10 perinteistä tapaa syödä suosituksia paremmin

Tiesitkö, että suositusmonopolia on pelattu vasta muutaman vuosikymmenen ajan? Kuinka ihmiskunta pärjäsi tuhannet vuodet ilman ravintoympyrää? Supermarketitkin tulivat vasta ihan hiljattain tuoden mukanaan einekset, e-koodit ja keinotekoiset korvikeruuat, joita nykykaupan hyllyt pääosin pursuavat.

Moni kysyy millainen sitten olisi parempi ravintosuositus?, johon vastaan: “sellainen, joka rakentuu alhaalta ylös vapaasti, eikä ylhäältä alas määräten.”

Nykysuositukset ovat politiikkaa, poliittisen prosessin ja virkamiestyön tulosta – pääosin korruptoitunutta Amerikan mallia kopioiden. Oikeat ruokasuositukset, joita on ollut jo ainakin tuhansia vuosia, ovat vapaasti kehittyvää ja olosuhteisiin sopeutuvaa kulttuuria. Pidän kulttuurista enemmän kuin yksisuuntaisen yksipuolistavasta sanelupolitiikasta.

Virallisiin suosituksiin liittyy valkosokerinmakuista vallankäyttöä. Hyvillä ideoilla on tapana levitä ilman pakkoakin. Kehnot ajatukset vaativat taakseen keppiä, porkkanaa, pakkovaltaa ja hurjia määriä verorahaa “ilmaisen” levityksen rahoittamiseen. Virallisia suosituksia tuskin olisi voinut ollakaan ennen propagandan keksimistä. Niin rajusti ne ovat muokanneet suhtautumistamme ruokaan, sen laatuun ja alkuperään.

Tunnen laaturuokaa arvostavia kavereita, jotka ovat alkaneet puhua margariinimallin,  vehnäkolmion ja rasvattoman maidon puolesta siinä vaiheessa kun on täytynyt hakea julkista tukirahaa – koska valtio tarjoaa tukea vain virallisen mallin puolestapuhumiseen. Tiedän hierojan, joka varoo sanomasta asiakkailleen mitään virallisista ravintosuosituksista poikkeavaa – koska saattaisi kiinni jäädessään menettää viralliselle hierojalle kuuluvan ALV-edun. On yhä enemmän lääkäreitä, jotka joutuvat puhumaan tehoruokamallin puolesta, vaikka kotona syödään aidommin. Olet ehkä kuullut neuvolatädin toteavan: “työni puolesta minun täytyy sanoa näin…” En tiedä toisista, mutta ainakin minä tahdon tietää, mitä neuvojen antaja itse ajattelee, ja kuinka hän itse syö – ja kuinka hyvin se toimii. Ei minua kiinnosta, mitä jonkun pitää tai kuuluu sanoa, vaan mitä hän neuvoisi omalle ystävälleen silloin, kun lautasvalvoja ei ole vahtimassa sanomisia.

Hyvät ideat leviävät lähes itsestään. Toimimattomat ideat tarvitsevat taakseen pakottamista ja lahjontaa. Tällä perusteella lautasmalli vaikuttaa harvinaisen huonolle idealle – koska heti ei tule mieleen kovin montaa ajatusta, joiden levittämiseksi ja puolustamiseksi jouduttaisiin turvautumaan yhtä koviin uhkakeinoihin. On luotu tilanne, jossa lähes kaikki isot instituutiot tai instanssit joko joutuvat puhumaan lautasmallin puolesta, tai sitten joutuvat kiertämään kysymyksen aina kun sitä kysytään. On hyvä osata lukea rivien välistä ja tunnistaa taustalla vaikuttava vallankäyttö – ainakin omaa tai perheen terveyttä koskevia päätöksiä pohtiessa.

Poliittinen prosessi synnyttää tyypillisesti kehnointa jälkeä, koska norsunluutornissaan valta lepää kauimpana kansasta, kulttuurista, tosimaailman elävistä olosuhteista, yksilöiden tarpeista ja dynaamisesti kehittyvistä makuasioista – eikä vallanpitäjällä ole tarvetta asettua palvelijan rooliin saati herkistyä ajan hengen kuulosteluun. Demokratia ei vaivaa virkailijoita: kansalla ei ole valtaa Eviran, THL:n, Valviran tai VRN:n toimintaan; virastoilla on varsin yksisuuntainen valtasuhde kansaa kohtaan. Yksipuoliset valtasuhteet harvoin johtavat yhtä hyviin tuloksiin kuin tasaisempi pelikenttä, jossa ideat saavat palvella, kilpailla, yhdistyä ja kehittyä vapaammin.

Virkamiesprosessi on altis korruptiolle, koska vallan keskittäminen tuo apajille suurteollisuuden. Isoimmille firmoille on kustannustehokkaampaa suunnata vaikuttaminen yhteen virastoon tai valtakeskittymään, kuin yrittää markkinoinnilla ja innovoinnilla vaikuttaa jokaiseen kansalaiseen erikseen. Kaiken lisäksi valtarakenteissa kannustimet kääntyvät väärinpäin: mitä kehnommin tai tehottomammin laitos tai virasto hoitaa hommansa, sitä paremmin heidät palkitaan seuraavan vuoden budjetissa – koska lain mukaan laitoksen tulee pystyä hoitamaan lakisääteiset velvoitteensa. Harva siellä henkilökohtaisesti hyötyy kokonaisuuden kannalta hyvin tehdystä tai resursseja säästävästä työstä – vaan pikemminkin päinvastoin. Usein he jopa myöntävät tämän sinulle privaattikeskusteluissa, mutta kun asuntolaina, ja… Harvalla on varaa alkaa toimia omaa taloudellista etua vastaan sen jälkeen, kun kaikki munat on jo laitettu yhteen koriin ja alistettu koko elämä ja toimeentulo kylmän koneistosysteemin vallan alle.

Muun muassa kaikesta tuosta johtuen myös virallisista safkasuosituksista on helppo löytää hullunkurisia kohtia – helpompi kuin juuri mistään vapaammilla markkinoilla syntyneistä ravintoteksteistä, joiden kirjoittajilla sentään on edes jonkinlaiset kannustimet tehdä työtä lukijoidenkin eduksi. Käydään tässä läpi kymmenen itsestäänselvää ja suorastaan hämmästyttävän olennaista kohtaa, jotka huomioimalla voit syödä virallisia suosituksia paremmin.

Arvosta raaka-aineen laatua

Suosi pientuotantoa suurteollisuuden sijaan, silloin kun mahdollista tai kätevää. Usein säästät myös rahaa samalla, vaikka laatu nousee. PR-koneisto jää nuolemaan näppejään, mutta se on ainoastaan hyvä: ammattivalehtelijoille ei kannata rahojaan antaa.

Virallinen valistus ei näe eroa tehotuotetun ja vaikkapa oman puutarhan välillä. Kehosi näkee.

Siis ihan oikeasti, virallinen ravintosuositus ei näe eroja tehotuotetun ja tuoreruokitun välillä. Itävaltalaisen ja kiinalaisen kurpitsansiemenen ravintoarvo on virallisesti sama, vaikka silmät, suu, nenä ja olotila sanoisivat ihan muuta. Nyt valoja päälle.

Nykyään virallinenkin keskustelu korostaa yhä enemmän myös aitoa ruokaa, kuten kasviksia ja kalaa. Ja sitten ihmetellään, miksei kansa tottele. No, koska kehno kasvis maistuu pahalle, ja normikala eltaantuneelle.

Kun alat löytää todella hyviä raaka-aineita, tulee aidon ruoan syömisestä ilo ja houkutus. Herkullinen laatu ei löydy poliittisesti tuetusta tehotuotannosta, ja tämä on virallisille rakenteille vielä toistaiseksi mahdoton myöntää. Joten mahdotonta odotellessa me ihmiset voimme jo ihan itse alkaa syömään paremmin.

Ihastu tuoreuteen

Niin sanottu “tieteellinen” näkemys ei tee eroa tuoreen ja uudelleenlämmitetyn välillä. Aito ja eines ovat “tieteellisesti” samaa. Maalaisjärki, aistihavainto, ruokaperinne ja hyvä olo ovat tässäkin vahvasti toista mieltä. Siksi sanon usein, että kuuntele ennen kaikkea itseäsi. Tiedettä voi ostaa ja suosituksia lobata; oma olotila on onneksi asteen verran lahjomattomampi, silloin kun ero on näin selkeä.

Innostu värikkäämpiin kasviksiin

Vehnä ja peruna eivät ole ainoat kasvikset, ainoastaan värittömimmät ja vähämakuisimmat. Ja ikävä kyllä yleisimmät – tehoriisin, RoudUp-soijan ja glyfosaattimaissin ohella.

Saat mistä tahansa kasvikunnan antimista enemmän arvokkaita aromi- ja väriaineita eli fytoravinteita, jotka auttavat joka ikistä kehon osaa voimaan paremmin. Värit ja aromit ovat myös kasvien omia suoja-aineita, ja siksi parempien kasvien kasvattamiseen menee vähemmän myrkkyjä.

Syömällä heikkoa ruokaa joka tarvitsee paljon “lääkkeitä” eli myrkyllisiä “suoja-aineita”, rakentuu heikko keho joka ei osaa puolustaa itseään sen paremmin. Valitsemalla vastustuskykyistä ruokaa, saa myös omaan kehoon niitä samoja ominaisuuksia. Kasvien väri- ja makuaineet luovat olosuhteita terveille bakteeri- ja mikrobikannoille kehossa.

Unohda kokonaan viralliset rasvasuositukset

Nauti aitoja kokonaisia perinteisiä rasvanlähteitä – hyvillä mielin herkutellen.

Jätä virallisesti suositellut kemiallisesti kovetetut tehokasviöljyt omaan arvoonsa. Mistä lähtien halvin Lada on ollut kaikkein paras auto? Millä perusteella öljyhyllyn halvimpaan muoviin pakattu tehotuotettu raffinoitu rypsiöljy olisi muka koko hyllyn paras öljy? Pikkusen järkeä peliin. Suomessakin tuotetaan upeita öljyjä, kuten hamppua ja Camelinaa, joiden tuotanto ei tapa mehiläisiä neonikotinoidi-rypsirapsien tapaan. Toivon, että laadukkaista öljyistä puhutaan jatkossa enemmän.

Liian moni edelleen miettii, kuinka monta avokadoa saa syödä viikossa. Syö niin monta kuin mieli tekee! Aitoa ruokaa ei tarvitse varoa. Vasta virallinen valistus synnytti kammon aitoja ruoka-aineita kohtaan, saaden meidät ostamaan “turvallisiksi” määriteltyjä korviketuotteita isoimmilta lobbarifirmoilta. Silti en aio jatkossakaan syödä uusteollisia ihmiskoerasvoja jo senkään takia, että ne maistuvat pahalle.

Rasva on maidon arvokkain osa – perinteisesti

Tarvittiin paljon “tiedettä” kääntämään tämäkin perustotuus päälaelleen. Nyt jopa tiedepiireissä virhe on tajuttu. Suomen viranomaiset pitävät kiinni vanhasta dogmasta ehkä tiukimmin koko maailmassa. Uskon tässäkin perinnettä, enemmän kuin uuden ajan keinotekoisia ihmiskokeita kuten rasvaton maito, margariini ja keinotekoiset kerman korvikkeet. Varsinkin kun tämän vuosituhannen tiede alkaa tässäkin asiassa olla sen perinteisen perustotuuden puolella.

Tuo mausteet ja yrtit takaisin elämään

Pieni asia, iso merkitys. Maukas ruoka sulaa paremmin, puhumattakaan sen parantavista vaikutuksista. Tulee vesi kielelle, alkaa maha kurnimaan. Kaikki mausteet ovat yrttejä, ja kaikki yrtit ovat perinteisiä tehokkaita lääkkeitä. Perus säteilytetty harmahtava markettimauste on saattanut menettää lääkinnälliset tehonsa lähes kokonaan, mutta nenää ja kulinaristeja seuraamalla löytyy edelleen upeita mausteita.

Aito ruoka tai varsinkin “terveysruoka” jää liian usein niin mauttomaksi, että vähemmästäkin alkaa kaivata pikaruuan e-koodeja. Tee ravinnosta niin maukasta, ettei e-koodien epämaku enää pärjää huomiokilpailussa, mielihalun palatessa luontaisesti luonnolliseen.

Muista marjat

Marjat ovat Suomessa erityisen hyviä, helposti saatavia ja laatuun nähden edullisia. Marjojen ravinnetiheys verrattuna markettihedelmiin on omaa luokkaansa. Marjaisan smoothien tai muun herkun jälkeen kannattaa neutraloida suu jollain tavoin, vaikkapa pureksimalla pala laimeaa perus juustoa ikään kuin purukumina.

Hatunnosto nykysuosituksille, jotka nimenomaan Suomessa vihdoin mainitsevat marjat.

Vaihda herkut hyväätekeviin versioihin

Korvaa herkut niin laadukkailla versioilla, ettei teollisia e-koodattuja feikkikarkkeja tai keinorasvamunkkeja enää tee edes mieli.

Totuta keho “liian hyviin herkkuihin”, niin että feikkiherkkuteollisuus jää nuolemaan näppejään. Nykyään jopa kakut ja jädet voi valmistaa superfood-tason aineksista. Hurjimmat hyvinvointiharppaukset saa sieltä, missä parannettavaa on eniten. Tätä ei saa sanoa virallisesti, koska täytyyhän jonkun ostaa kaikki se tuholaismyrkyksi raffinoitu sokeri ja pitkäänsäilyväksi kovetettu keinorasva mitä teollisuus tahtoo saada kaupaksi.

Uskomatonta, että kalleinkin kahvila kehtaa edelleen tarjota halvinta valkovehnää, valkosokeria ja keinorasvaa kauniisti koristeltuna. Onneksi yhä useampi mesta tarjoaa myös aidoista aineksista tehdyn ja siksi paljon maukkaamman vaihtoehdon – totta kai yhtälailla kauniissa paketissa.

Kärsästä häntään

Unohda hetkeksi “onko liha terveellistä”. Olennaisempi kysymys on, “miksi eläimistä syödään nykyään pelkästään kaikkein happamoittavimmat ja ravinnevajaimmat palat? Ottamalla mukaan ravitsevammat, maukkaimmat ja vatsaa hellivimmät osat kuten luut, nahat, sidekudokset ja sisäelimet, säästät rahaa ja tuot takaisin monta turhaan pilattua tasapainoa.

Juuresta latvaan

Myös kasviksista on nykykulttuurissa päädytty syömään lähinnä vain happamoittavat juuret ja siemenet heittäen varret, lehdet ja naatit enimmäkseen roskiin. Kukkakaalinlehdet kannattaa mehustaa, samoin parsakaalinvarret. Huippukokit fiilaavat mukulajuureksista lähteviä ohuita juuria – eikä niitä tarvitse täysin puhdistaa, koska terveen maaperän multa on yksi pahimmista puutoksista nykyruokailussa – ja paljon parempi vatsan parantaja kuin kaikki danonet ja keinotekoisesti makeutetut “terveys”jogurtit yhteensä.

Bonus: suolakin on alunperin hyvä juttu

Riittää, kun sitäkin päivittää aitoon ja maukkaaseen suuntaan. Perinteisten hellävaraisemmin prosessoitujen huippusuolojen maailmasta löytyy huikeita aarteita, jotka tulisivat pahalle mielelle jos ne joutuisivat samaan kategoriaan halvan ultraprosessoidun teollisuussuolan kanssa.

Lue lisää suolamyytistä:

NY Times: Salt, We Misjudged You

– Add Salt to Your Food Daily – Despite What Your Doctor Says

Scientific American: It’s Time to End the War on Salt (“The zealous drive by politicians to limit our salt intake has little basis in science”)

– Shaking Up the Salt Myth

Käytän mahdollisimman maukkaita luonnon suoloja, sen verran kuin maistuu ja hyvälle tuntuu.

Silloin kun politiikka tai kansanterveysvirasto sanoo yhtä ja vuosituhansien aikana hioutunut hyväksi havaittu laatua arvostava perinne toista… arvaa kumpaa kuuntelen? Etenkin kun oma maku ja hyvä olo on jälkimmäisen puolella. Kysy vaikka ruusu- ja heinäsuolaa nauttivilta hevosilta:

Artikkelin innoituksena toimi Juhana Harjun upea artikkeli Näin voit syödä ravitsemussuosituksia terveellisemmin. Tässä linkissä lisää nykysuositusten historiasta.

One Reply to “10 perinteistä tapaa syödä suosituksia paremmin”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *