Supermarket Survival -kirjan jatkosivut

Supermarket Survival -kirja
Tilaa tästä

Tervetuloa SuSu-kirjan jatkosivuille! Jos et ole vielä tutustunut kirjaan, voit tilata sen tästä linkistä (ja löydät sen myös kirjakaupoista). Tässä saat syvempää tietoa tai ajankohtaisimmat suositukset kirjan aiheista. Kommenteissa voi myös esittää lisäkysymyksiä, niin tiedän paremmin mitä te haluatte tietää:

Juomat

Kauppalista (päivityksiä tai lisähuomioita kauppalistaan)

Kirjakerho (SuSu-sähköpostien vastaanottaminen)

Liha

Lisäravinteet (lyhyt opas ravintolisiin)

Maito

Mausteet

Mittaaminen (itsensä mittaamisen lyhyt oppimäärä, Biohakkereiden tapaan)

Paleo (mitä tarkoittaa paljon puhuttu “paleoruokavalio”?)

Rasvat

Reseptit (lisää helppoa ja nopeaa arkiruokaa. Pidän “resepteistä”, joiden tekemiseen menee aikaa vain muutamasta sekunnista muutamaan minuuttiin.)

Suola

Teet

Vihreät

Bonus-sivu: Paraneminen (myös Ollin MS-ohjeet)

 

Miksi #susukirja on olemassa? Syömisestä tuli vaikeaa sen jälkeen kun opimme viljelemään ja valmistamaan aina vaan halvempia ja tyhjempiä kaloreita. Tyhjien, halpojen ja helppojen kalorien aiheuttamia ongelmia, kuten ylipainoa, on pyritty ratkaisemaan monenlaisilla dieeteillä. Huonosti sulavan keinoruoan aiheuttamaa tulehdusta ja tulehduksesta seuraavia oireita on pyritty parantamaan tulehduskipulääkkeillä ja ties millä kemikaalicocktaileilla. Näissä kaikissa “ratkaisuissa” on ollut se ongelma, että ne ovat usein luoneet jopa enemmän ongelmia kuin ratkaisevat. Ne ovat tehneet elämästä entistä monimutkaisempaa, kunnes hintalappu kasvaa niin suureksi, että valtion täytyy tulla apuun maksamaan ihmisten lääkkeet ja muut “hoidot”. Mutta ei se valtion rahakaan ilmaiseksi tule, ja kaikki nämä huonoon terveyteen liittyvät “ratkaisut” maksavat Suomalaisille työssäkäyville ihmisille kymmeniä miljardeja vuodessa. Työssäkäyvää kansalaista kohden laskettuna tämä voi tarkoittaa – laskentatavasta riippuen – jopa kymmentätuhatta euroa vuodessa. Vain siksi, ettemme ymmärrä hyvinvoinnin perusteita.

Minä en käytä mitään niistä toisten maksamista palveluista, koska annan keholleni riittävät valmiudet hoitaa itseään. KELA olisi kyllä korvannut lääkitykset ja jopa ilmaiset taksit, mutta kiinnostumalla omasta hyvinvoinnista olen yksilönä vapaampi vähemmän riippuvainen isoista valtarakenteista tai kasvottomista instituutioista. Kiinnostumalla hyvinvoinnista ja itseni kehittämisestä olen jo suoraan säästänyt ainakin satoja tuhansia euroja yhteiskunnan rahaa ja lisäksi pystynyt opettamaan vähintään tuhansia muita tekemään samoin. Aluksi tein vuosikausia valtavasti töitä tullakseni oman hyvinvoinnin asiantuntijaksi. Tämä kirja on kirjoitettu, jotta sinun prosessistasi säästyy monta turhan työlästä vuotta.

SuSu-kirjassa ei vastustetakaan mielihaluja, vaan täytetään ne – aidosti ja ravitsevasti, syvästi ja kattavasti. Tämä johtaa syömisen vapautumiseen. Ei tarvitse jälkeenpäin paikkailla erilaisia ravinnevajeista ja elämän liiallisesta haastavuudesta johtuvia vaikeuksia keinotekoisilla ratkaisuilla Apteekista. Elämä on upeaa, kun ei tule lainkaan niitä ongelmia, joiden takia pitäisi käydä apteekissa hakemassa laastariratkaisuja. Ainoa apteekki, jossa käyn, on Ympyrätalon apteekki Hakaniemessä. Sieltä saa mm. aromaterapiaa, kuumakivihierontaa, vyöhyketerapiaa, kookosvettä, kombuchaa ja muuta ihanaa.

Tulevaisuudessa apteekeistakin saa hyvinvointia, eikä laastareita negatiivisilla sivuvaikutuksilla toisten maksamana.

 

Mielihaluille ja ruokahimoille on syynsä. Kieltäymyksen kautta halujen todelliset syyt eivät ehkä koskaan tule täytetyksi.

Tahdon korostaa: ”et tarvitse tätä kirjaa.”

Kehosi osaa jo syödä. Kunhan lakataan huijaamasta sitä keinotekoisilla makuaineilla, addiktiivisella valkosokerilla, keinoväreillä, uusteollisilla koostumuksenmuokkausaineilla ja muilla E-koodeilla.

Jos tämä kirja ei maistu, kannattaa ahmia jotain muuta. En ole vielä niin hyvä kokki, että osaisin kirjoittaa kaikille sopivaan tapaan, mutta ehkä sinä olet yksi niistä lukijoista, jotka todella rakastuvat tähän ”ateriaan”.

 

 

Helpompaa herkuttelua

Ravinnon laadun parantuessa vähenee tarve mitata milligrammoja tai laskea kaloreita. Parempi ruoka sammuttaa nälän nopeammin ja kokonaisvaltaisemmin, kuin ravinneköyhäksi käsitelty ja kehnosti kasvatettu. Olo on virkeämpi, energiaa enemmän ja kapasiteettia vapautuu muuhun tekemiseen.

Tämä kirja on sinua varten. Jaan tässä ne oivallukset ja kokemukset, jotka minua ovat eniten auttaneet ruokakaupassa, ja joista myös monet kollegat nykyään puhuvat. Jos tarvitset vielä lisää vastauksia kysymyksiin, minulla on nyt muutaman vuoden ajan ollut Facebook-ryhmä sitä varten:

https://www.facebook.com/groups/HifiEdition

Siellä on monia huippuja asiantuntijoita vastailemassa kysymyksiin, ja haku-toiminnolla voit löytää myös vanhoja keskusteluita sinua kiinnostavista aiheista. Toki myös tämän blogin sivujen ja artikkeleiden alla voi kysellä ja keskustella näistä aiheista.

 

Muutos on mahdollinen

Tässä on kuva minusta vuonna 2006:

Olen siinä 22-vuotias. Kuvassa ei näy kitaraa, mutta olen siinä soittamassa.
Tässä olen 10 vuotta myöhemmin samoissa puuhissa, vuonna 2016:

 

Tässä olen vuonna 2018, 35-vuotiaana:

En ole vanhentunut, vaan parantunut. Tässäkin 35-vuotiaana:

Eikä kyse ole siitä, että eläisin jotenkin täydellisesti. Kyse on siitä, etten enää elä keinotekoisilla huonosti sulavilla lihottavilla ja tulehdusta aiheuttavilla tyhjillä kaloreilla, ja siksi nautin ravinnosta vapaammin kuin koskaan. Ei minusta näissä uusimmissakaan kuvissa näe, että olisin yli 20-vuotias. Sama pätee vihdoin yhä useampiin. Ennen 35-vuotiaat näyttivät erilaisilta kuin parikymppiset, vähintäänkin vuosirenkaiden osalta. Nykyään yhä useampi pysyy läpi elämän suunnilleen samoissa teinivuosien mitoissa ja rasvaprosenteissa yrittämättäkin. Toisaalta samaan aikaan yhä useampi saa jo teini-iässä vanhusten tauteja, koska marketin energiajuomat, karkit ja muut keinoruoat ovat huonompia kuin koskaan.

Minulle vanheneminen on parantumista, oppimista, kokemuksia, elämyksiä, menestystä, uusia ystäviä ja itseni entistäkin parempaa tuntemista. Ei hidastumista ja hiipumista.

Hiljattain päädyin uusien ystävien kanssa McDonaldsiin. En syönyt mitään, koska nykyään harvoin tekee mieli mautonta uudelleenlämmitettyä lisäaineruokaa. Meidän oli tarkoitus jatkaa iltaa, mutta kaverit väsähtivät ruoan jälkeen. Niin! Minä en halua väsähtää, en nyt enkä kuusikymppisenäkään. Aion olla pirteä, onnellinen ja aikaansaava läpi elämän.

 

Tiede tai media ei pysty kertomaan koko totuutta terveydestä ja ravinnosta

Yrittäjänä joudun alati elämään sen kanssa, että asiat ovat käytännössä eri kuin teoriassa. Vaikka taloustieteellinen teoria olisi kuinka tarkka tahansa, silti minun täytyy osata toimia tilanteen mukaan, käyttäen aistejani, vaistoja kokemusta ja nokkeluutta tilanteen ymmärtämiseen.

Ruokavalinnoissa kannattaa esimerkiksi suosia voimakkaampia värejä, vaikka viimeksi lukemassasi terveysartikkelissa ei menty sen syvemmälle salaattilaatujen sävyeroihin. On asioita, jotka eivät mahdu kirjaan, artikkeliin tai edes tutkimukseen, mutta ne kannattaa silti osata havaita omilla aisteilla.

Tieteestä ei tällä hetkellä löydy perusteita lähitilan niittylihan paremmuudelle verrattuna lauantaimakkaraan. Aion silti jatkossakin syödä oman mielipiteeni ja makuni mukaan. Valistunut arvaukseni on, että laadukas liha tekee keholleni useimmissa tilanteissa parempaa kuin tutkitumpi perustuote kymmenellä e-koodilla tehotuotettuna.

Ravitsemusvalistuksessa ovat muodit vaihdelleet kuin vaatekaupassa: joskus rasva on paha ja sitten ei olekaan. Välillä kaikille tuputetaan lisää kalsiumia, kunnes huomataan, että kalsiumtasojen nousu johtaakin myös kohonneeseen tulehdukseen koko kehossa. Aina on jokin muodikas ravintoaine, jota kaikkien tulisi syödä ja jokin ”paha” ruoka-aine, jota kaikkien tulisi välttää. Kuitenkin terveimmät ja pitkäikäisimmät kansat ovat koko ajan saaneet ravinnostaan sen kaiken ja paljon enemmänkin: laadukkaasti, maukkaasti ja monipuolisesti. Ehkei ravinnon terveellisyys tai epäterveellisyys tulekaan yhdestä ainesosasta, vaan tuoreesta ja herkullisesta kokonaisuudesta.

Ravitsemustiede on hankalaa, koska tiede osaa löytää yhden vaikuttavan aiheen, yhden vaikutuksen ja yhden mekanismin (tai korrelaation) niiden välillä. Ihminen ja myös ruoka-aine koostuu kuitenkin triljardeista liikkuvista osista, joista iso osa on toistaiseksi tuntemattomia. Monimutkaista systeemiä ei voi tutkia pelkästään suoraviivaisin keinoin. Mikä ratkaisuksi? Koska ravitsemus- ja lääketiede ei voi ymmärtää tai hallita ihmiskehon monimutkaisuutta saati selittää mitä kaikkea tapahtuu kun syön sämpylän, turvaudutaan seurantatutkimuksiin, kyselytutkimuksiin, ja etsitään korrelaatioita. Mitä tapahtuu tuhannelle ihmiselle jos he syövät enemmän sämpylää verrattuna toiseen ryhmään? Tässä on kuitenkin valtavasti ongelmia, koska tosimaailmassa emme voi niin sanotusti “kontrolloida muita muuttujia”, eli emme voi tietää mistä kaikesta tutkittavien ryhmien erot viime kädessä johtuivat. Emme voi olla edes varmoja, että ihmiset ovat oikeasti syöneet sitä mitä väittivät. Joskus suuhun menee asioita, jotka eivät päädy ruokapäiväkirjaan.

Ravitsemustiede on parhaimmillaankin vain valistunutta arvailua. Pahimmillaan se on suurteollisuusrahoitteisten agendojen värittämää arvailua. Tyypillisesti ravitsemustiede on jotain siltä väliltä. En väitä, että ravitsemustutkijat ovat korruptoituneita. Väitän vaan, että nykyisissä olosuhteissa he itse häviävät, jos eivät ole. Nykytilanne kannustaa ravitsemustutkijoita ajattelemaan vähän enemmän kuin Coca Cola, ja vähän vähemmän kuten pieni permakulttuuriviljelijä.

Ravitsemustiede ja lääketiede kehittyy ja niissä liikkuu paljon rahaa ja lahjakkaita ihmisiä. Niistä alkaa olla koko ajan enemmän hyötyä. Kannattaa silti edelleen kuunnella myös kymmeniä kertoja vanhempia ja testatumpia suuntauksia, kuten ayurveda tai muut kansanlääkintäperinteet. Luontaisterveyden useimmat suuntaukset ovat paljon vanhempia kuin nykyinen patenttikemikaaleihin, leikkauksiin ja säteilytyksiin perustuva tuhoamistyyli. Se, mitä nykyään sanotaan “vaihtoehtoiseksi” terveydenhoidoksi, on itseasiassa perinteinen terveydenhoito, ja se on hioutunut tuhansien vuosien ajan, kauan ennen kuin oli olemassa edes teollisuutta saati suurteollisuusrahoituksen luomia intressiristiriitoja. Se, mitä nykyään sanotaan tavalliseksi lääketieteeksi tai perinteiseksi lääketieteeksi (“conventional medicine”), on historiallisesta perspektiivistä yksi uusimmista ja vaihtoehtoisimmista koulukunnista. Tämä uusi allopaattinen suuntaus myöskin poikkeaa kaikkein rajuimmin ikiaikaisista hoitoperinteistä. Nykyinen lääketiede on ensimmäinen yleinen suuntaus, joka toimii enimmäkseen kehon luontaisia mekanismeja vastaan. Länsimainen lääketiede on tehokas useimmissa akuuteissa kriisitilanteissa, mutta krooninen eli pitkäaikainen hyvinvointi kannattaa rakentaa kehomyönteisempien ajatusmallien varaan. Ei kukaan tule kokonaisvaltaisesti terveemmäksi syömällä lisää lääkkeitä – ainakaan pidemmän päälle. Tekemällä keholleen hyvää, on mahdollista tulla kokonaisvaltaisesti terveemmäksi.

Käytän itsekin tiedettä yhä enemmän perusteluissani – koska vallitsevan kulttuurin silmissä se saa minut näyttämään uskottavammalle ja viisaammalle. Ja toisaalta nykyään vihdoin tutkitaan enemmän mielenkiintoisia ja hyvinvointia edistäviä aiheita, kuten metsämustikan fytoravinteita tai laadukkaan oliiviöljyn polyfenoleiden parantavia vaikutuksia. Jos tarvitsen apua omaan terveyteeni, kysyn kuitenkin ayurvedaosaajalta, osteopaatilta, kiropraktikolta, kansanparantajalta tai luontaishoitojen kokeneelta konkarilta.

 

 

 

Tarina SuSukirjan taustalla

 

Kirjoitin nutrix-oppaan vähän yli 10 vuotta sitten:

Ja siitä asti olen odottanut, että joku laittaisi oikeaksi kirjaksi samat perusjutut.

Olen auttanut tai yrittänyt auttaa monessa sellaisessa projektissa.

Mutta ne ovat aina olleet esimerkiksi täynnä kirjoitusvirheitä ja muutenkin selvästi tehty tavalla tai toisella liian kiireellä.

Kunnes Biohakkerit vihdoin julkaisivat oman Käsikirjansa, loppuvuonna 2016. Se on tehty hyvin ja siinä on tärkeät asiat vihdoin viimeisteltynä. Käytän sitä itsekin edelleen, nimenomaan käsikirjana. Se on käsittelemiensä aiheiden osalta parempi ja tarkempi kuin google.
 
Mutta se ei ole koko kansan proosaa. Se on vähän kuin joku Shakespearen teos tai muu korkeakulttuuri: näytän fiksummalta jos väitän ymmärtäväni ja fiilisteleväni jotain korkea-arvoisena pidettyä taidetta, vaikken oikeasti ymmärtäisi siitä ihan kaikkea.

Biohakkerin käsikirja saattaa myydä enemmän kuin mikään muu puhdas tietokirja Suomessa viime vuosina – koska firmat tilaavat satojen kirjojen paketteja. Kirja on äärimmäisen uskottava, ja tämä on erityisen tärkeää etenkin Suomessa, varsinkin kun sanoma poikkeaa status quosta eli valtavirtanäkemyksistä.

Lopulta kuitenkin tämä helposti lähestyttävä, tarinallisempi ja kansantajuisempi perusopas piti tehdä itse. Ja lopulta siinä auttoi tosi moni. Teemu, OlliS ja Jaakko kirjoittivat Biohakkerin käsikirjaa lähes neljä vuotta, ja siinä on yli tuhat lähdeviitettä. Supermarket Survivalia tehtiin kaksi vuotta, ja siinä on reilu sata lähdeviitettä. Kuulostaisin varmaan fiksummalle jos käyttäisin enemmän vaikeita sanoja. Mutta uskon, että tästä kirjasta tulee eniten kiitosta ei niinkään kirjoittajan fiksuuteen liittyen, vaan konkreettisiin elämänmuutoksiin ja maailmankuvaa muuttaviin oivalluksiin liittyen.

 

Biohakkereiden tuotanto on parasta mitä Suomessa on kirjoitettu ja julkaistu niistä terveysasioista joihin minäkin uskon. Myös itse pidän heidän kirjoista monelta osin enemmän kuin omastani. Kuitenkin se helpostilähestyttävin ja mukaansatempaavin osasto on heidänkin tuotantoon vasta tulossa, ja tähän haluan omaltakin osaltani inspiroida koko alaa. Suomessa on tärkeää olla uskottava instituutioiden silmissä, koska Suomi on maailman järjestäytynein maa: täällä melkein kaikki toimii jonkun järjestön, yhdistyksen tai muun virallisen rakenteen kautta. Kuitenkin suoraan ihmiselle ja kansalle puhuminen on tärkeää myös. Instituutioissa on joskus tärkeää olla niin viisas että saa muut tuntemaan itsensä tyhmiksi ja puhujan tarpeelliseksi. Kansaan vaikuttamisessa on kuitenkin myös tärkeää tehdä kuulija tai lukija niin viisaaksi, ettei vaikuttajaa lopulta enää tarvita. En minä halua enää kymmenen vuoden päästä opettaa terveyttä. Haluan, että kymmenen vuoden päästä kulttuurimme osaa jo sen, joten voimme puhua kiinnostavammista asioista.
 

 

Suomessa useimmat asiantuntijat ovat tottuneet pelaamaan “minä olen älykäs, joten tarvitsette minua” -peliä. Minua kiinnostaa enemmän asiantuntijuuden ja myös itseni disruptoiminen. Disruptio tarkoittaa kauniisti sanottuna hyvän bisneksen pilaamista. Disruptio on sitä, mitä iPhone ja kamerapuhelin teki Kodak-yhtiölle tai mitä Netflix teki videovuokraamoille ja Spotify CD-levyjen myynnille. Musiikkia kyllä on jopa enemmän kuin koskaan, mutta emme tarvitse enää hidasta ja hintoja nostavaa ja valikoimaa rajoittavaa välikättä. Sama tapahtuu tässä ajassa tiedolle ja osaamiselle. Ja hyvä niin. Meistä kaikista tulee viihtyjiä, viihdyttäjiä ja taiteilijoita, itsemme toteuttajia. Emme enää tarvitse jäykkiä rakenteita joihin ahtautua. Saamme vihdoin alkaa olla omia itsejämme, ja käyttää elämä omaksi parhaaksi versioksemme kasvamiseen.
 
Tässä kirjassa haluan antaa sinulle mahdollisimman helposti olennaisimman, niin ettet enää tarvitse minua tai muita asiantuntijoita voidaksesi hyvin.
 
Mielestäni raha kuuluu elämää parantaviin palveluihin, elämyksiin ja valikoituihin laatutuotteisiin, ei keinotekoisesti ylläpidettyihin tarpeisiin.
Sytyin jo pienenä, miten fyysikko Richard Feynman sanoi että “jos et osaa opettaa sitä kosmologiaa tai kvanttifysiikkaa niin että ekan vuoden opiskelijat ymmärtää sua, et todennäköisesti ymmärrä itsekään mitä opetat”
<–– tosi hyvin sanottu.
 
Tuo on yhtä kuin “keisarilla ei ole vaatteita”. Rohkeaa ja hämmästyttävän totta.
Olen jutellut liian monien korkeasti koulutettujen asiantuntijoiden kanssa, jotka vain “seuraavat protokollaa”, ilman intohimon tai merkityksen tunnetta
Toki olen löytänyt sitten myös korkeasti koulutettuja osaajia, joista loistaa intohimo. Nämä jälkimmäiset usein päätyvät lopulta vapaammille markkinoille, koska robottikin osaa seurata protokollaa. Ja robotit kehittyvät nykyään kovaa vauhtia, vieden robottomaisten ihmisten tylsät työpaikat.
 
Seuraavaksi minua kiinnostaa tehdä kirja työnimellä “Paranemisprosessi”. Ravinnosta puhuminen on Suomessa haluttu tiukasti monopolisoida valtiolle ja kontrolloida keskusjohtoisilla pakote”suosituksilla”. Niitä sanotaan “suosituksiksi”, mutta esimerkiksi kaikki laitosruokalat on pakottamalla sidottu niihin. Siksi SuSukirja on aika rohkea kirja, koska se väittää, että myös laatikon ulkopuolelta löytyy ajattelua (vaikka ravitsemuksesta puhuttaessa näin ei missään nimessä saisi Suomessa sanoa!).
Parantamisessa kuitenkin kontrolli on vielä paljon tiukempaa kuin ravitsemuksessa, ja siihen liittyy vielä paljon isompia rahoja ja valtarakenteita disruptoitavaksi. Tässä esimerkki, miten saatan alkaa sitä seuraavaksi tekemään: https://www.facebook.com/SupermarketSurvival/posts/2234448176785320

#paranesyömällä

Jos riittävän moni innostuu ajatuksesta, voi syömällä parantumisesta tulla seuraava iso juttu.

 

 

 

 

Korjauksia kirjan seuraavaan painokseen

 

Kiitos kaikista bugiraporteista ja pilkkuvirheiden huomaamisista! Minulle saa suoraan raportoida kaikki kielioppi- ja asiavirheet, mitä SuSukirjasta löytyy, koska tietenkin haluan kirjasta ja sinun lukukokemuksesta parhaan mahdollisen.

Tässä tähän asti löytyneitä:

 

Olaf Anderson ––> Olof Alexandersson

Elimi Osara ––> Emili Osara

”pursuavista” -sana pois kirjakaupoista puhuttaessa (tässä oli kyse miskommunikaatiosta minun ja taittajan välillä)

“Snellmannia” vai “Snellmania”? Nyt on molemmat muodot eri kohdissa.

Suolan ”lisää luettavaa” -osioon selkeämmin, mikä on kirja ja mikä nettilähde.

Lisää korostusta papujen, linssien ja esim. kikherneiden erinomaisuudesta myös kuitujen lähteenä – siinä kohtaa kun korostan että kasviksistakin saa kuituja.

Aamupalaideoita.

Lisää parempii reseptei: oikeesti superiisii arkiruuanlaittoa parilla. Pari-kolme ainesta + lämpö.

 

“Ostoslista-osiossa ehkä liikaa toistoa suhteessa jo sanottuun

Ehkä viimeistä isoa kokonaisuutta (ostoslista) voisi ryhdittää joku taitollinen elementti kunkin tuoteryhmän lopussa. Esim. jokin joka summaa aikaisemmin kirjoitetun. Do’s & Dont’s –hengessä.

Jos nopeasti siirtyy esim. makeissa terveysherkkuihin (esim. kuivatut hedelmät) tai jos käyttää yhtäkkiä tosi paljon juureksia niin vatsa voi joutua koville… Mielestäni tätä olisi hyvä korostaa jotta ihmiset eivät suoraan aina ajattele että ”aha, tämä ei vaan sopinut mulle” vaan ymmärtävät että tiiviimpiä aineksia kannatta nauttia ehkä aluksi vähemmän ja että ylipäänsä keholla menee välillä hieman aikaa totutella uudenlaiseen ravintoon. Jossain kohtaa keho voi olla aika sekaisin joten hyväkään ruoka ei tunnu välttämättä ‘heti oikealta’.”

 

 

Vaikeasti tajuttava ja piti lukea useaan kertaan:

“Mehustuksessa olen tarkka laadusta: mehuun ainesosia valitessa luomu on minulle vähim- mäisvaatimus, muuten saan monista tuontihedelmistä kurkun kipeäksi, koska niin ravin-teet kuin maatalousmyrkytkin imey-tyvät nopeammin ja tehokkaam-min ilman mehustuksessa poistu-via kasvikuituja. Itse asiassa jopa niin nopeasti, että ihonväri saat-taa muuttua silmissä jo samana päivänä yhdestä porkkana-selle- ri-kurkku-persilja-fenkoli-mehusta, mikäli raaka-aineet laatu on tasoa. Ihon väri ker-too kehon väriainetasoista eli kasvi- ravinnekylläisyydestä – tietenkin!”

 

 

Villen tarinaan pikkumuokkauksia.

 

 

Kuvitusta jäi eräs lukija kaipaamaan:

“Värikuvia vaan jäin kaipaamaan tekstimassaa pehmentämään ja lukemista helpottamaan. Kuvia susta, ruuasta, luonnosta jne. 😊
 
 

Atrian uudet jauhelihat.

President La Motte

Kookosjugurtit mukaan (vihdoin marketeissa laajemminkin)

Tesco Organic (kidney)pavut

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *