmateriaaleissa lopetettiin 1988. Nykyään asbestin käyttö on kiellettyä ja sen käsittely rajoittuu lähinnä korjausrakentamiseen ja kiinteistöalan töihin (Työsuojelupiirit 2006). Asbestin valmistus, maahantuonti, myyminen ja käyttäminen on ollut kiellettyä vuodesta 1992, mutta voimassa oleva säädös on vuodelta 2004 (Valtioneuvosto 2004).

– Kupariputkien liittämisessä käytetyistä pehmeäjuotteista voi liueta tinaa, lyijyä tai antimonia.

– Puhdas alumiini reagoi ilman ja veden hapen kanssa ja pintaan muodostuu alumiinioksidikerros. Kiinteistöverkostoissa alumiinia käytetään hanojen ja pumppujen osissa

– Suomalaisissa vedenjakeluverkostoissa ja kiinteistöjen vesijohtoverkostoissa on käytössä ja niihin asennetaan monia eri materiaaleja, jotka ovat kosketuksessa talousveden kanssa. Päämateriaalit jakeluverkostojen putkissa ovat kova polyeteeni, pallografiittirauta, polyvinyylikloridi ja harmaa valurauta. Harmaa valurauta -putkia ei enää asenneta. Kiinteistöjen putkimateriaaleina käytetään kuparia, sinkittyä terästä, ristisilloitettua polyeteeniä ja monikerrosmuoviputkia, joissa sisä- eli virtausputkena on polyeteeni. Tällä hetkellä eniten asennettavat putkimateriaalit ovat kupari ja polyeteenit. Materiaalivaihtelu on suurin pinnoitteissa ja tiivisteissä. Suurin osa verkostoihin aiemmin käyttöönotetuista materiaaleista on edelleen käytössä jossain tuotteessa ja suurinta osaa myös edelleen asennetaan.

Jakeluverkostojen uudisrakentamisessa ja saneerauksessa yli 90 % asennettavista putkista on muovia. Vesistöihin asennettavista putkista lähes kaikki ovat muovia. Tällä hetkellä käytännössä kaikki asennettavat pallografiitti- ja teräsputket ovat sementtilaastilla pinnoitettuja ja useita vanhoja metallisia putkilinjoja on jälkikäteen päällystetty sementtilaastilla. Sementtilaasti onkin tosiasiassa pinta-alaltaan muovin jälkeen merkittävin veden kanssa kosketuksissa oleva materiaali jakeluverkostoissa. Vesilaitoksille tehdyn materiaalikyselyn perusteella voidaan todeta, että jakeluverkostoissa käytetyissä putkimateriaaleissa on eroja laitoksen koon mukaan. Myös maantieteellisesti vierekkäisten verkostojen materiaalit voivat poiketa materiaaleiltaan merkittävästi toisistaan.

Kiinteistöverkostojen materiaaleista ei ole olemassa vastaavaa tilastotietoa. Toisaalta eniten käytettyjä materiaalilaatuja on vähemmän kuin jakeluverkostoissa. Tiedoille käytetyistä materiaaleista olisi kuitenkin merkittävä tarve arvioitaessa veden ja materiaalien vuorovaikutusta kiinteistöverkostojen sisällä. Yksittäiset materiaalit eroavat kaikki merkittävästi toisistaan, mutta myös materiaaliryhmien välillä on joitakin yleisiä eroja. Metalleille on tyypillistä, että niiden koostumus ja rakenne tunnetaan tarkasti. Metalleista voi liueta aineita suoraan ja biofilmien toiminnan kautta veteen, mutta liukenevien aineiden koostumus tunnetaan ja liukenevia aineita on rajallisesti. Eräs metallien perusominaisuus on niiden tiiviys eli kyky suojata vettä ympäristössä olevilta aineilta. Muovien valmistustavoista ja halutuista ominaisuuksista johtuen valmistuksessa käytetään peruspolymeerin lisäksi useita lisäaineita. Käytettyjä lisäaineita tai niiden koostumuksia ja vaikutuksia ei kaikilta osin tunneta. Muovien ”valmistusreseptit” ovat vaihdelleet eri aikoina. Muovilaadut poikkeavat ominaisuuksiltaan merkittävästi toisistaan, ja niitä on otettu käyttöön eri aikoina.

Muovien perusominaisuus on aineiden läpäisevyys, jolloin veteen voi siirtyä aineita muovin läpi. Muovien permeabiliteetti kuitenkin vaihtelee muovityypin mukaan ja osassa monikerrosmuoviputkista käytetyt alumiinikalvot estävät aineiden siirtymisen putken sisälle. Materiaalien ja veden välistä vuorovaikutusta tapahtuu sekä vedenjakelu- että kiinteistöverkostoissa. Materiaaleihin vaikuttavat samat kemialliset, biologiset ja fysikaaliset muuttujat molemmissa verkostoissa, mutta muuttujien keskinäiset suhteet voivat olla täysin erilaiset. Materiaalin laadusta riippuu, miten aineiden liukeneminen, korroosio ja biofilmien toiminta vaikuttaa koko ajan veden laatuun ja toisaalta veden laatu materiaaleihin.

Vesilaitoksen jakaman veden laatu vaikuttaa materiaaleihin kiinteistöissä ja vastaavasti kiinteistön verkostot vaikuttavat veden laatuun. Oma lukunsa ovat lämpimän veden linjat, joissa olosuhteet usein kiihdyttävät muutoksia. Lämmintä vettä ei tällä hetkellä Suomessa lueta talousvedeksi. Talousveden laadun tulee olla ihmisten terveyden kannalta haitatonta ja Suomessa vesi onkin useimmiten hygieenisesti korkealaatuista. Tulevan EAS-tuotehyväksyntäjärjestelmän tavoitteena on terveydellisten ja myös esteettisten näkökohtien parempi huomioiminen tuotehyväksyntäprosessissa. Aineilla, jotka joutuvat veteen materiaalin liukenemisen seurauksena, voi olla vaikutusta ihmisten terveyteen. Kuitenkaan metallisten materiaalien paikalliskorroosiolla ei ole terveydellisiä vaikutuksia.

Mikrobien kasvu biofilmeissä lisää veden terveydellisiä riskejä ja mikrobitoiminta voi vaikuttaa merkittävästi materiaaleista liukenevien aineiden kemiaan. Osa käytetyistä materiaaleista, kuten tiivisteet, muodostavat pinta-alaltaan vain pienen osan verkostojen pinta-alasta, joten niiden todennäköinen vaikutus veden laatuun on myös pieni. Toisaalta joillain pienen pinta-alan materiaaleilla voi olla suuri reaktiivisuus, minkä vuoksi vaikutus veden laatuun voi olla huomattavasti suurempi kuin mitä pinta-alan perusteella voisi olettaa. Lisäksi ratkaisevaa on niiden kyky estää aineiden kulkeutuminen ympäristöstä veteen. Putkista voi hitaastikin irrota merkittäviä määriä aineita, koska niiden pinta-alan osuus on suurin. Pinta-alan huomioiminen vaikuttaa materiaalin riskinarviointiin.

Usein liukenevien aineiden määrä on suurimmillaan uuden tuotteen käytön alussa, ja liukeneminen pienenee ja tasaantuu merkittävästi muutamien kuukausien aikana. Kokonaan liukeneminen ei yleensä lopu. Esimerkiksi hanojen materiaaleilla voi olla suurempi merkitys kuin ajatellaan, sillä niissäkin vesi seisoo pitkään, kuuma ja kylmä vesi sekaisin. Veden käyttäjän tulisikin juoksuttaa vettä aina ennen veden käyttöä. Tutkimuksella on keskeinen rooli materiaalien ja veden välisten vuorovaikutusten ja niihin vaikuttavien ilmiöiden kuten korroosion, liukenemisen ja mikrobitoiminnan selvittämisessä. Voidaan sanoa, että korroosion ja aineiden liukenemisen perusmekanismeista tiedetään jo yleisellä tasolla monia asioita, mutta kokonaisuuden kannalta ilmiöiden lisätutkimusta tarvitaan vielä paljon. Etenkin olosuhteiden muutoksien vaikutuksista ja biofilmien mikrobien käyttäytymisestä vesijohtoverkostoissa on rajallisesti tietoa.

Lukuisia biofilmitutkimuksia on tehty laboratorio-olosuhteissa, mutta ongelmana on poikkeaminen täyden mittakaavan verkostojen olosuhteista. Tutkimukset kestävät yleensä muutamista päivistä muutamiin viikkoihin, vaikka merkittäviä muutoksia mikrobiyhteisöjen rakenteessa tiedetään tapahtuvan pidemmän ajan kuluessa. Lisäksi usein tutkitaan yksittäisiä mikrobeja yhteisöjen sijaan. Vielä ei tarkalleen ottaen tiedetä, mitä mikrobeja verkostoissa kaikkiaan on ja missä olosuhteissa tai kuinka ne lopulta vaikuttavat. Minkään materiaalin ja mikrobien vuorovaikutuksesta ei ole vielä riittävästi tietoa. Selvityksessä on jouduttu viittaamaan mikrobitoiminnan osalta moneen otteeseen suhteellisen vanhoihin tai samoihin tutkimuksiin tiedon puutteen vuoksi.

Tutkimusten tuloksia tulkittaessa on myös huomioitava, että joidenkin materiaaliryhmien tuotteiden koostumukset poikkeavat merkittävästi valmistajakohtaisesti ja tulosten soveltaminen kaikkiin tuotteisiin ei ole suoraviivaista, kun taas esim. metalleilla saatuja tuloksia voi soveltaa kaikkiin kyseisestä metallista valmistettuihin pinnoittamattomiin tuotteisiin. Vesilaitoskyselyn vastauksien ja tehtyjen lisähaastattelujen perusteella voidaan todeta, että vesilaitosten käyttämät verkostotietojen tilastointi- ja kirjauskäytännöt eroavat merkittävästi toisistaan. Tässä käytännöillä tarkoitetaan tietojen keräämistä ja tallentamista putkimateriaalien asennuspituuksista, uusista ja poistetuista materiaaleista sekä myös erittelyjä saneeraus- ja uudisrakentamisesta.

Suurimmilla laitoksilla on käytössä verkostotietojärjestelmiä, mutta tilastointikäytännöissä on keskinäisiä eroja, jotka pieniltä usein puuttuvat kokonaan. Tilastointia selittää järjestelmien pääkäyttökohde eli laitoksen sisäinen tarve. Näillä tiedoilla olisi kuitenkin käyttöä myös tutkimuksessa sekä laitosten niin halutessa – keskinäisessä vertailussa. Joillakin laitoksilla vanhemmat tiedot ovat puutteellisia tai puuttuvat kokonaan. Osaltaan tiedon puute selittänee myös pienten laitosten vähäistä osallistumista kyselyyn. Suomessa jakeluverkostojen talousvesiputkien materiaalit luokitellaan yleisesti muoviksi, teräkseksi ja valuraudaksi. Virallisia materiaalitietoja kerätään vesilaitoksilta näillä termeillä, mutta ongelmana on materiaalien koostumusten ja vuorovaikutusten erilaisuus. Esimerkiksi eri muovit ja etenkin PVC suhteessa polyeteeneihin poikkeavat huomattavasti fysikaalisilta ja kemiallisilta ominaisuuksiltaan, mutta myös asennustekniikaltaan ja vaikutukseltaan mm. mikrobien kasvuun. Samoin ongelmana on, että harmaa valurauta ja pallografiittirauta käsitetään monesti samaksi materiaaliksi, vaikka niidenkin ominaisuudet ovat kokonaisuus huomioiden merkittävästi erilaiset. Materiaalitilastoja kerättäessä on välttämätöntä huomioida myös käytetyt pinnoitteet. EAS-järjestelmän valmistelutyössä on todettu monelta osin suomalaisen kootun tiedon puutetta, mikä voi haitata edunvalvontaa EAS-työssä. Tämä materiaaliselvitys ja VesiInstituutin talousveden laatuselvitys (Keinänen-Toivola ym. 2007) ovat pohjana suomalaiselle EAS-työlle.

Ympäristöministeriölle nämä tutkimukset luovat pohjamateriaalia harkittaessa EAS-järjestelmän mukaisia säädöksiä Suomessa. EAS-järjestelmän valmisteluja standardisointityössä joudutaan hyväksymään ratkaisuja, joiden merkitys on etukäteen tunnettava suomalaisessa olosuhteissa. Myös vesihuoltolaitoksille näistä perustutkimuksista on hyötyä, koska niiden toiminnalle veden ja materiaalien vuorovaikutuksilla on merkityksensä. Tässä selvityksessä keskityttiin tarkastelemaan veden ja materiaalien välistä vuorovaikutusta terveysnäkökulmasta. Materiaalien turvallisuuden takaamiseksi tulisi huomioida myös tuotteiden vaurioiden ehkäisy ja mahdollisimman pitkä käyttöaika, joita tullaan tarkastelemaan alkavassa materiaaliselvityksen jatko-osassa. Veden korkeatasoinen terveydellinen ja tekninen laatu sekä verkostojen tekninen kunto ovat yhteisiä tavoitteita kaikille toimijoille niin materiaalien ja tuotteiden valmistajille ja maahantuojille kuin vesilaitoksille, asentajille ja kiinteistöjen omistajille.

– Johtopäätökset
Suomessa on käytössä paljon erilaisia materiaaleja kosketuksissa talousveden kanssa kiinteistö- ja jakeluverkostojen monissa eri tuotteissa. Eniten käytetyt materiaalit ja niiden ominaisuudet tunnetaan jossain määrin, mutta vähemmän käytetyistä materiaaleista on rajallisesti tietoa. Myös monen perusmateriaalin koostumus- ja ominaisuustiedot ovat vajaita. Eniten puutteita on tiiviste- ja pinnoitemateriaalien tiedoissa. Materiaaleista liukenevat aineet eivät ole Suomessa todennäköinen terveysriski nykyisin asennettavissa tuotteissa, mutta erikoistilanteissa ne voivat olla terveydellinen ongelma meilläkin. Materiaaleihin liittyvät riskit pohjautuvat todennäköisesti pääasiassa mikrobien toimintaan, jonka suhteen tiedon puute on suuri. Materiaalien ja veden laadun väliset vuorovaikutusilmiöt ovat monimutkaisia. Vuorovaikutusilmiöistä veden ja tietyn materiaalin välillä ei ole tarpeeksi tietoa, varsinkaan mikrobitoimintaan liittyen, mutta aineiden liukenemisesta materiaaleista ei myös ole riittävästi tietoa. Tuleva EAS-järjestelmä pyrkii takaamaan lainsäädännöllisesti tuotteiden soveltuvuuden tarkoitukseensa. Jotta tämä järjestelmä toimisi aukottomasti ja oikeudenmukaisesti on syytä lisätä tutkimuspanoksia perustietojen kartuttamiseksi.

Lähde: https://www.samk.fi/wp-content/uploads/2016/06/Kekkiym.2007nettiversio.pdf

TALOUSVEDEN KÄSITTELYKEMIKAALIT JA STANDARDOINTI

– pintavesilaitosten prosessiin kuuluu yleensä aina pH:n, kovuuden ja alkaliteetin säätö, saostus, suodatus ja desinfiointi.

–Projektin yhteydessä vesilaitoksille tehdyn kyselyn perusteella Suomessa käytettyjä kemikaaleja oli alle 30. Kemikaalien standardit tunnettiin vesilaitoksilla melko huonosti, sillä kysymykseen kemikaalien standardeista vastattiin suurimmaksi osaksi ”ei tietoa”. Kemikaaleista 22 % ilmoitettiin standardinmukaisiksi, mutta vain 12 % kohdalla tiedettiin oikea standardi sitä kysyttäessä.

Kemikaalivalmistajia tai -toimittajia, joiden kemikaaleja oli vesilaitoksilla käytössä, oli kyselyn perusteella yli 40. Suurin osa eniten käytetyistä kemikaaleista (kalkkituotteet, lipeä, natriumhypokloriitti, rauta(III)sulfaatti) oli suurten suomalaisten valmistajien tuotteita. Toisaalta kemikaalitoimittajat myyvät sekä kotimaisten että ulkomaisten valmistajien tuotteita, riippuen saatavuudesta ja markkinahinnasta, ja tällöin käytettyjen tuotteiden alkuperästä ei voitu olla aivan varmoja.

– Standardeihin sisältyvässä puhtausvaatimuksia käsittelevässä kappaleessa sanotaan, että raja-arvot on annettu [käsittelykemikaalissa] todennäköisimmin esiintyville epäpuhtauksille, ja mikäli tuotteessa on jotain muita epäpuhtauksia, asiasta on ilmoitettava käyttäjälle ja tarvittaessa viranomaisille. Standardit eivät kuitenkaan ohjeista määrittämään tuotteista muita epäpuhtauksia eikä standardeissa aseteta vaatimuksia raakavedelle, vaan käyttäjän tulisi ottaa huomioon raakaveden laatu, muut käytetyt kemikaalit, niiden epäpuhtaudet sekä tarvittava annostus arvioidessaan kemikaalin soveltuvuutta käyttötarkoitukseensa. Käyttäjälle [eli vesilaitoksille] tämä on käytännössä kuitenkin vaikeaa, ja näissä tilanteissa tarvittaisiinkin kansallista ohjeistusta.

– Kustannustehokkuuden korostuessa erilaisia vesikemikaalituotteitakin voi olla tarjolla edullisemmin Euroopan ulkopuolelta. Käyttäjien on selvitettävä soveltuvatko muulle teollisuudelle tarkoitetut kemikaalit talousveden käsittelyyn, sillä kemikaalien laaduissa voi olla merkittäviä eroja.

– Biosidi on yhtä tai useampaa tehoainetta sisältävä valmiste, ja tehoaine voi olla joko kemikaali tai pieneliö. Biosidilla tuhotaan ja tehdään haitattomaksi haitallisia eliöitä, estetään niiden vaikutusta tai rajoitetaan niiden esiintymistä silloin, kun haitallisten eliöiden vaikutusta ihmisiin, ihmisten toimintoihin, valmisteisiin tai ympäristöön halutaan rajoittaa. Juomaveden desinfiointiin käytettävät aineet, kuten kloori, klooridioksidi ja natriumhypokloriitti ovat biosideja. Biosidivalmisteet on luokiteltu 23 valmisteryhmään. Juomaveden desinfiointiaineet muodostavat oman ryhmänsä, joiden valvova viranomainen oli Valvira vuoden 2010 loppuun ja vuoden 2011 alusta alkaen Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes.

– Vedenkäsittelyssä käytettävistä kemikaaleista voi tulla talousveteen muitakin epäpuhtauksia kuin talousvesiasetuksessa mainitut. Vastuu kemikaalin puhtaudesta on sen valmistajalla, eivätkä vesilaitokset välttämättä saa tietoa tuotteen muista mahdollisista epäpuhtauksista.

Pienet vesilaitokset yleensä parhaasta päästä:

– Laitoksia, jotka ilmoittivat, ettei käytössä ole mitään kemikaaleja, oli 21 kpl. Nämä kaikki olivat pohjavesilaitoksia ja viisi niistä kuului pienimpään kokoluokkaan (< 10 m3 /päivä). Kuusi kuului kokoluokkaan 10-100 m3 /päivä ja yhdeksän kokoluokkaan 100-1000 m3 /päivä. Yksi ei ilmoittanut toimittamaansa vesimäärää. Näiden 20 laitosyksikön toimittama vesimäärä vastaa 0,5 % kaikkien kyselyyn vastanneiden vesimäärästä. Tässä on huomioitava, että osa laitoksista, joilla ei käytetä mitään kemikaaleja, saattoi jättää vastaamatta, vaikka sitä erikseen pyydettiin.

– Laitokset, jotka eivät säätäneet pH:ta ja alkaliteettia olivat pääasiassa alle 1000 m3 päivässä vettä toimittavia, mutta joukossa oli myös kaksi kokoluokkaan 1000-5000 m3 /päivä kuuluvaa laitosta. Kahdeksan laitosta sääti pH:ta kalkkituotteiden lisäksi ilmastamalla, seitsemän käytti lisäksi lipeää ja viisi soodaa. Alle 1000 m3 päivässä talousvettä toimittavat laitokset käyttivät dolomiittia, joka oli näiden laitosten ainoa pH:n ja alkaliteetin säätökemikaali Muutamat isommat lipeää käyttävät laitokset käyttivät lisäksi kalkkia.

Lähde: https://www.samk.fi/wp-content/uploads/2016/06/20110302raporttikansi.pdf

LÄHDEVEDEN LÖYTÄMISEEN:

https://loydalahde.com/lahteet

KOTIIN TILATTAVAT VESIANALYYSIT

https://www.aqva.fi/Vesianalyysit/ekauppa/gW6/

/  /

Supermarket Survival -kirjaa saa nyt muun muassa Lootuskaupasta ja Ruohonjuuresta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *